Pieni road trip Virossa

Keksin tuossa männä talvena, kun keskustelu lentomatkustamisesta kävi kiivaimmillaan, jotta haluan lähteä käymään kesälomareissulla Virossa. Siis muutakin kuin ympäripäissään risteilyllä Tallinnaan ja takaisin. Ja koska matkalla on hyvä olla aina joku tarkoitus ja kohde, valikoitui tämän reissun teemaksi ridaushommat Muhun saarella, Tihusen hobusemajassa. Emme ole Virossa juuri Tallinnaa kauempana käyneet, itse joskus aikanaan Vergissä purjehtimassa, mutta muuten ei, joten odotuksia tavallaan oli, mutta sitten kuitenkaan ei. Mentiin silleen avoimin mielin.

Kaiken kaikkiaan antaisin retkelle arvosanan 9-. Ja tuohon, miksi ei täysin kiitettävä, on olemassa hyvinkin konkreettinen syy. Mutta palaan siihen tarinan lopussa.

Ajankohta

Reissu tehtiin juhannusviikolla. Meillä ei ole oikein ollut tapana pidellä lomia kesäkuukausina, joten tämäkin valittiin sitten sillä ajatuksella, missä kohtaa menisi vähiten lomapäiviä ja kuumin sesonki ei olisi vielä päällä (niin duunissa kuin kohteessakin). Ja valinta osui aika nappiin. Majoitukset oli vielä low seasong -hinnoilla ja kapasiteetilla, eikä ihan joka paikka ollut turvoksissa turisteja. Ymmärrykseni mukaan kovin sesonki alkaa heinäkuun  alusta ja kestää sitten sinne elokuun puolen välin tietämiin. Tosin eipä nuo hinnat nyt mitenkään jäätävän paljon näytä nousevan noillekaan kuukausille. Kiusa tulleen sitten enemmänkin palveluiden saatavuudesta.

Reitti

Viro on siitä hieno maa, jotta välimatkat on lyhyet. Tunnissa hurauttaa helposti kiinnostavasta lokaatiosta toiseen. Meillä reittiä rytmitti etukäteen buukatut ridaushommat, joten kovin isolle improvisoinnille ei jäänyt tilaa. Toki heti ensimmäiseen iltaan mahtui jo majapaikan vaihto, koska olin piheyksissäni varannut Haapsalun majoituksen liki 10 km päässä kaupungista, ja se oli vähän too much. Mutta reitti oli siis Tallinna – Haapsalu – Kuresaari – Muhu – Pärnu -Tallinna. Noiden kaikkien kohteiden välimatkat, Pärnu – Tallinna väliä lukuunottamatta, tuntui olevan se 75 km ja tuo viimeinen siivu sitten vajaa tuplat ja tiet varsin ok kunnossa. Ei nyt mitään high wayta, mutta ei kärrypolkujakaan. Ja liikenne varsin hiljaista ainakin tuohon aikaan. Toki osa virolaisista ajaa aika reikä päässä, ja varsinkin risteysalueita tunnuttiin yleisesti käytettävän ohitteluihin, mutta muuten ei mitään mainittavaa.

Haapsalu

Ensimmäinen kohde oli Haapsalu, joka valikoitui lähinnä siksi että muuten olisi pitänyt luukuttaa eka iltana tuonne Kuresaareen asti ja se ei oikein hotsittanut. Meillä oli siellä aikaa ilta ja vähän seuraavasta päivästä, joten mitenkään hurjan paljon ei paikkaa ehditty koluta. Pieni, uinuva mesta, jossa vähän rantabulevardia ja mukavia ravintoloita. Varmasti mukava paikka olla vähän pidempäänkin, mutta meillä jäi nyt tähän.

Saarenmaa

Seuraavana päivänä ajelimma Saaremaalle Kuresaareen. Tänne meillä oli varattu kolme yötä sillä ajatuksella, jotta kävisimme pelaamassa, mutta keli oli sitten sen verran lämmin, jotta kiinnostelikin sitten enemmän istua terassilla valkoviinilasi kourassa, kuin olla ötököiden syötävänä mailan varressa.

Kuresaaresta löytyy majoitusta aina edukkaista B&B -ratkaisuista kalliisiin kylpylähotelleihin, ihan miten kukkaro kestää. Itsellämme oli ensin mainittu ja toimi varsin hyvin, kun ei nyt mitenkään erityisesti jakseta noissa altaissa lilluskella. Myös ravintolatarjonta on oikein mukavaa, sekä laadun että hintatason puolesta. Vahvan suosituksen voin antaa ravintola La Perlalle, josta saa aivan sairaan hyviä simpukoita alle kympillä ja jos pizzaa tekee mieli, niin sitten Saarenmaakera.

fullsizeoutput_1c43fullsizeoutput_1c47

Kuresaaressa kannattaa vuokrata pyörä, jos semmoisen vaan jostain löytää. Meillä piti kuulua majoitukseen, mutta ei sitten kuulunutkaan ja jotenkin jäivät hankkimatta. Vaikka siirtymät ei ole pitkä, sujuvoittaa zygä hommaa huomattavasti.

Itse Saarenmaalla aikaa saisi varmastikin kulumaan helposti sen viikon, mutta koska meillä oli käytännössä vain se kaksi päivää, priorisoimme terassivalkkareiden lisäksi Sorven Majakan, joka oli noin 40 km päässä Kuresaaresta. Ehdottomasti visiteeraamisen arvoinen paikka, varsinkin kun majakkaan pääsee myös sisälle.

fullsizeoutput_1c4dfullsizeoutput_1c4bfullsizeoutput_1b88hstirMXQT4egvVic0+9CUQjGGQBcI%S8mau18oDAijEQ

Muhu ja Tihusen talli

Kuresaaresta siirryimme matkan varsinaiseen huipentumaan eli ridaushommiin Muhulle. Olin varannut etukäteen käteen kahden yön majoituksen ja kahdet ratsastukset, mutta oli niin mukavaa, jotta päädyimme vielä lähtöaamuna ottamaan kahden tunnin retken. Kirjoittelen tästä aiheesta vielä kokonaan oman tarinansa, mutta tässä kohtaa tyydyn toteamaan, jotta jos yhtään kiinnostaa, mene. Ei ole ilmaista, mutta joka euron väärti. Tilalla on liki 200 eestinhevosta, jotka elävät ulkona laumoissa ympäri vuoden ja  mielettömät puitteet maastohommiin. Ja homma onnistuu, vaikkei olisi koskaan aikaisemmin hevosen selässä ollut. Paikka on siis Tihuse.

fullsizeoutput_1c3f

Pärnu Beach

Tämän jälkeen siirryimme viimeiseen osuuteen eli Pänu Bechille. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä osuus yllätti kyllä kaikkein isoimmin. Pärnun ranta on oikeasti todella siisti aka cool mesta. En tiedä oliko mulla jotain piileviä ennakkoluuloja, joita en edes itselleni myöntänyt olevan, mutta joka tapauksessa, menen toistekin. Rannalla on ihan uber-hyvät mahdollisuudet kite-surfaukseen ja varmasti suppailuunkin, jos tuulta on vähemmän kuin nyt oli. Ja hiekkaa riittää kilometrin verran köllöteltäväksi, mikäli aktiviteeti ei nappaa. Joka paikkaa on lyhyt matka ja hintataso on suht edullinen. Toki itse asiassa tajusin juurikin, etten ole koskaan käynyt noissa Välimeren perinteisissä rantalomakohteissa Turkissa, Bulgariassa ja mitä näitä nyt on, joten en lähde vertailuväittämään mitään mihinkään suuntaan, onko joku kohden parempi tai halvempi. Mutta autolla niihin ei ainakaan pääse, sen pystyn väittämään.

fullsizeoutput_1b8c1e73tfsERmCoeGOMLGkLow0vg6%SZuo%xVlhTwRYwKtSlC87kSX2WSm%brbfAdA

fullsizeoutput_1c51

Ja sitten voinkin antaa muutaman tipsin, näin kokeneena Viron matkaajana:

  • Jos pystyt yhtään joustamaan HEL-TAL-HEL -välisissä lautta-aikatauluissa, se todellakin kannattaa. Hintaerot primetimen ja halvimman välillä olivat tuolloin juhannusviikolla enimmillään 150€/auto ja kaksi matkustajaa. Me maksettiin menomatkasta Viking Expressilla 68 € ja paluusta Eckerölinella 58 €. Kalleimmillaan samoilla päivillä olisi joutunut maksamaan yli 200 € per siivu. Ja nykyäänhän pääsee myös Seawindilla Vuosaaresta Muugaan , joka on kaikin puolin logistisesti järkevämpi vaihtoehto, kuin nuo muut satamat. Ja halvempikin. Toki laivalla on vähemmän huvituksia, mutta jos sille ei pane arvoa.
  • Jos menet Saarenmaalle, osta lauttaliput ennakkoon. E-tiketeille on oma, automaattisesti auton rekkarin tunnistava jono, toisessa maksetaan portilla, joten voitte arvata, kumpi vetää paremmin. Liput voi saa täältä. Lipun voi vaihtaa veloituksetta toiseen lauttaan, jos aikataulut muuttuu ja ainakin me päästiin ajamaan suoraan aikaisempaan lauttaan, myös ilman lipun vaihtamista.
  • Auton varustuksessa pitää olla jauhesammutin ja huomioliivi, mutta vastoin internetissä kiertävää huhua, rengasstoppareita ei vaadita. Itse kävin semmoiset hädissäni Motonetistä ennen lähtö hakemassa. Turhaa.
  • Internetissä kiertää myös huhu, jotta poliiseja on paljon ja tykkäävät pysäytellä varsinkin turisteja, mutta me nähtiin maantiellä yhden ainoan kerran. Eikä pysäyttäneet.
  • Teiden kunto on verrattavissa ihan meidän maanteihin. Motariakin löytyy Tallinnan suuntaan, mutta muuten aika perus kaksikaistaista pätkää. Ei mitenkään erityisen hyvässä tai huonossa kunnossa.

Ai niin ja se miikka; sain tuolta Tihusesta elämäni ensimmäisen Noron (ja toivottavasti myös viimeisen) ja huuto-oksensin Pärnussa ensimmäisen yön. Ei ollut kivaa.

Mainokset

Lomat (ja lumet) lähestyy

On viime aikoina ollut vähän kiireen tuntua tässä muuten niin seesteisessä, keski-ikäisessä elämässä. Yleensä se hätä ja paniikki tuolla duunishommis alkaa, sanotaanko siinä noin neljä päivää ennen lomaa, mutta tänä vuonna kosahti sitten täydellä teholla jo neljä viikkoa ennen lomaa. Sen verran on painettu pitkää päivää ja valvottuja öitä, että elohiirenkin onnistuin saamaan oikeaan silmäkulmaan. On muuten harvinaisen rasittava vaiva tuo, kun reilun pari viikkoa on siinä sykkinyt.

No lohduttaudun sillä, jotta ensi viikolla tähän aikaan olen juonut elohiiren tainnoksiin reissun ensimmäisellä afterilla. Meillä menee silleen hyvin tuo saapuminen, jotta kylässä pitäisi olla perillä siinä kahden kolmen välissä, joten siinähän ehtii mitä parhaiten kovimmille aftereille, kun rivakasti liikkuu. Kamat on eniveis vietävä huoltoon, joten samallahan sitä kietaisee muutaman olusen iltapäiväauringossa alppihumppaa kuunnellen. Se huono puoli tuossa hyvässä saapumisessa tietty on, jotta kentällä pitää olla ennen sianpierua mikä on noin viiden aikaan. Mutta senkin kestää, koska lounge.

Sen verran hoppu on tosiaan ollut, jotta ihan treeneistäkin on pitänyt tinkiä. Kolme on ollut viikkotasolla semmoinen hyvä, jonka on jaksanut, neljättä on saanut jo vähän itkun kanssa tehdä. Joten niiden kanssa on sitten vähän tasapainoiltu. Nyt tulee tietty parin vielä viikon breikki varsinaiseen jumppaamiseen, joten sekin varmasti auttaa normaalirytmiin pääsemiseen. Ja uskoni on vahva, jotta joku korjaa nuo päällä olevat haasteet mun loman aikana, joten sielläkin kiire sitten helpottaa.

Mutta loma siis lähestyy ja se on hyvä asia se. Ohessa muutama kuva odottavista seikkailuista. Ja luntahan kohteessa on tämän päivän tiedon mukaan vaatimattomattomat 190 cm. Riittänee.

Universumin sääntöjä

  • Heitä lusikka tiskialtaaseen ja avaa hana. Aivan. Milloin tahansa, missä tahansa lusikka sijoittuu niin, että vesi osuu suoraan lusikan lapaan.
  • Kolme ihmistä pyörätiellä, kaksi menossa samaan suuntaan, yksi kohtaavassa suunnassa. Huolimatta siitä, liikkuvatko kaikki pyörällä vai onko yksi jalan, kohtaavat kaikki kolme toisensa samassa pisteessä. Poikkeuksetta.
  • Jätä minkä tahansa tärkeän verkkoasioinnin hoitaminen viime tippaan. Sivusto on alhaalla juuri tuona hetkenä. Checked.
  • Lahjakortti/ilmaiskuponki, jossa on riittävän pitkä käyttöaika ja dedikoimaton kohde jää käyttämättä. Aina.
  • Perusterve koira tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä vain ennen lomamatkaa. Päivää ennen lomalle lähtöä duunissa alkaa hajota asioita, joiden ei edes teoriassa pitäisi olla mahdollisia.

Kuvahaun tulos haulle why meme

Tammikuun tilinpäätös (ja budjetti)

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoittelin, tein useiden muiden ylevien uudenvuodenlupausten kanssa myös päätöksen olla ostamatta mitään vaatetta tai vaatteisiin verrattavaa tavaraa. Nyt joudun kyllä myöntämään, jotta en kuollaksenikaan muista, kuinka pitkään lupasin olla ostelematta, mutta voin varmaan lisätä aikamääreen vaikka tässä kohtaa; olkoon ensimmäinen välitarkistusetappi juhannuksen kohdalla eli siihen saakka (ainakin) pidättäydyn kaikenlaisen tavaran ostoskelusta (ellei sitten ole ihan pakko ja hyvää selitystä). Luonnonvarojen kulutuksen lisäksi minua kiinnostaa tässä ostolakossa myös puhdas taloudellinen vaikutus ja varsinaisen seurannan ajattelin rakentaa sitä kautta, koska kiinnostelee oikeasti nähdä, kuinka paljon tuo kuukausitasolla vaikuttaa.

Aiemmin laskeskelin, jotta ruokaan ja muihin huvituksiin pitäisi riittää tonni kuussa, mutta samaan syssyyn muistin, jotta eipäs riitäkään näin alkuvuodesta, koska kaikki isohkot laskut tulevat kuitattavaksi mukavasti tammi-helmikuussa. Ja ei pettänyt tämä oletus tänäkään vuonna. Tulivat kyllä.

Tammikuu on nyt taputeltu ja jos budjetti oli sen tonni, niin yli meni jotta heilahti. Hyvin reilusti tuplat. Mutta minulla on selitykset (ja kohtuu hyvät vielä).

Seuranta on helppoa, koska maksan ihan kaiken luottokortilla. Kuun lopussa homma vaan Exceliin ja totuutta silmiin.

Ruokaan ja matkalippuihin on mennyt noin 525 €, muuhun toimintaa 860 € (tämän lisäksi jumppaklubin jäsenyys 960 €).  Tuo other stuff  näyttäisi jakautuvan aikalailla näin:

  • koirien ruuat ja uusi Flex 150 €
  • uusi blenderi (vanhasta tuli toimintasavu ulos) 200 €
  • Alko sekä erinäisiin ravitsemusliikkeisiin käytetyt eurot 315 €
  • Palkkarit Aminopörssistä 73 €
  • lentoparkki 50 €
  • lounaita ja muuta 80 €

Nopea tarkastelu osoittaa ainakin sen, jotta meidän taloudessa ei ollut tipaton tammikuu. Tuossa toki on kaverien häälahja, mutta summa jää silti liki 250 euroon, joten onhan siinä saanut kaataa.  Mutta mitään vaatetta tai tavaraa en ostanut. Koirien talutin oli pakko hankkia, koska entinen meni poikki, samoin kuin tuo blender on ollut rikki siitä lähtien, kun sen maapähkinävoihommissa poltin. Eli vaikka ylitys on iso, olen silti sitä mieltä, jotta melko onnistunut kuukausi.

Helmikuussa olen jatkanut samaan malliin, sillä erotuksella että korkki laitettiin tuon tammikuun rellestämisen jälkeen nyt hetkeksi kiinni. Sneak peakina todettakoon, jotta yllättäviä hankintoja olen tällekin kuulle saanut. Toki semi-pakollisia, kuten uusi kypärä mäenlaskuhommiin sekä aurinkokapselit, joille todellakin toivon olevan kuukauden päästä tarvetta.

Mutta jotenkin kuulkaa ihanan tyydyttävää tämä, jotta ei tavallaan saa ostaa mitään. Ei tarvitse miettiä koko asiaa. On vaan.

Kuvahaun tulos haulle save money meme

Monday mood

Vaikken nyt mikään varsinainen maanantai-angsteilija olekaan, oli tästä päivästä suoriutuminen jotenkin erityisesti työn ja tuskan takana. Osasin toki etukäteen aavistella, jotta duunipäivä tulee olemaan normaalia tiukempi, koska koulutus, mutta asia jonka olin kokonaan unohtanut noteerata, oli säätiedotus. Ja ai terve, mikä keli yllätti, kun puoli kuuden maissa toimistolta läksin himaan päin kömpimään. Lunta tuli vaakatasossa ja kinoksista päätellen oli tullut jo jonkin aikaa. Heitin kuvitteelliset yläfemmat itseni kanssa siitä syystä, jotta olin koko matkan metrolla, koska muu liikenne ilmeisestikin tökki aika lailla. Sääjumala se taasen siis muistutti eilisen jälkeen realiteeteista.

fullsizeoutput_1835.jpeg

Koska pääsin vasta tuohon aikaan irtautumaan toimistolta, oli treenit auttamattomasti poissuljettu tältä illalta. Vaikka koirat ei tuolla lumenpaljoudessa kovin pitkälle lenkille pyrikään, on minusta kohtuutonta jättää heidät yksinään vielä pitkän päivän jälkeen, joten nielin tappioni ja koitin viihdyttää heitä parhaani mukaan sisätiloissa, esim. piilottelemalla Froliceja erinäisiin paikkoihin sekä villitsemällä juoksemaan ympäriinsä kuvitteellisen kissan perässä. Sen verran ehdollistuneista treeniaikatauluhuin kuitenkin ovat, jotta seiskalta hävisivät väkisin väliunille ja ihan piti houkutella takaisin meininkeihin. Eli ilmeisesti ihan hyvällä omallatunnolla voi normi-iltoina jumpalla käydä.

Huolimatta siitä, että olin varautunut tähän vapaailtaan, harmittaa jumpan väliinjääminen aavistuksen. Toki saattaisin olla toista mieltä, jos olisin joutunut lähtemään tuonne pyöräilemään, mutta ajatuksen tasolla kuitekin. Huomaan nimittäin semmoisen seikan, jotta vietän aika paljon aikaa tästä muutamasta tunnista tuossa jääkaapin tuntumassa, joko syöden tai sitten pohdiskellen, mitä söisin seuraavaksi. Ja niinä päivinä kun käyn treenaamassa, tällaista pakkomielteistä, jatkuvaa närppimistä ei esiinny. Toki olen sen pari tuntia poissa jääkaapin ääreltä, mutta jostain syystä homma vaan kestää paremmin lapasessa, vaikka voisi toisinpäin kuvitella olevan. Ehkä ne on ne endorfiinit tai jotain. Ja harmissani olen tästä luonnollisestikin siitä syystä, jotta kamppailen edelleenkin sen painonpudotuksen kanssa, joka oli ajankohtainen viime  jo keväänä ja syksynä. Ja on jostain kumman syystä edelleen. Se kun ei plussakaloreida kauheasti alaspäin liikahada. Paino.

Kuvahaun tulos haulle eating memes

…ja jostapa aasinsillan kautta tipattomuuteen. Siinä missä moni muu sijoitti tipattoman tammikuulle, päädyttiin meidän taloudessa viettämään tammikuussa melkoisen kosteitakin viikonloppuja. Oli kavereiden hääjuhlaa ja sen semmoista syytä litkiä viiniä ihan antaumuksella, joten siirtyi tipaton sitten helmikuulle. Kunnianhimoinen tavoite on sinnitellä korkki kiinni tuonne maaliskuun puolen välin tietämiin, jolloin sitten alkaa talviloma ja siirrymme paikkaan, jossa Prosecco on halvempaa kuin vesi ja laatu-Riesling irtoaa kaupasta alle kympillä pullo. Toivon tipattomuudesta apua paitsi hienoiseen nenän ja maksan valkaisuun, myös supportia tuohon painon hallintaan. Koska myönnettävä on, jotta ihan ei välttämättä kohtuukäytön alarajoille nuo viikoittaiset viiniannokset ole jääneet.

Kuvahaun tulos haulle non drinking meme

No mutta jos jotain hyvää tässä maanantailööbailussa; ei tarvii pestä hiuksia. Kerrankin.

Suomalaiskotien klassikot -mitä löytyy meiltä

Tämmöisen hauskan listan bongasin Pinossa -blogista ja innostuin läpikäymään omatkin klassikot (ja kliseet, joista malliesimerkki heti alla).

  1. FISKARSIN ORANSSIT SAKSET
    Näitä löytyy itseasissa kahdet, molemmat perittyjä; toiset 80-luvulta, toiset 90-luvun puolivälistä. Laatutavaraa siis.
  2. IITTALAN KIVI-TUIKKU
    Ei löydy (enää). Jossain vaiheessa näitä oli, mutta vieroksun kaikenlaista värillistä lasia, joten hankiuduin niistä sitten eroon. Kirkkaat, harmaat ja valkeat olisi periaatteessa ok, mutta ilmankin pärjää, joten annetaan olla.img_0614.jpg
  3. ARABIAN MUUMIMUKI
    Ei löydy eikä tule. Kaikenlainen Muumi-tavara on minusta lähinnä mauttomuuden materialisoitumaa. En voi käsittää, miten joku halajaa moisia kippoja ja kuppeja.
  4. IITTALAN SAVONIA-ATERIMET
    Nope. Citterio 98 ja musta-kromiset Festivot sitten taasen löytyy. Nuo Festivot olen itseasissa saanut vielä kotona asuessani, taisin olla huimat 17-vuotias tuolloin (eli ihan äsken).Ovat edelleen päivittäisessä käytössä ja priimakunnossa. Varsinkin veitset ansaitsevat erityismaininnan; harvinaisen teräviä ollakseen ihan perusruokailuvälineet.  Myös Citteriot on hakittu reilut 15 vuotta sitten, joten ei ihan uudet nekään enää.
  5. VALKOISET KEITTIÖKAAPIT
    Kyllä, tosin ei omavalitsemat, mutta myös seuraavat tulevat olemaan (matta)valkoiset, kunhan talous antaa myöden kettiöremppaan.
  6. IITTALAN KARTIO-LASIT
    Harmaat löytyy. Ja tähän listaan voisin lisätä myös toisen klassikkolasin, joka melkein kaikilta löytyy; Ikean Pokal, parhaat lasit ikinä.
  7. PIENI KAKTUS TAI MEHIKASVI
    Meillä ei ole ollenkaan huonekasveja, joten tästä ei tule pistettä.
  8. KYLPYHUONEESSA HARMAAT KAAKELIT LATTIALLA, SEINILLÄ VALKOISET
    Ei valitettavasti (vielä). Sekä kylppärissä että WC:ssä on melko karmea kattaus edellisen asukkaan tyylinmukaisia kaakeleita. Mutta koska tuo märkätilojen remppaaminen on suht arvokasta, joudutaan nyt hetki elämään noiden kanssa. WC on tosin saamassa kaakelimaalia pintaansa (valkoista ja harmaa, kyllä), mutta kylppäriä en lähde maalaamaan. Vessaan haluaisin ehkä klassisella tiililadannolla olevat kaakelit, mutta kylppäri voisi ehkä olla mattapintaisella, mahdollisimman isolla laatalla. Vaikka sielläkin kunnon NewYork -tyyli periaattessa viehättäisi.
  9. HARMAA SOHVA
    Ei ihan, mutta melkein; hiekan värinen HT-Collectionin Elle, joka mallina lienee aika yleinen sekin.
  10. IITTALAN ESSENCE-VIINILASI
    Kyllä. Ja muoto viehättää varsinkin vesi -ja punaviinilaseissa. Kuohuviinitkin löytyy, mutta ne ei ehkä ole ihan niin onnistuneet muotoilultaan, kuin nuo muut. Ostoslistalla olisi (ellen lakkoilisi) vielä ne maljat, mutta annetaan toistaiseksi olla. Kuohuviinilaseiksi haluaisin nämä  Riedelin -lasit, mutta hinta on sen verran suolainen, jotta haaveena säilynevät ainakin hetken vielä.

  11. ROTTINKITUOLI
    Ei ole, enkä oikein usko että tulee koskaa olemaankaan.
  12. TALON MUOTOINEN SISUSTUSLYHTY
    Nyt en ihan pysty edes mielessäni kuvittelemaan, minkälainen tämä voisi olla. Eli ilmeisesti minun kuplassani ei sitten kuitenkaan kovin yleinen ole. Ellei näitä sitten tulkita kerrostalon muotoisiksi?fullsizeoutput_17e6.jpeg
  13. PEIKONLEHTI
    Ei ole, kun meillä ei niitä kasveja ole. Mutta näitä kuulemma on ihmisillä tekoversioinakin. Itse en ole vielä oikein tuon peikonlehden hienoutta löytänyt.
  14. ITÄMAINEN MATTO
    Nope. Kaikki matot on tätä nykyä yksivärisiä.
  15. PUNOTTU KORI, JOSSA KAHVAT
    Meinasin ensin sanoa että ei, mutta kylppärin kaapissahan näyttääkin olevan pari.
  16. KEHYSTETTY JULISTE, JOSSA TEKSTIÄ
    Joo, muutama löytyy.
  17. VAALEA PAIMENTOLAISTYYLINEN MATTO
    Ellos-matto oli entisessä kodissa ja se olikin periaatteessa ihan jees. Semmoinen homma vaan kävi, että kun vaihdettiin lattiat valkoiseen, muuttui tuo matto niin karmean väriseksi harmaan-valkeaa lattiaa vasten, että laitoin sen kiertoon.
  18. INNOLUXIN LOKKI-VALAISIN
    Toki ja tykkään edelleen, enkä ole vaihtamassa.fullsizeoutput_17e3.jpegfullsizeoutput_12c9.jpeg
  19. SUORAKULMAINEN, METALLIJALKAINEN SOHVAPÖYTÄ
    Tämäkin. BoConceptin Lugo mustana. Tästä semmoinen sana, että ainakin tuossa meidän versiossa pinta on todella arka; maali lähtee pienestäkin kolhusta. Toki tuohon hintaan en odotakaan, jotta pöytä varsinaisia tanssiharjoituksia kestäisi, mutta vähän enemmän pitäisi minusta tuon pinnan elämää kestää.
  20. MALM-LIPASTO
    Voi kyllä, neljä kappeletta kaiken kaikkiaan. Ovat minusta aivan helmiasioita nämä; nielevät käsittämättömän määrän tavaraa ja laatikoiden avausmekanismi kestää vuodesta toiseen.fullsizeoutput_17e5.jpeg
  21. STOCKHOLM-MATTO
    Ei ole. Enkä oikein ole koskaan tuosta tykännytkään, turhan graafinen ja levoton omaan tyyliin.
  22. SINNERLIG-VALAISIN
    Tämä piti ihan Googlelta kysyä, että minkälainen ja väitän kyllä, että kenelläkään en ole tuommoista nähnyt. Ei siis ole meilläkään.
  23. AALTO-MALJAKKO
    Joo, kaksi kirkasta löytyy. Mutta ihan turhanpantteina ovat, mutta kukaan ei noita ostakaan, joten olkoot tuolla, voihan niihin joskus vaikka tulppaaneja laittaa.
  24. TEEMA-ASTIAT
    Ei kyllä ole. Ruoka-astiasto on Egoa, kahvikupit HotCoolia (ja lisäksi erinäisiä Dean Deluca – ja Starbuckskuppeja).
    fullsizeoutput_17e7.jpeg
  25. AALTO-JAKKARA
    Ei ole, mutta tämmöisen voisin kyllä ottaa. Mustana.
  26. MARIMEKON KAKSI RAITAA -PYYHE
    Harmaa-valkeana löytyy.
  27. LUNDIAN KIRJAHYLLY
    Joo, varastossa on yksi, joka on kulkenut mukana lapsuudesta asti.
  28. STRING-HYLLY
    Ei löydy. Jossain vaiheessa halusin tätä, mutta onneksi ei tullut hankittua, nykyään ei oikein jostain syystä iske.
  29. DESIGN LETTERS -MUKI
    Löytyy S -muki ja koirilla aakkoskipposet ruoka -ja juomakuppeina.fullsizeoutput_17e1.jpeg
  30. DSW-TUOLI
    Löytyy valkeat DSR -tuolit ruokapöydän tuoleina ja musta DAW työtuolina.fullsizeoutput_1134.jpeg
  31. MAROKKOLAINEN RAHI
    Ei ole. Jonkinlainen rahi pitäisi hommata, mutta tuskin marokkolaistyylistä.
  32. SECTON VALAISIN
    Tämänkin jouduin Googlaamaan, joten ei ole.
  33. LE SAC EN PAPIER -PAPERIPUSSI
    Ei ole.
  34. URNA-VAASI
    Tämäkin piti tarkistaa, joten ei ole. Mutta tyyliltään voisi olla semmoinen, että saattaisin halutakin.

Jos nyt oikein laskin, niin 14/34 näyttäisi olevn pistesaldo. Itseasiassa odotin näitä löytyvän enemmän, koska olen aika kova sopuloimaan sisustushankinnoissa (kuten pukeutumisessakin), mutta jossain asioissa olen kuitenkin sitten valinnut toisin. Muutama artikkeli, jotka itse ehkä lisäisin vielä listaan; Ikean seinäkello, Kartell Victoria Ghost -tuoli, Granitin ulkovalot, Mocca Master -kahvinkeitin ja Unikko-pussilakanat.  Meillä on nuo valot ja kahvinkeitin.

Viimeaikoina tapahtunutta

En tiedä mistää johtuu, mutta tammikuu tuntuu matelevan eteen päin ennätyshitaalla tahdilla ja vaikka alkuvuotta on leimannut jonkinasteinen kiire ja hässäkkä, ei päivät vaan yksinkertaisesti tunnut vaihtuvan. Alan jo epäillä, jotta ne jotenkin tuplaantuu tai jotain. Tai sitten universumin ajankulkua hidastaa uudenvuodenlupauksena antamani tavoitteet, joiden ensimmäisen tarkastelujakson päättymistä odotan kuumeisena. Sen verran tosin tiedän ajavani kiville heti alkuunsa, jotta unohdin kolme melko kookasta laskua, jotka lankeavat alkuvuodesta maksuun; jumppaklubin jäsenmaksu liki 1000 €, IAET:n kassa 75 € sekä golf-seuran jäsenmaksu, joka lienee saturaisen luokkaa. Nämä kaikki pitäisi kuitata till tuosta tammikuun liksasta, joten voi olla, jotta kovin paljon ei säästöön jää. Ostoskielto itsessään on pitänyt aika hyvin, yhteenvedon ajattelin tehdä vähän etupainotteisesti viikonloppuna.

fullsizeoutput_17c1.jpeg

Mitä sitten tähän mennessä on tammikuussa ehditty?

  • On suunniteltu, eikä vain suunniteltu, vaan myös hankittu tarvikkeet (melkein kaikki), vessaremppaan. Meillä on ehkä maailman rumin vessa, mutta koska ostovaiheessa oli hiton kiire ja hyvin vähän rahaa, ei silloin jaksettu tehdä asialle mitään. Toki rahaa on edelleen aika vähän ja kiirettäkin välillä, mutta haettiin nyt kuitenkin kaakeleihin maalit ja Ikeasta uudet kalusteet. Meillä vessa on pelkkä vessa, eli siellä ei ole suihkua, joten noiden maalien voisi kuvitella kestävänkin. Mutta tästä voisin kirjoitella enemmän, kunhan saan seuraavan innostuspurskeen ja alan varsinaiseen toteutusvaiheeseen. Mutta alla kuva, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Vai mitäpä sanotte tästä kaakelikimarasta? Aikamoinen, eikö vain?

  • Käyty leffassa katsomassa Juice. Saatiin ihmeen tuurilla liput Riviera Kallioon toissa lauantai-illalle ja sinne sitten siis. Riviera Kallio on ihan mun suosikki leffateatteri, symppaattisen pieni, ravintolalla varustettu ja Kalliossa. Muuta ei voi vaatia. Mene, jos et ole jo käynyt. Lippuja saa huonosti, koska ne menee heti, mutta joskus voi lykästää. Itse leffasta ei oikein ole mainittavaa, minusta ei kovin kummoinen, olisin vähän enemmän kaivannut tarinaan syvyyttä. Mutta Juice henkilönä lienee sellainen vaikuttaja Suomen rock-muusikissa, jotta jokaisen, jota aihe vähänkin kiinnostaa, kannattanee pätkä katsoa. Leffan jälkeen pistäydyttiin vielä Loosisterissa, jolle voin myöskin antaa vahvan suosituksen, jollei ole tuttu.

fullsizeoutput_17b5.jpegfullsizeoutput_17b7.jpeg

  • Kahlattu lumessa ja paleltu pakkasessa. Se tuli sitten talvi Stadiin. Lumi hyvä, jäätävä pakkanen ei. Toki täytyy sanoa, jotta ihan varma en tuosta lumestakaan ollut, kun männäviikolla yritin päästä jumpalle ja kaikki lumet ajoväyliltä oli ystävällisesti pyyhkäisty pyöräilijöiden iloksi. Mutta selvisin ja nyt on ihan hyvä, pidetään tämä. Ylevä ajatus olisi päästä myös käymään mäessä, edes kerran ennen reissua. Mutta katsotaan nyt toteutuuko. Jonot oli kuulemma ainakin viime viikonloppuna aikamoiset. Ja ihan niin paljoa ei Peuramaan Alpit kiinnostele, jotta lähtisin seisomaan kolmeksi tunniksi voidakseni tehdä yhden käännöksen.

fullsizeoutput_173a.jpegfullsizeoutput_17c9.jpegfullsizeoutput_17cb.jpeg

  • Ihasteltu valoa (ja uskottu hetken, jotta kevät on tulossa). Ja vietetty kaverien hääjuhlaa. Kemuista ei ole kuvia, joten valoa sitten darraiselta sunnuntailta.

fullsizeoutput_17bb.jpeg

  • Aloitettu ripsien kasvatus Revitalashilla. Laitatin tuossa syksyllä kulmat ja vähän aloin haikailemaan sitten sitä myöden ripsienkin perään, mutta koska se huoltorumba on niiden kanssa niin hanurista, ajattelin ensin kokeilla, josko tuo seerumi riittäisi. Olen aikaisemminkin käyttänyt tuota ja ainakin silloin se toimi ok. Toki värjäys jää edelleen hoidettavaksi, mutta se nyt ei ole yhtä hintavaa kuin ripset. Varsinkin kun sen hoitaa itse himassa.

fullsizeoutput_17bd.jpeg

  • Ja siis joo, käytiin Lux Helsingissä, mutta sieltäkään ei ole kuvia. Outoa.

Note to self: Älä pidä taukoja

Äkkiseltään sitä saattaisi luulla, jotta huilitauko lisää treenimotivaatiota, mutta väärin luulin. Keskityin joulunpyhät (oikeasti täydet kaksi viikkoa) puhtaasti hedonistisiin nautintoihin, syöden ja juoden aamuvarhaisesta iltamyöhään niin antaumuksella, jotta eipä meinannut toppahousut mahtua jalkaan, kun eilen piti sitten arjen tultua lähteä jumppaklubille polkemaan. 

No, sain kuin sainkin sullottua itseni pöksyihin ja polkaisin treeneihin miellyttävässä 12 m/s vastaisessa hiki valuen. Inhotti, pelotti eikä oikeastaan huvittanutkaan. Inhotti siksi, että housut puristi ja tuuli niin perkeleesti, pelotti siksi, koska tiesin, että kohta koskee. Ensimmäinen ja vielä toinenkin treeni tauon jälkeen kun on yleensä aina liki käynti kuoleman rajalla. Jumppana oli onneksi pidemmän puoleinen jyystö, jota sai puksuttaa menemään lähes omaan tahtiin, treenilaiskuuttaan rauhassa katuen. Mutta hiki tuli ja kuten arvasinkin, kunto loppui. Piti ihan oikeasti välillä huilata, jotta jaksoi pyörittää narua loppuun asti.

Epäilen, jotta olen lihonut tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan viisi kiloa (en uskalla punnita, mutta housujen vyötärö kertoo tuon suuntaista tarinaa), joten jos on hypyt olleet aiemminkin vähän raskaita, niin nyt on sitten potenssiin, no, viisi. Lisäksi kun tähän lasketaan se, että olen kesästä lähtien ollut vähän silleen muodikkaan lempeä itselleni ja kuunnellut sisäistä ääntäni, joka pääsääntöisesti kehoittaa treenin sijaan  juomaan kaljaa ja syömään hyvin, ei olla kovin vahvoilla. Ja nyt harmittaa. Harmittaa se, että olen päästänyt aikanaan ihan ok kunnon alaspäin ja samalla kerryttänyt kiitettävästi kiloja poistettavaksi. Kilot kiusaa ensisijaisesti siksi, että jo ennestään hankalat jumppaliikeet (hypyt, leuat, punnerrukset yms.) muuttuvat lähinnä mahdottomiksi, kun painoa tulee vähänkin lisää. Katseilta löllykät saa peitettyä pitkällä paidalla, mutta rigillä se ei valitettavasti auta. 

Mutta ehkäpä koitan ottaa tämän opiksi ja motivaatioksi, lopettaa lempeilyn ja todeta sen tosiasian, että omalla kohdalla homma vaatii enemminkin kuria. Välillä on mentävä, vaikka sohva kiinnostelisi enemmän ja sitä ruokaa voi syödä vähän vähemmänkin. 

It’s fun they said.

 

91e9f59f4799d37287a7fe1d532511d2d1d95f4dfc03b20c4616dbbf1d0041bd.jpg

72 päivää lomaan

Näin kertoo Norwegianin aplikaatio. Ja sehän ei ole kovin paljon se, noin kaksi ja puoli kuukautta, joten sitähän voi tässä sitten alkaa aktiivisesti odotella. Lennähdämme siis maaliskuun puolen välin tietämissä vuoden tauon jälkeen alppimaisemiin hiihtommiin. Tulee tarpeeseen, koska viime talvena ei tullut päivän päivää mäessä ja vähän veikkaan, etten saa itsestäni irti lähteä etelä-Suomen vuorille tänäkään vuonna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Meillä on varattuna vajaan kahden viikon reissu, joka tarkoittaa kymmentä hiihtopäivää. Ja se on juuri hyvä määrä. Riittävästi, mutta ei liikaa. Huilipäiviä ei tarvitse välttämättä pitää, mutta jos nyt yhdelle päivälle sattuu paska keli, niin maailma ei kaadu (toisin kuin viikon reissulla, jolloin hiihdetään vaikka sataisi vanhoja mummoja Esterin hanurista). Ja koska kohde on tuttu, minulla taitaa olla, hetkinen, seitsemäs kerta samoilla kukkuloilla, ei eksymiseenkään mene aikaa. Tietää tasan mihin kandee mennä ja mitä jättää väliin. Jopa majoitus on neljättä kertaa samassa Landhausissa. Vähän niinku mökille menis. Jos joku kaipaa edullista majoitusta loistosijainnilla, voin suositella tätä. Paikan plussana oma sauna, jota ainakin me on saatu lämmittää miten haluttu. Sisustus on hieman retrohko, mutta ei kannata antaa sen haitata.

IMG_0791.JPG

Olemme siis jumiutuneet hiihtolomailemaan tuonne Saalbachiin. Siihen on muutama syy, joista ei nyt merkityksettömin ole se, jotta kaveri asuu siellä. Mutta on niitä muitakin; hoodit on erinomaiset, rinteitä on paljon, offareiden saavutettavuus hyvä, hissikapasiteetti loistava (vai mitä sanotte 8 henkilön tuolihisseistä, joissa on lämmitetyt penkit?), hinnat naapurimaita edukkaammat ja etäisyys Salzburgin kentältä, jonne punavalkoiset siivet meidät kiidättävät, alle tunti. Ja koska paikalle mennään nimenomaan hiihtämään eikä hummaamaan, ovat tutun paikan edut kiistattomat, koska vuoret nyt on vuoria, eroavaisuudet tulee sitten sieltä kylästä (IMO).

Olen joskus aikanaan käynyt hiihtelemässä sekä Ranskan että Sveitsin puolelle (Chamonix, Verbier, Engelberg), mutta varsinkin tuon jälkimmäisen maan hintataso on aivan no go omalla rahalla. Hissiliput maksavat tuplat siihen mitä Itävallassa, samoin kuin ruoka ja juoma. Siinä missä missä me selviämme Itävallassa tuosta kymmenen päivän hiihtorupeamasta reilulla parilla tonnilla, palaisi Sveitsissä hommaan euroja yli tuplat. Ja siihen ei vielä kovin montaa apres ski -sessiota tarvitse viettää. Itävallassa rinneravintolassa syö ihan kelpo lounaan alle kympillä (gulassi taitaa olla n. 4 €) ja afteribisset on lähtökohtaisesti noin nelosen. Iltaruoka tehdäänkin sitten yleensä kämpillä, koska sen verran alppi-ilma toimistorottaa väsyttää, jotta ainakaan joka ilta ei kylille jaksa lähteä. Ja toki ollaan aina sen verran loppukaudesta mestoilla, jotta osa kylän anniskeluliikkeistä on laittanut kauden pussiin.

Toinen mihin ollaan jumiuduttu, on ajankohta eli keväthiihto aka semi-sohjo. Tähänkin on muutama perusteltu syy; hinnat, tyhjät mäet, aurinko ja lämpö. Hissijonoja ei käytännössä ole, hiihdellä saa lähinnä keskenään. Lumitilanne on tietty joka kerta jännitysmomentti, mutta kokemus on osoittanut, että ylhäällä on aina ja parina vuonna ollaan saatu kunnon dumpit liki vyötäröön asti. Joten laskettavaa riittää ainakin hoidetulla alueella. Lisäksi se, jotta kylässä alkaa olla meidän toukokuukelit, lopettaa talven jotenkin kuukautta aikaisemmin kuin täällä kotona.

IMG_0727.JPG

 

IMG_0743.JPG

 

IMG_2431.JPG

Kylään laskut nyt käytännössä on keväällä aina tätä. Mutta eipä tuo nyt niin haittaa, tuossakin on oma fiiliksensä, kun ympärillä tuoksuu märkä nurmi ja lehmän kakka.

Yllättäen rakasta myös itävaltalaista safkaa. Ehdoton suosikki on Käsnock; spätzleitä ja juustoa. Ja voita. Sanoisin jotta nuudeleiden ja juuston suuhde lienee fifty-sixty. Senkun vetäisee, niin ai että, kyllä taas jaksaa. Olen tosin joutunut luomaan tähän rajoitesäännön, vain kaksi kertaa resissun aikana, koska muuten, noh, menisi joka päivä. Toinen suosikki on Bauernsalad eli spydäri salaattipedillä, tämä niihin hetkiin kun ”mä voisin ottaa vaan jonkun salaatin”. Ja jälkkäriksi Kaiserscmarrn (ilman rusinioita) tai vesipulla eli Germknödel. Vesipulla nimityksen olen keksinyt ihan itse, koska kyseessä on tosiaan omituinen, vesihöyryssä kypsytetty nahkea pulla, jonka sisällä on kirsikkahilloa. Tarjoillaan ehdottomasti voisulan ja sokeri-kaakaoseoksen kanssa. Toinen vaihtoehto olisi vanijakastike, mutta voisula on ihan ehdottomasti parempi. 

fullsizeoutput_c7e.jpeg

Käsnock (n. 2000 kcal/annos)

fullsizeoutput_e65.jpeg

Germknödel.

Eikä toki pidä väheksyä Aperol Sprizin merkitystä; tämän kelpo juoman saa apres ski -tunnelmaa nostattamaan käytännössä kuudella eurolla. Himatarpeiksi voi hakea kaupasta Aperolia tarjouksesta kaksi (litran)pulloa yhden hinnalla (!!!) oikein sopivaan 15 euron hiihtopummihintaan.

IMG_0762.JPG

Mutta nuo ovat kyllä maisemia jossa ihmisen on malko hyvä olla. Tästä syystä tuonne kai sitten aina vuosi vuoden jälkeen palailee lomapäiviä (ja rahoja) polttelemaan.

IMG_2288.JPG

 

fullsizeoutput_ed1.jpeg

Lopuksi pari pro-tipsua:

Koska tuon hiihtoroippeen raahaaminen on jokseenkin työlästä, kannattaa ottaa siihen pistetystä effortista kaikki irti. Jos on tällainen vanha ja raihnainen, joka tarvitsee polvilämppärit, toimii ne paluumatkalla erinomaisena suojana niille tuliaisviinelle, jotka ei mahtuneet monoihin. 

img_0739.jpg

img_0779.jpg

img_1433.jpg

 

Tuo polvilämpärisamppanja on muuten Lidilistä. Sekin vielä tuon maan etuja.

Paras säästövinkki ikinä – älä osta

Olen vähentänyt kaikenlaista turhan kuluttamista jo vuoden tai pari ja tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä sekä omassa ajattelutavassa, että tilin saldossa. Toki toissa kesänä tehty asuntokauppa asetti talouden aikalailla uuteen uskoon, kun siinä missä aikaisemmin maksoimme asumisesta 900€/kk (laina + vastike), ovat kulut nykyään noin 50% isommat, joten kulutustottumuksia on ollut vähän pakkokin tarkastella.

Aikaisemmin ostin melko paljon. Kuukausittain paketteja erinäisistä verkkokaupoista ja siihen päälle vielä ysmyt, mid season alet ja mitä näitä nyt on. Reissussa saatoin helposti polttaa 3k ihan vaan vaateostoksiin ja normikuukausina meni sellaista 400 – 600€. Ei niin mitään järkeä. Jotenkin vaan en keksinyt kulmaa, joka olisi ollut itselle riittävän motivoiva ylittämään shoppailun tuoman nautinnon. Kunnes yhtenä päivä valkeni (tai varmaan pikkuhiljaa ymmärtäen), mutta kuitenkin; ekologisuus. Ja etenkin ruuan tuotannossa myös eettisyys. Nykyään, pohdiskellessani ostopäätöstä, annan mieleni viivähtää hetken kyseisen artikkelin tuotantokuormituksessa ja kas, aika helposti jää ostamatta. Ruuan suhteen voin suositella samaa; kun alkaa tehdä mieli Parmesan-juustoa, niin annapa ajatuksesi viivahtaa hetki tässä artikkelissa. Aivan. Aika vähän tekee enää mieli normaalilla empatiakyvyllä varustetun ihmisen rapsuttaa juustoa pastan päälle. Meillä ei ole ollut ko. alueen juustoja tuon artikkelin julkaisun jälkeen. 

Mutta siihen varsinaiseen aiheeseen eli mitä aion tehdä tämän asian eli ostamisen vähentämisen ja sitä kautta säästämisen kanssa vuonna 2019? Alan lakkoon. Pistän vaatteiden, kenkien, laukkujen, korujen ja kodin esineiden hankkimisen katkolle nyt alkuunsa ainakin puoleksi vuodeksi ja tarkastelen tilannetta tämän jälkeen uudelleen juhannuksen tienoilla. Sen verran joudun lakostani joustamaan, jotta hankin uuden kypärän mäenlaskuhommiin. Sitä en ehtinyt tänä vuonna tehdä ja vanha on oikeasti uusittava, koska sen turvallisuusaspekti on nolla. Toivon löytäväni sen nyt joulun alesta. Mutta muuten en aio ostaa ennen kesäkuun loppua yhtään mitään. En edes alusvaatteita tai sukkia, koska niitäkin minulla on valehtelematta varmaan liki sata. Molempia, ei yhteensä.

Ja lakkoilu ei siis koske pelkästään uusien tavaroiden hankintaa, vaan yhtälailla pannassa on myös käytetty roina . Olen jo useamman vuoden koittanut ostaa kaiken mahdollisen Facebookin kirppiksiltä ja aika hyviä hankitoja sieltä tehnytkin, mutta fakta on se, jotta jos rahaa haluaa säästyvän, pitää ne 600 euron veskat jättää sinne kirppiksille, vaikka alle puoleen hintaan kaupan taksasta saisikin.

Mutta jotta motivaatio kestää, tarvitaan lukuja. Menojen seuranta on sinällään helppoa, koska maksan aivan kaiken yhdellä kortilla, koska pisteet. Ruokakulut meillä on melkolailla vakioituneet; Lidl kuittaa aika tarkkaan 500€/kk meidän taloudelta. Ja siinä on sitten kaikki. Paitsi kauramaidot, ne joudutaan hakemaan Ässästä, koska Lild ei niitä ainakaan vielä toistaiseksi tarjoile. Tämän lisäksi menee koirien safkoihin, bussilippuun, satunnaisiin apteekkikäynteihin, Alkoon, joskun baariin ja sen semmoisiin, yhteensä sen verran, että kuukauden korttilasku ei ole käytännössä ikinä alle 1000€, vaan ennemminkin aika paljon yli. Ja tämä on nyt se osa-alue mihin ajattelin puuttua; tammikuusta lähtien luottokorttilaskuni ei saa ylittää tuota tuhatta euroa kuukaudessa. Poikkeuksen asettaa tietty se, että jos hankitaan jotain isompaa kuten lentoja tai muuta pakollista, joka ei ole lakkoilulistallani, mutta noin niin kuin isossa kuvassa. 

Joten tällä, joskin hieman löysällä matematiikalla ja jonkinlaisella turvapuskurilla, pitäisi kuukausittaisen kulutuksen ulkopuolelle jäävän summan olla omalta osaltani noin 800 euron luokkaa. Tähän summaan olen huomioinut pienen joustovaran tuon tonnin päälle, sekä vuokratulojen verot, jotka joudun maksamaan ”omasta pussista” kun tuon sijoitusasnunnon tulot ei riitä lainan ja vastikkeen jälkeen niitä kattamaan. Eli tuon pitäisi jäädä silleen helposti. Vähän kyllä hämmästelen, että jos helposti pitäisi jäädä, niin mihin hittoon olen hassannut rahojani, koska mitenkään vimmatusti en ole mitään omasta mielestäni hankkinut. Joten vaikka kaikki ostot kortilla näkyykin, on jatkossa ratsattava myös kuitit, koska johonkin tuota massia vaan hukkuu.

No mitä tuolla ylimääräisellä hillolla sitten tehdään? No maksetaan esimerkiksi lainoja pois vähän tiukempaan tahtiin kuin on alunpitäen suunniteltu (ja niitähän sitten riittääkin), ostetaan vähän osakkeita, laitetaan rahastoihin tai vaikkapa lentoyhtiön kassaan, kun alkaa tuntumaan siltä. Myös kylpärillä alkaa olla ikää aika paljon, eikä keittöremppakaan ole kaukana. Eli kohteita riittää, koska valitettavasti olemme taloutemme kanssa kaukana siitä tilanteesta, jotta kaikki olisi maksettu ja nyt vaan sitten kerrytellään sitä pottia, jotta parin vuoden päästä voi jäädä duunista veke. Juu ei, kyllä ihan liki eläkevuosiin riittää Nordealle piikkiä, jos haluaa tämän asunnon saada palkkatuloilla kuitattua. 

Jännityksellä odotan, mitä tarkennetusta kirjanpidosta paljastuu.

money-1428587_1920.jpg