Kolme vuotta Crossfit -hommissa

 

Lokakuun viimeisenä päivänä 2017 tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun tein elämäni ensimmäisen Crossfit-treenin eli WOD:n. Sitä ennen oli tahkottu parisen kuukautta On Rampilla ja valmistumisen kunniaksi ohjelmointiin sattui sitten Crossfit Total eli kyykky, mave ja shoulder press (en tiedä mikä tämä on virallisesti suomeksi). Muistiinpanot kertoo, että tulos on ollut 165kg (kyykky 55 kg, mave 80 kg ja pressi 30kg). Vähän kyllä epäilen, jotta tuo pressi on ollut enemmän push press kuin shoulder, tulos on sen verran kova. Tai sitten mä en vaan ole kehittynyt siinä yhtään.

1f6f2f199664bed6a29b03f9aac3187e

 

No kui nyt sit menee?

Tarkoitus oli, että olisin tehnyt huomenna kyseisen jumpan, mutta valitettavasti flunssa pisti suunnitelman uusiksi, joten joudun tukeutumaan analyysissa Wodconnectin dataan:

Kyykky +30kg
Ykkösmaksimi on Wodconncetin mukaan 85kg. Tuo aikaisempi ykkösmaksi näyttää olevan nyt käytössä 8-12 sarjoissa. Lisäksi käytän sitä Metconeissa, silloin harvoin kun niissä on takagyyggää tarjolla.

Mave +45 kg
Toki tuo nykyinen PR 125kg vaatii vyön, mutta silti.

Shoulderpress +5kg
No, 35 kg:lla ei paljon juhlita. Toki olen tiennyt, jotta työntö on minulla todella heikko, mutta että näin huono, vielä kolmen vuoden jälkeenkin, niin se on kyllä ihan oma syy.

Tämä benchmark -treeni on tietystikin vain hyvin kapea otanta ja eikä omalle kohdalle muutenkaan se totuudenmukaisin mittari, koska tuossa on kaksi minulle selkeästi vahvinta liikettä, joten tulos antaa hieman yltiöpositiivisen kuvan siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

No mitä keski-ikäinen, ei liikunnallisesti lahjakas täti saa aikaan kolmessa vuodessa?

No, omalla kohdalla voin sanoa, että jos jumppaa kolme kertaa viikossa, ei niin yhtään mitään. Tai no riippuu toki siitä, mitä tavoittelee. Kunto ei nyt varmaan huonone, mutta eipä juuri näillä vuosilla enää paranekaan. Ellei nyt sitten ole lähtötasolta ihan kuralla. Mutta noin niin kuin normilähkohdista, ei riitä kehitykseen, perusterveyden ylläpitoon varmastikin kyllä. Mutta koska itselläni oli ja on kuitenkin tavoite kehittyä lajissa, jotain oli tehtävä.

Muutosta alkoi tapahtua vasta, kun lisäsin viikottaiset treenikerrat vuoden 2016 alussa kolmesta viiteen. Tämä toki tarkoitti sitä, että työssäkäyvällä ei ole juurikaan muuta vapaa-aikaa ollut, mutta tässä kohtaa voin sanoa, että kannatti. Skilleissä ja maksivoimassa kehittyminen on edelleen hidasta, mutta se missä eteen päin menoa tapahtuu eniten, on kestävyyden parantuminen, jumpat jaksaa vetää kovempaa ja palautuminen on nopeampaa.  Vaikeinta on ollut pitää pää kasassa niinä hetkinä, kun homma ei vaan lähde kulkemaan, vaikka kuinka harjoittelet ja treenikaverit ajaa oikealta ohi (onneksi voin tässä kohtaa aina puolustautua iällä). Uin melko syvissä vesissä painonnoston kanssa vielä viime talvena ja homma alkoi olla siinä pisteessä, että jokainen treeni hajotti pakkaa entisestään ja turhautuminen asiaan alkoi olla ison valtameren luokkaa. Oli vähän semmoinen lifters block. Mutta sitten tapahtui jotain ja homma laukesi. Painot ei ole edelleenkään isoja, mutta nostaminen ei enää pelota, niin kuin vielä loppukeväästä oli.

Eli vastauksena otsikkoon; kohtalaisen ok kunnon, mutta ei ihan helpolla ja ymmärryksen siitä, että asioiden opetteleminen ottaa aikaa ja toistoja. Tämän jälkimmäisen olen alkanut hyväksymään vasta ihan viime aikoina.

 

f7bda622a711bf214dcdf44e4444caec

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s