Asioita, jotka aiheuttavat paniikin

Kahvimaidon puuttuminen. Tämä on tosin vakavaa vain  aamulla, iltapäivällä voi hädässä juoda mustana. Itse aamukahvia ei liene tarpeellista edes mainita. Sen puuttumisesta ei sitten selvitäkään enää pelkällä paniikilla.

iPDbfMM4Raep1fMU8M6msg

Ranet ja ei ketsuppia. Tai no, saatan selvitä jos on bearnaiskastiketta, mutta muuten en. Syön tosin raneja ainoastaan ravintolassa ja aika harvoin olen onneksi ajautunut tilanteeseen, jossa ketsuppi olisi päässyt esim. Mäkkärissä loppumaan.

Soda Streamin hiilihappopatruunan loppuminen. Tämä on ehkä kahvimaidon jälkeen pahin. Olen todella addiktoitunut hiilihapotettuun veteen ja juon kotona käytännössä vain sitä. Tästä syystä meillä on aina avaamaton patruuna kaapissa valmiina. Ja jos ei ole, huonompi homma.

Mustapippurin loppuminen. Tarkkailen liki hysteerisesti mustapippurin määrää myllyssä ja ostan meille aina niitä isoja pakkauksia, jotta tilanne ei vaan pääse eskaloitumaan.

Ei huulirasvaa mukana. Vaikken tunnustaudu addikitiksi, tietoisuus siitä, ettei huulirasvaa ole saatavilla, aiheuttaa epämiellyttävän ahdistuksen.

Samaan kastiin kuin huulirasva; Zovirax. Vaikkei minulla ole ollut huuliherpestä varmaan kymmeneen vuoteen, en uskalla lähteä ilma Zovirax-putkiloa lähikauppaa pidemmälle. Ja jos jostain syystä joudun tällaiseen tilanteeseen, tunnen välittömästi alkavan tykytyksen alahuulessani.

Sykemittarin unohtuminen juoksulenkille lähtiessä. Ongelma ei ole ollut kovin ajankohtainen viimeaikoina, kun en juurikaan ole lenkkeillyt, mutta silloin kun juoksen, on sykemittari oltava, tai hommasta ei tule mitään. Mistä sitä muuten tietää, pitääkö juosta hiljempaa vai ehkä vähän kovempaa (vaikka ei jaksaisi). Ja ne kalorit, kuka ne sitten laskee.

Puhelimen jääminen himaan (tai mihin nyt vaan). Olen aivan varma etten selviä, että jotain pahaa tapahtuu ja on pakko päästä soittamaan apua. Eksyn, putoan jäihin tai jotain muuta, mitä uhkia kaupunkiympäristössä nyt väijyykin. En niinkään ole riippuvainen somesta, vaan nimenomaan tuo pelko siitä, että soittamaan on päästävä, on se joka, mieltä kalvaa. Puhelinkoppejakaan kun ei enää ole.

Pesurätin unohtuminen / katoaminen. Käytän suihkussa peseytymiseen sellaista karheaa, vajaan metrin pituista rättiä. Rätti on on ruma kuin fan, mutta sitäkin tehokkaampi. Ilman sitä suihkussakäynti on liki turhaa. Olen joskus unohtanut pakata riepuni mukaan reissuun ja homma on tosiaan lähennellyt paniikkia, jos kohteesta ei ole saatu korvaavaa hankittua.

Semmosia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s