Ruokapäiväkirja, joka ei juuri hurraahuutoja kirvoita

Viime viikon ruokapäiväkirja ei juurikaan kiitosta ansaitse. Ainoa mikä kesti kuosissaan oli aamupuuro. Kalorit onnistuin pitämään jotakuinkin 2000 kcal hujakoilla, mutta onnistumisesta ei voi silti puhua.IMG_3284Maanantaina söin sekä lounaaksi että päivälliseksi sunnuntailta ylijäänyttä seiti Pad Thaita. Atrioissa ei sinällään ole mitään vikaa, ruoka oli makroiltaan ihan ok, mutta viat löytyykin sitten välipaloista; proteiinipuddingin lisäksi pujottelin suihini Fazerin Sinisiä 8 kpl (siis konvehteja, en sentään levyjä) sekä Parmesania. Maanantaina ei ollut treenejä, koska hieroja, joten senkin puoleen harmittaa nuo napsimiset.

Tiistaina oli siitä harvinainen päivä, jotta söin lounaan ulkona. Ja kun käydään ulkona, maksimoidaan hyöty; kävimme Nepalilaisessa noutopöydässä. Ja voi veljet, paikka on likimain taivas. Ruoka on hyvää ja sitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Ja minähän söin. Söin sen verran rapsakasti, jotta pärjäsin satsilla treenit ja treenien jälkeenkin meni vain yksi falafelpihvi ja pitaleipä. Kalorimäärä on hankala arvioida, mutta veikkaan jotta lounaalla tartui hihaan helposti 1000-1200 kcal, sen verran oli maukasta. Iltapalan niukkuus kompensoi toki homman, mutta eihän tuo hyvä ole.

Falafel
Ihan ei mennyt näiden falafelien teko kuin Strömsössa. Näistä piti siis tulla pyöryköitä. Jatkossa meidän falafelit tulee Street Castrosta.

Keskiviikona oli semi ruokakrapula edellisestä päivästä ja varmaan siitä syystä sain pitäydyttyä liki erinomaisessa setissä; lounaaksi Nyhtökauramakaroonilaatikkoa ja salaattia. Välipalaksi ehdin syömään suosikkiani , Weetabixejä maidolla sekä puddingin. Treenien jälkeen riittikin sitten iltapalaksi höyrytettyä parsaa pestolla ja pari palaa näkkäriä. En ole syönyt näkkäriä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta olen nyt jotenkin parin viime viikon aikana löytänyt sen hienouden. Kalorimäärä abt 1900 kcal.

Torstaina oli taas ulkotoimistopäivä, joka tarkoittaa sitä,  että omia eväitä ei voi kantaa mukana. Tällä kertaa ei sentään ollut tiistain kaltaiset bakkanaalit, vaan kävimme ihan perustyöpaikkaruokalassa. Lounas oli hyvä, koska tarjolla oli paistettuja muikkuja. Niiden lisäksi söin toki jälkkärin ja leipää. Treenien jälkeen meillä oli pitkästä aikaa broiskua ja päivällinen olikin sitten ihan ok; yksi broiskun tissi, salaattia ja toinen harvinaisuus nykyään; Avokadoa. Arvioisin kalorit reiluun kahteentonniin, en usko että kovin paljoa yli.

Perjantaita en haluaisi edes muistella, koska FS:n syötetty tieto on aika karua luettavaa; kun vedät lounaaksi Deli-pisteen salaatin ja sämpylän (jonka päälle sipaiset vähän Dijon sinappia ja majoneesia) , iltapalaksi reilun puolikkaan pakastepizzan, vähän punaviiniä ja tiramisua, siinä ei aamun puuro paljon tasapainota; kaloreita päivälle reilusti 3000 kcal. Kolmetuhatta!!! Ja ihan oikeasti ei voida todellakaan puhua mistään syömisorgioista, mutta ruoka nyt oli vaan yksinkertaisesti makroiltaan paskaa ja todella kaloripitoista. Mutta hieno herätys taas, ei tarvitse olla kovinkaan suurta lipsumista valinnoissa, kun homma räjähtää käsiin. Määrät oli periaatteessa ihan normaaleja, mutta valinnat vääriä ja pam! kahden päivän energiamäärä parilla aterialla.

Viikonloppu itsessään oli onneksi vähän parempi, toki lauantaina piti kaupungilla käydessä vetäistä korvapuusti (kun Punavuori, aina Succes), mutta muuten homma oli melko ok. Sunnuntai-iltana tehtiin pitkästä aikaa uuniperunoita ja jaksan ihmetellä aina, kun niitä saadaan aikaiseksi, että miksi me ei syödä up:ta useammin; ne on hyviä, säilyvät muutaman päivän jääkapissa ja eivät maksa käytännössä mitään. Toki täytteistä riippuen, mutta vaikka nyt tonnikalalla tai ihan vaan pestolla, niin oikein hyvä.

fullsizeoutput_112c

Mutta koska vastoinkäymisistä pitää oppia, kirjaan tälle viikolle opinkappaleeksi (niin kuin varmaan jatkossa muillekin viikoille) että valinnat vaikuttaa. Syödessäni ns. oikeanlaista ruokaa, saan todella tehdä töitä, jotta 2000 kcal tulee täyteen ja silloin aina hämmästelen, että mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Mutta kun se raja pimeälle puolelle on loppujen lopuksi aika ohut; yhdessä juustosiivussa on yli 100 kcal, avokadossa yli 200 kcal, kaupan Deli-saatissa ja sämpylässä 800kcal. Ja miten helppoa nuo ottaa päivittäisiksi valinnoiksi. Ja saattaa vielä hyvässä lykyssä kuvitella syövänsä oikein. Ja sitten ihmetellen kun painokäyrä kipuaa ylöspäin. Vaikka väitän tietävänikin jonkin verran peruskaduntallaajaa enemmän ravitsemuksesta ja ruuasta yleensä, on minulle näköjään ainoa tapa kontroloida syömistäni kirjata kaikki ylös. Ilman tätä raadollista dataa huijaan suvereenisti itseäni ja kalorimäärät kapuavat jälleen kerran lukemiin, millä paino ei sitten todellakaan laske, vaikka kuinka jumppailee.

Kaikesta hapuilusta huolimatta paino on tippunut puolessatoista viikossa (maanantaista seuraavan viikon perjantaihin) kilon. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että tuntemusten perusteella odotin ehkä vähän enemmän, mutta täytyy olla tuohonkin ihan tyytyväinen. Lähtökohta on kuitenkin se, että pudotus on tapahduttava vain rasvasta, lihasta ei saisi syödä ja mielellään voisi tulla vähän lisääkin. Ja rasvaahan oli mittauksen mukaan ylimääräistä se 6,5 kg. Eli kaipa tuohon pitää olla ihan tyytyväinen. Kun tässä ei nyt kuitenkaan enää ole mikään kaksikymppisen aineenvaihdunta :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s