My guilty pleasure

Koska rakasta lukea muiden tunnustuksia, oletan suvereenisti,  että myös muita kiinnostaa omani. Tietyn hygienian säilytän, mutta omituisia nämä ovat itsestäkin. Mutta ah, niin tyydyttäviä toteuttaa.

  • Rakastan Gossip Girliä. Olen katsonut kaikki tuotantokaudet varmaan kolme kertaa. En yhtä monta kuin Sinkkuelämän, mutta melkein
     
  • Syön roiskeläppäpizzoja kylmänä, taittamalla ne kahtia. Tai siis yhtä laatua, Atrian meetvurstia. Muut on pahoja.
     
  • Nakit on parhaita kylmänä. Päälle reilusti sinappia ja siitä vaan. Ostan toisinaan koirille ja syön itse 3/4.
     
  • En tykkää leikkeleistä leivän päällä, mutta syön kalkkunaleikettä paljaaltaan reilulla sinappimällillä. Ja jos on nälkä, puolipakettia ei tunnu missään.
     
  • Katsoin sinkkuaikana Big Brother 24/7 joka ilta. Se oli vähän niin kuin mun perhe. Viimeinen kausi mitä katsoin, taisi olla se missä Niko S. oli ensimmäistä kertaa. Kaveri on minusta edelleen hulvattoman viihdyttävä kaikessa hörhöydessään.
     
  • Rakastan lukea chick litiä lomalukemisena. Vaadin toki siltäkin jonkinlaista laatua. Mutta tyylisuuntana, kyllä.
     
  • Saatan katsoa viikonloppuna läpi yön jotain sarjaa suoratoistopalvelusta. Ja litkiä samalla pari pulloa viiniä. Yksin.
     
  • Ruotsin miljoonääriädit oli minusta sairaan viihdyttävä ja varsinkin Maria Montazami on ihana.
     
  • Revin jatkuvasti kynsinauhojani ja kämmennahkoja, välillä aivan maanisesti.

 

img_3064.jpg

Mainokset

Jos voittaisin lotossa

Innostuin tuossa viime perjantaina, kun Eurojackpotissa oli taas se 90 miltsiä tarjolla, haaveilemaan, jotta mitäpä sitä tekisi, jos moinen, tai edes vähän pienempi summa kohdalle nasahtaisi. Sen verran meni kuitenkin sivuun, että unohdin kokonaan lotota, mutta onneksi se on vielä ensi viikolla tarjolla, jos sitten muistaisin paremmin.

No minkälaisia ajatuksia tuli? 

Hämmentävää oli se, että en oikeasti millään meinannut keksiä, ei lähtenyt laukalle niin sanotusti. Lainat maksaisin toki pois, mutta ei niitä ihan 90 miltsiä ole, vaikka vipu melko tapissa tällä hetkellä onkin. Mutta tuo summa on oikeasti niin iso, että tulee vaan kiukkuiseksi, kun ei keksi mihin sen loppuelämän aikana ehtisi tuhlata. 

img_4225.jpg

No kokeilin, sitten jotta josko pienempi summa, vaikka miljoona, ei olisi tällaiselle keskituloiselle niin vaikea käsittää. Sama homma, lainat pois, auton upgradeus, keittö ja kylppäri remppaan. No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että riippuen vähän autoon käytetystä summasta, tilille jäisi tuommoiset vajaa 500k. Sillä nyt ei vielä duunista hypätä pois, jos ei ole muita tuloja. Ja aika paljon saa olla niitä muita tuloja, että voisi pks:n kulurakenteellä jäädä himailemaan. Eli miltsi ei periaatteessa riittäisi. Helpottais kyllä, mutta ei tarjoaisi varsinaista lottovoittajan elämää.

khaolak.jpg

Eli ei riitä, palataanpa takaisin siihen suuruusluokkaan kymmeniä miljoonia. Mitä mä sitten haluaisin? Vastaus oli aika selkeä, en periaatteessa mitään mitä mulla ei jo ole ja mihin mulla ei olisi mahdollisuutta, jos vaan olisi aikaa.

  • Haluaisin treenata enenmän (no okei, voisin treenata jo nytkin enemmän, mutta silleen oikeesti)
  • Haluaisin pelata golfia enemmän, niin että osaisi. Tämän on oikeasti aika kysymys, koska kierrokseen menee helposti siirtymisineeen se 6 tuntia.
  • Haluaisin alkaa taas ratsastamaan. No tähän tarvitaan kyllä rahaakin, nykyisellä kulurakenteella en voi harrastaa siinä määrin kun haluaisin.
  • Haluaisin hiihtää enemmän. Kuukausi tai pari olisi hyvä määrä, Alpeilla ja Uudessa-Seelannissa mielellään. 
  • Haluaisin matkustaa, en hienommissa paikoissa, en kalliimmin kuin nykyään, mutta enemmän ja pidempään.
  • Haluaisin alkaa taas purjehtimaan. Tässä toinen johon tarvitaan rahaa, koska järkevä vene maksaa enemmän kuin mitä tällä hetkellä on mahdollista haalia rahaa kasaan.

saalbach.jpg

Mutta silleen aika tyydyttävä huomata, että oma elämähän onkin aika jees jo nyt, kai se tuo tietty niukkuus lisää asioiden kiinnostavuutta ja sitä kautta palkitsevuutta. Mutta let’s face the truth; kyllä mä silti koitan muistaa lotota ens viikolla ja salaisesti toivon, jotta voittaisin. Oishan se vaan siistii, kun sais tehdä mitä huvittaa. Eikä tarviis mennä duuniin. Vaikka ihan siistii sielläkin on, pääsääntöisesti. Ja siitä vielä maksetaan.

 

Lomahaaveilua

Toukokuun kelit on olleet vähintäänkin aika jeppiskamaa ja varmaan tästä syystä käynnistäneet minulle vähän vieraan lomahaaveilun. Vieraan siksi, että yleensä meillä on aika selkeä suunnitelma, mihin vuoden lomapäivät käytetään ja niitä ei käytännössä käytetä ikinä kesäloma-aikaan, vaan aina ripotellen pitkin vuotta (ja enimmäkseen talvella). No, nyt on kuitenkin tilanne, että yhtään reissua ei ole buukattu (ellei lasketa G’nR -keikkaa Tallinnaan ja viikonloppua Stokikseen), joten päiviä on rutkasti jäljellä, eli tavallaan kaikki on vielä mahdollista. 

Mitä mä sitten haluaisin?

No mä haluaisin lähteä pitkästä aikaa NYC:n. Edellisestä reissusta on tulee syksyllä kolme vuotta ja vois taas lähteä käymään. Olen käynyt paikassa muutaman kerran aikaisemmin ja mitään sen suurempaa agendaa en matkalle hae, kunhan hengailisin, vähän ostelisin asioita ja hengittäisin paikan atmosfääriä. Istuskelesin Bryant Parkissa ja käppäisilin Est Villagessa. Viikko riittäisi, myös lompakkolle luulen.

img_4216.jpg

img_4242.jpg

Sit mä haluisin saaristoon. Nauvo, Kökär, Utö nyt ainakin. Koska ei ole venettä, pitäisi mennä yhteysaluksilla, mutta pääseehän sitä niilläkin. Meillä oli edellisessä elämässäni purjevene ja kesät tuli aikalailla pyörittyä noilla hoodeilla. Hienoja paikkoja, varsinkin nuo ulkosaariston mestat.

img_0208.jpg

Ja Hankoon olisi kiva mennä. Huolimatta siitä, että siellä on heinäkuussa puolet Helsinkiä. Hanko on vaan niin siisti mesta; kuumat päivät rannalla ja makasiinin terassit iltojen pimetessä, me like. Parasta olisi tietty tässäkin, että illan päätteeksi voisi kömpiä omaan veneeseen, mieluiten Itämeren portin puolelle, mutta ihan Itäsatamakin kelpaisi. Mutta joutunee tyytymään ihan kuivan maan majoitukseen, jos nyt tuonne asti edes pääsee.

Ja sit Turku vois olla kans kiva. Olen ollut siellä monena vuonna silloin kun Ruisrock oli vielä entisensä, mutta aika hintsusti siinä kerkesi muualla hengata kuin Börssin terassilla ja Ruissalossa. Jokilaivat kiinnostelisi ja muutama hyvä ravintola (Kaskis ja Tintå nyt ainakin). Osallistuin tämä mielessä toiveikkaana johonkin Facebookin äänestykseenkin, jossa on palkintona muistaakseni 150 € majoituslahjakortti Turkkuseen. Piti äänestää paras ravintolalaiva. Äänestin sitä mitä kaikki muutkin olivat äänestäneet, Svart Rudolfia, koska minulla ei ole mitään käryä, minkä nimisiä anniskelupaikkoja Aurajoki yleensäkin tarjoaa. Toivottavasti tuo on hyvä, jottei mene ääni hukkaan.

Se pakollinen Ruisrock -kuva.

ruisrock_1.jpg

ruisrock.jpg

Vaikka eihän siinä Ruissalossakaan mitään vikaa ole. Tai ollut, silloin kun siellä vielä soitettiin kelpo rock-musiikkia. 

Ja Lofooteille. Tämä on itseasiassa semmoinen, joka saattaa jopa realisoitua. Olen käynyt Norjassa ainoastaan kerran, päiväreissulla Skibottanilla ja paikka kyllä vakuutti. Ajatus olisi mennä ihan omalla autolla, yöpyä teltassa/autossa, tehdä ruokaa Trangialla ja niin pois päin. Eli jos jolla kulla on hyvä ideoita tämän tyyppisen reissun toteuttamiseen, otan vinkkejä vastaan. Muutamaksi yöksi tarvitaan joka tapauksessa joku majoitus johon tulee lämmintä vettä (mielellään suihkusta), joten näistä myös tipsejä, kiitos. Ajankohta reissulle tulee todennäköisesti olemaan noin elokuun puoliväli.

Joskus, ihan pienen hetken ajan, saatan kuvitella, että olisipa siistiä lähteä jonnekin resorttilomalle, vaikka nyt Kyprokselle, Rhodokselle, Analiaa tai mitä näitä nyt on. Sitten tulen onneksi järkiini. Ei ole minun paikkoja nuo. Se on vähän sama homma kun Ruotsin- tahi Talllinnan risteilyt; rannalla seistessä tuntuu, että oispa siistii olla tuolla.  Mutta todellisuudessa olen valmis syöksymään mereen ja uimaan himaan abt Kustaanmiekan kohdalla, silloin harvoin kun noille laitoksille ajaudun. No, heinäkuussa taas koetellaan, kun sinne Tallinnaan pitää siirtyä. Tukholmaan menen aina lentämällä, sen verran olen oppinut.

Mutta sitten todellisuuteen; aikuisten oikeasti suunnitteilla on joululoma Vietnamissa. Joka tarkoittaa sitä, että sinne on säästettävä se kaksi viikkoa. Ja jos meinaa Lofooteille, niin sinne menee kaksi viikkoa. Joten siinäpä se pankki sitten olikin. Mulla on tosin muutama viime vuotinen päivä tallessa, joten jos on rahaa, saattaisin tuonne Nykiin ehkä päästäkin. Katsotaan. Riippuu aika monesta asiasta. Mutta toisaalta, jos nämä kelit jatkuu tämmöisinä, niin hitonko hätä täältä pois. Huolehtii vaan että jääkaapissa on riittävästi kylmää juomaa ja koittaa muistaa syödä välillä. Ja ehkä vähän treenata.

fullsizeoutput_11d6.jpeg

 

 

Seitsemän syntiäni

Muutamassa blogissa on kiertänyt haaste seitsemästä synnistä ja ensin ajattelin otsikon nähtyäni, että hyvä jumala, tuohon en kyllä lähde, tulee sen verta diippiä shittii, ettei uskalla edes itse lukea, jos noita oikeasti lähtee tunnustelemaan. Mutta nepä olikin siinä haasteessa sitten rajattu tuommoisiin aika turhanpäiväisiin aiheisiin, joten ihan kevyessä itsetutkisteluhengessä ajattelin sitten kuitenkin avautua.

Herkuttelusyntini

Oh dear, no ihan mikä vaan varmaan. Voiko sanoa vaan että määrä? No, jos nyt jotain tosi heviä pitää mainita, niin sanotaan nyt vaikka se, että mulle ei tuota mitään ongelmaa lusikoida purkillista Nutellaa kerralla  tai dippailla puolikasta patonkia oliiviöljyyn ja pistellä se menemään. Lisäksi voin syödä varsinkin kovia juustoja aivan loputtomasti. Ja loputtomasti tarkoittaa kohdallani oikeasti loputtomasti, suhteuttaa sen nyt vaikka sitten tuohon Nutellaan. Herkuttelusynniksi luen kyllä myös silloin tällöin lapasesta lähtevän viinin litkimisen. Pullo tai pari Rieslingiä ei tunnu missään. Tai Aperolia.


Ihonhoitosyntini

Ostan selektiivistä kosmetiikkaa ja käytän sitä hyvin laiskasti, välillä en ollenkaan. Purkit saattaa seisoa viikkoja käyttämättä ja hölvään naamariin vaan jotain Niveaa. Sitten saan taas jonkun tarmon puuskan ja jaksan hetken aikaa innostua. Herättelin tuossa toissailtana viimeksi innostustani tilaamalla parisadalla eurolla Cliniqueta Feel Uniquelta. Kun sai 20% alennusta, niin pitihän se.

Hiussyntini

Käyn kampaajalla kerran vuodessa. Tämä on siis ihan totta. Koska hiukset on pitkä ja niissä on oma väri, en vaan jaksa useammin. Pitäis kyllä, latvat on meinaan aivan karmeassa kunnossa tuossa kohtaa. 

Siivoussyntini

Puhtaiden pyykkien lajittelu.

Toisaalta, miksi lajitella, kun mies tekee tekee tällaista jälkeä?

 

Ystävyyssyntini

En pidä yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi. En soita, en laita viestiä. Lisäksi olen tosi huono tykkäämään Instassa ja Facessa. Noissa viimeksi mainituissa olen kyllä koittanut parantaa tapani ja joskus jopa kommentoinutkin jotai.

Pukeutusmissyntini

No ne neuleet, huivit ja raitamekot.  Ja sit mä pidän aina samoja vaatteita. Sit mä ulkoilutan koiria iltapissalla yöpuvussa, pyyhe päässä ja Reinot jalassa. Ja nuo meikäläisen yöpuvut on aikalailla kulahtaneita.

Näytin koko talven tältä.

Parisuhdesyntini

Mjaa, tätä pitäisi kai kysyä toiselta osapuolelta. Tähän kai kuuluu vastata silleen kliseisesti se yhteisen ajan puute arkena. Mutta en mä nyt tiedä, onko se varsinainen synti jos se on molemmille ok. Hengataan me kuitenkin esmes tuolla jumpalla yhtäaikaa, vaikka siellä ei paljon seukkailmaan ehdi.

 

No aika softia tavaraa, mutta en mä kyllä tosiaan niitä oikeita halua edes itse kirjoitettuna lukea. Hirvee myötähäpeä vaan sitten itseä kohtaan. Tai ehkä joskus, sit kun niistä on päässyt eroon, niin voi huvittuneena muistella. Että aattele, silloinkin tein silleen, onneks en enää. Tulee sit semmoinen paremmuden tunne, on itseään parempi (tämän termin olen muuten oppinut Aku Ankasta, siellä oli semmoinen yhdistys, Itseään Parempien Ihmisten. Oli minusta aivan loistava, olen käyttänyt usein). No, jätän asian hautumaan.

USA Road trip part 3 – Gran Canyon -Morro Bay -Santa Cruz

Vegasin nähtyämme jatkoimme matkaa Gran Canyonille. Ensimmäinen etappi oli vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitseva pato, Hoover Dam. 30-luvulla kyhätty, Colorado-joen poikki menevä pato on kyllä melkoinen insinöörityön taidonnäyte. Mahtava rakennelma, jonka suuruuden ymmärtää vasta paikan päällä.

 

Padolla oli aivan sairaan kuuma, joten juomista ja hattu kannattaa ehdottomasti olla mukana. 

Hoover Damilta jatkettiin matkaa kohti Gran Canyonin South Rimiä. Matkaa eteläisen puolen kansallispuistoon tulee Vegasista noin vajaa 500 km, joten kannattaa tosiaan lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, jotta ehtii yhden päivän aikana visiteerata molemmissa (siis Hoover Damilla ja Gran Canyonilla).

Siinä missä Hoover Damilla oli lämmintä ollut varmaan liki 40 astetta, huideltiin Gran Canyonilla viidentoista hujaikoilla ja pienessä vesisateessa. Eli emme valitettavasti päässeet ihailemaan auringon punaamaa autiomaata. Mutta eipä se paljon haitannut, paikka meni nimittäin ilman sitäkin heittämällä kärkeen niistä mestoista, joissa olen koskaan käynyt. Harva näkymä pysäyttää niin totaalisesti. Ja meillä ei ollut mitään helikeopterilentoja taikka muutakaan kallista huvitusta, vaan tuijotimme mykistyneinä näkyä ihan vaan perusturisti view pointeilta. Tiukahkon aikataulun vuoksi emme päässeet käymään myöskään alhaalla. Jotain suuntaa näkymän vaikuttavuudesta saa, kun miettii hienoimman kuvan, mitä on koskaan Gran Canyonilta nähnyt ja laittaa sen potenssiin tuhat. Tällä pääsee jollain lailla framille mitä on tarjolla.

Gran Canyonin jälkeen alkoikin sitten reissun puuduttavin osa eli siirtyminen kohti rannikkoa ja HW1:a. Olimme ajan säästämiseksi päättäneet ajaa rannikolle liki suoraan poikittain, yöpyen tienvarsimotelleissa. Eli eikun Mustangin keula takaisin Vegasia kohden. Toki ohitimme Vegasin tällä kertaa säällisen matkan päästä, mutta sama route eniveis.

Ensimmäinen yö oltiin paikassa nimelta Kingman,  Ramada -ketjun hotellissa . Ihan kelpo paikka, kovin Route 66 -henkinen. Aamiaishuoneessa oli kielto tuoda tuliaseita ja muutenkin asiakaskunta näytti koostuvan kovin stereotypisesta rekkakuskipossesta. Mutta hauska oli heidän juttujaa kuunnella. Ja näin jälkikäteen ajateltuna, ei sinällään ihme, jotta se Trump sitten voitti. Tuolloinhan sitä ei vielä tiedetty.

Toinen yö oltiinkin sitten jo Kalifornian puolella, Barstowssa. Motelli hyvin samaa linjaa, ihan ok siisti ja harvinaisen monipuolinen aamiainen, oli muroja ja vohvelita, pelkän kahvin ja muffinsin sijaan.

Barstowsta aamulla taas Mustanki tulille ja nokka kohti länttä. Rannikolle tulimme Morro Bayn kohdalta. Morro Bay on piskuinen, reilun 10 000 asukkaan taajama HW1:n varrella. Kylä on aivan meren rannalla ja sen maisemaa hallitsee suuri, vulkaaninen kivi. Paikka on aivan ihana. Sympaattinen, hieman nuhjuinen, mutta niin ihana. Suosittelen ehdottomasti pysähtymään. Morro Bayn pääelinkeino on kalastus (ja matkailu) ja tämä näkyykin paikan kalaravintolatarjoomaassa. Erinomaista laatua. Yövyimme Morro Bayssa yhden yön ja jatkoimme seuraavan aamuna kohti pohjoista.

Morro Baysta ei ole San Franciscoon kuin vajaa 400 km, mutta koska koko matka on käytännössa 40-60 km/h nopeusrajoitusta, oli siirtymälle varattu kaksi päivää. Ja toki tarkoitus oli myös pysähdellä ihailemaan maisemia aina kun tuntui siltä. Lisäksi olin saanut päähänpinttymän käydä Santa Cruzissa, joka osoittautui kyllä sitten aika kamalaksi paikaksi. Mutta tulipa käytyä.

Ajoimme siis rantatietä pitkin, pysähdellen aina kun oli jotain vähänkin kiinnostavaa ”hei kato, kato, pysähdy, pysähdy”. Maisemat on käsittämättömän hienot ja Big Surin kohdalla tietenkin kaikkein vaikuttavimmat. San Simeonin Elephant Seals yhdyskunta on myös hauskaa katsottavaa. Tie on mutkainen ja kapea, eikä turva-aidat näin suomalaisittain ole kovi vaikuttavat. Joten hirvittävän paljon yli kuudenkympin ei juurikaan huvita ajella. Ja liikennettä on tietty aika paljon.

Santa Cruzissa meillä ei ollut etukäteen varattua majoitusta, mikä oli virhe. Paikka on todella kallis ja käpyisimmästäkin motellista sai pulittaa liki 200 taalaa yö. Muutenkin paikka tuntui olevan SF:n rikkaan nuorison leikkikenttä, eli ei jatkoon. Harmitti niin paljon, ettei näemmä ole kuviakaan kuin tämä yksi.

Santa Cruzista jatkoimme kohti viimeistä etappia eli San Franciscoa. Sinne meillä oli varattu neljä yötä, mutta kirjoittelen siitä vielä kokonaan oman postauksen.

Ämpärilista kesälle 2018

Teen mielelläni listoja ja kesän ämpärilista on yksi suosikeistani. Siitä on sitten kätevä lokakuussa katsoa, mitä kaikkea sitä onkaan jättänyt tekemättä. Koska uskon vakaasti, että nämä kelit tulevat jatkumaan läpi kesän aina syyskuun loppuun saakka, valikoin listalle lähinnä ulkoilmassa toteutettavia aktiviteetteja.

Käy Skifferissä pizzalla

Siellä Liuskaluodon Skifferissä siis. Tai ainakin siellä. Kalliossakin voi käydä ja Viiskulmassa, jos jää aikaa. Viime kesänä ei käyty kertaakaan, sitä edellisenä, kun treenailin HSS:llä, tuli käytyä vähän useammin, koska koko kesän lauttalippu sisältyi treenimaksuun ja pizzoistakin sai rabattia. Liuskasaari on ihana paikka, Skifferin pizzat kelpoja ja rose kylmää. 

Käy Vallisaaressa, Lonnassa ja Isosaaressa

Kaikki kolme edelleen näkemättä, vaikka saavutettavuus ei ole kovin vaativa. Ihan paras tapa olisi pakata eväät ja juomat messiin, viettää aurinkoinen picnic-päivä Tallinnan laivoja ihmetellen ja palata illalla Kauppatorille, ottaa drinkki tai pari jollain keskustan trendikkäällä terdellä ja hiipiä Putte’s:n kautta auringon noustessa himaan. Sama konsepti toimii myös Suomenlinnassa. 

Visiteeraa kaupungin parhaat terassit

Mattolaituri, Löyly, Hamptons Bay, Merikerho, Sikala, Torni. Mitä näitä nyt on. Hernesaarenrantaan minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen. Voi olla, että annan sille vielä mahdollisuuden, voi olla että en. Varsinaisesti paikka ei mun nimeä huuda. Ja vähän sama homma Altaan kanssa, paikka on loistavasta sijainnistaan huolimatta vähän, no keskeneräinen ja ei niin viehättävä. 

Pyöräile aina kun voit

Olen jotenkin hiton laiska lähtemään pyörällä vaikkapa nyt kaupungille. Jotenkin se on muka niin vaivalloista lukita sitä joka paikkaan ja kaikkea muuta outoa. 

Pelaa golfia 

Ja mielellään enemmän kuin muutama kierros. Tämä sillä varauksella että paikat (ja auto) kestää. Meillä on melko hyvä työpaikkaetu Nevakseen, joten sitä pitäisi käyttää enemmän. Olen muutamana kesänä tehnyt niin, että ajan ennen duunien alkua pelaamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tiiaamaassa on oltava joskus kutosen jälkeen (eli herätys on noin klo 5). Mutta kun paikalle pääsee; priceless, sanon. Eikä ole ruuhkaa. Täytynee taas koittaa motivoitua. 

Käy Haukilahden Palviljongilla syömässä

Tajusin vasta nyt, että sinnehän pääsee metrolla. Tai no melkein, mutta loppumatkan voi mennä sillä pyörällä. Autolla menemisessä on aina se huono puoli,  ettei voi nauttia sitä purjehdusseuramiljööseen oleellisesti kuuluvaan Riesling-lasillista (pulloa). 

Käy aamulenkillä

Niin varmasti. Aloitankin heti huomenna. Kun ostin sen sykemittarinkin. 

Käy Kauppatorilla aamukahvilla

Tämä siitä huolimatta, että kahvi ei siellä ole mitenkään erityistä, ainoastaan helvetin kuumaa. Lisäksi saatavilla on ainoastaan punaista maitoa. Ja se lihiskin on melko kamala. Mutta silti, tunnelma korvaa puutteet. 

Keksi keino päästä purjehtimaan

No, ainakin yksi vene on johon varmasti pääsisin, kunhan saisi aikaiseksi raivattua kalenteriin tilaa.

 

Semmoisia juttuloita. Haastavaksi asian tekee se, että lomaa ei ole kesällä ollenkaan. Eli listaa on käytävä suurelta osin läpi viikonloppuisin. Tällä hetkellä tilanne näyttää kesäviikonloppujen osalta kuitenkin melko hyvältä, koska siellä on ainoastaan yksi kiinnitys heinäkuun lopussa, kun mennään Tukholmaan. Tallinnassakin käydään Gunnareita katsomassa, mutta se on onneksi viikolla. Joskus kun on ollut niin, että vapaita viikonloppuja ei toukokuun lopun jälkeen juuri ole. Tavallaan se on ihan hyvä että esim. Ruississa on nykyään niin paska kattaus, ettei sinnekään tarvitse lähteä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Köpiksen vappu

Vappu on sillä tavalla ärsyttävä juhla, että periaatteessa pitäisi aina tehdä jotain kivaa, esimerkiksi nyt mennä vaikka Ullikselle ja käydä lounaalla, mutta pääsääntöisesti on aivan helvetin paska sää. Ja silloin ei vaan oikein huvita ja nappaa. Tästä syystä olinkin oikein mielissäni, kun Norwegianilta pamahti alkuvuodesta tarjolle  halpoja lentoja myös vappuviikonlopulle ja vielä kun pisteillä sai, päätimme lennähtää pitkäksi viikonlopuksi Köpikseen. 

Olemme olleet Köpiksessä kerran aikaisemmin, joten suunitelmissa ei ollut yhtään mitään muuta kuin hengailua ja zygäilyä paikasta toiseen. Ja siihenpä se sitten hyvin pitkälle menikin. Kaiken kaikkiaan olimme reissussa kolme yötä, mutta koska menimme paikalle aamulennolla ja paluulento lähti vasta ysin jälkeen illalla, jäi reissuaikaa käytännössä neljä päivää. Kevät oli Tanskanmaalla aavistuksen meitä pidemmällä ja saimmekin ihailla aika mieletöntä kirsikkapuiden kukintaa. Tämä näkymä oli sunnuntaina. Onneksi mentiin, koska veikkaan, jotta maanantain keli korjasi nuo kukinnat pitkin nurmikkoa.

 

Oma ehdoton suosikkialueeni Köpiksessä on Christianshavn ja sielläpä majoituttiin tälläkin kertaa. Airbnb kämppämme lokaatio oli loistava ja huone aivan ihana; kunnon tanskalaista hyggeä lautalattioineen ja pikku parvekkeineen. Voin lämpimästi suositella kohdetta. Christianian portille oli matkaa parisataa metriä, mutta tästä huolimatta katu oli todella rauhallinen. Muutenkin tuo Christianhavn on vähän kuin meidän Kallio; siellä on ihmisen hyvä olla. 

christiania.jpg

Kuten kaikki tietävät, Köpis on pyöräilijöiden kaupunki. Pyöriä saa vuokrattua monelta eri palveluntarjoajalta, itse olemme käyttäneet molemmilla reissuilla Donkey bikea . Ja aivan loistava palvelu kuulkaa; vähän kuin meidän HSL:n kaupunkifillarit, mutta hugesti edistyksekkäämpi konsepti. Vuokraus tapahtuu näpsäkästi mobiilisovelluksella ja vuokra-aika on vapaasti valittavissa. Ei siis mitään urpoja vain tunnin tai puolen sloteja, vaan halutessaan pyörän saa vaikkapa vuodeksi. Fillareita on ympäri kaupunkia ja paikannus tapahtuu samaisen sovelluksen kautta. Mitään rajoitetta käyttöalueelle ei ole ja sovelluksen mukaan vehkeitä näytti löytyvän Malmöstä asti, vaikke firma Ruotsissa toimikkaan. Joku viitseliäs on ilmeisesti fillaroinut sen The Siltaa pitkin sinne. Toivottavasti tulevat Aasipyörät myös joku päivä Helsinkiinkin, on nimittäin aika paljon käytettävämpi palvelu kuin HSL:n (minulla on siis henkilökohtainen angsti HSL:n kaupunkipyöriä kohtaan, koska niiden itäisin palautuspiste on Kalasatamassa. Ja kaikkein eniten harmittaa että Espoo, että siellä on niitä).

Koska Köpiksen sää on tunnetusti aika vaihteleva, otimme kaiken irti lauantain ja sunnuntain aurinkoisista keleistä. Jopa niin hyvin, että meikäläiseltä paloi otsikko heti ensimmäisenä päivänä. Lämmintä oli varmaan parisenkymmentä, joten kelpasi kyllä. Aamulla Lakagehusetin kautta fillarin selkään, hetken pyöräilyä ja jonnekin terassille puolen päivän Rieslingit nauttimaan. Tuosta Lakagehusetista täytyy kyllä sanoa, että voi luoja jos tuommoinen paikka olisi jossain himahoodeilla. Meikäläisen elopaino huitelisi varmaan jossain kahden-kolmensadan välissä. Voisin syödä tuolta kaiken mitä siellä on. Joka päivä, aamulla ja illalla. 

Koska Köpis on melko hinnakas paikka, olimme suunnitelleet enemmänkin street food -tyyppistä ruokailua ja pettymys olikin valtaisi, kun uber cool mesta Paperion olikin sulkenut ja korvaava avautui vasta toukokuussa. Näinpä jouduimme tyytymään Christianian Nemo Cafeen ja Tivolin Wagamaman tarjontaan. 

Tivolissa siis käytiin ja meikäläinen suoritti melko näyttävän saapumisen suistumalla zygällä kyljelleen aivan Tivolin portille. No, sisään kuitenkin päästiin. Tämä oli minulle toinen kerta kun kävin tuolla ja luulen, että alkaa olla tässä. Paikka on toki nostalginen ja muutenkin näkemisen arvoinen, mutta laitteet on aika njääh ja muutenkin, kun paikan on kerran nähnyt, ei sillä ollut juuri uutta annettavaa. Pisteitä toki siitä, että koko area on anniskelualuetta ja ravintolatarjonta on muutenkin erinomainen. Jokaiselle löytyy varmasti jotankin. Kuten meille Wagamama. Se ei petä koskaan. Milloinkahan se saataisiin meille, kun Burger King ja Taco Bellkin löytyy.

Maanantaina sitten saatiinkiin normisäät takaisin. Vettä tuli ja lämmintä oli enää alle kymmenen. Siirryimme hengailemaan keskustan alueelle ja loppupeleissä päädyimme istumaan Dublineriin, jossa vietimme edellisenkin reissu sadepäivän. 

Mutta hieno kaupunki ja ehdottomasti visiitin arvoinen, tykkään jopa ehkä enemmän kuin Tukholmasta. Tuolla on jotenkin rennompi meininki. Toki paikkansa on Tukholman reissullakin, mutta jos hengailemaan lähtee, niin silloin kyllä suosin Köpistä. Matkaan pääsee halvimmillaan Norwegianilla, jopa alle 30€/suunta, joten hintakaan ei ole paha. Toki majoittuminen on melko arvokasta, mutta sitäkin on mahdollista löytää kohtuu hinnalla, kun näkee vähän vaivaa. Me maksettiin tuosta meidän majoituksesta noin 120€/yö.

 

Vaateinventaarion karu totuus

Olen ihminen joka pakkaa vaatteet laatikoihin ja varastoi ne yläkaappeihin vuodenaikojen mukaan. Tai no kahden, kesän ja talven, mutta kuitenkin. Homman ajankohtaisuuden katson puhtaasti kelien mukaan, kalenterin olen tässä kohtaa hyljännyt jo vuosia sitten. Tänä vuonna asia eskaloitui ajankohtaiseksi tällä viikolla. Vihdoinkin.

Ykkössyy vaatteiden edestakaisin vatkaamiseen on tietenkin kaappitilan niukkuus, mutta olen vähän sitä mieltä, että vaikka niukkuus ei tässä kohtaa olisikaan eteen päin ajava voima, saattaisin tehdä tämän silti. Olen nimittäin huomannut, että kun noin puolet vaatevarastosta on kokonaan poissa silmistä puolisen vuotta on vaihto-operaatio vähän kuin joulu; vaatteet tuntuvat liki uusilta, kun ei muista moisia omistaneensakaan. Samalla tulee ehkä tarkasteltua vähän kriittisemmin, voisikohan jostain ehkä luopua ja huomattua, että todellakaan ainakaan mitään uutta ei tarvitse. Tai sitten ei. Tämän kertaisessa vaihtosessiossa päätin keskittyä erityisen kriittisesti siihen mitä minulla jo on ja oliskohan se mahdollista, että se riittäisi. Neuleet, huivit ja takit ovat ne artikelit, joilla hommaa enimmäkseen pyöritän. Kengät on jätän rauhaan ja pipoja sekä hanskoja käytän ympäri vuoden. Ensin mainittujen kanssa (etenkin huivien ja neuleiden) minulla näyttäisikin olevan jonkinlainen ongelma. 

Aloitin lajittelun huiveista ja hetken kuluttua minulle valkeni, että omistan pelkästään talvikäyttöön tarkoitettuja, paksuja villahuiveja 10 kpl.  Lisäksi tämän ulkopuolella on kaksi Balmuirin Helsinki -huivia joita käytän ympäri vuoden. Määrä saattaisi olla selitettävissä, jos kokoelmani olisi riemukkaita värejä ja jännittäviä kuoseja, mutta kun ihan niin ei mene. Kuva kertonee tässä kohtaa enemmän kuin tuhat sanaa. Ja arvannette varmaan minkä väriset ne Balmuirin huivit on.

No, seuraavaksi kävin neulelaatikon kimppuun. Sepä olikin sitten vähän kuin semmoista maatuskaa olisi purkanut, niitä vaan riitti ja riitti. Aina kun luulit, että no, nyt ne oli sitten siinä, niin ei, jostain kolosta löytyi lisää. V***u että mä en tajua, mitä olen miettinyt, kun olen ostanut nuo kaikki?!? Puolustuksekseni täytyy sanoa (heikko, mutta kuitenkin), että suurin osa neuleista on melko vanhoja, muutama lähentelee varmaan jo kohta täyttä kymppiä, mutta silti; eihän tuossa ole mitään järkeä. 10 kasmirneuletta, 13 merinovillaista ja 4 lampaanvillaista, ja kaikki liki saman värisiä. Kuvasta puuttuu vielä yksi (harmaa) lampaanvillaneule, jonka olin jostain syystä jemmannut eri paikkaan ja se löytyi vasta myöhemmin. Väriasiasta täytyy sen verran mainita, että tuota skaalaapa mun kaikki vaatteet on, joten varsinaisia huteja tuossa kasassa ei ole värin suhteen näytäisi olevan. 

Latasin löydökseni Ikean muoviboxeihin ja totesin, että neule- tahi huivikaupassa ei taida tarvita hetkeen käydä. Mulla vaan jotenkin karkaa homma ihan käsistä, kun pääsen Uniqlon neulehyllyille (suurin osa noista neuleista on siis sieltä). Ei sillä, hinta-laatushteeltaan erinomaista tavaraa ja ymmärtääkseni myös kestävät eettisen tarkastelun, mutta eiköhän nuo hetkeksi riitä näistä argumenteista huolimatta.

Kesävaatteiden osalta tilanne ei ollut ihan noin epätasapainossa, mutta on löytyipä sieltäkin kertymää; raitamekkoja olen saanut haalittua ihan jonkinmoisen kokoelman. Ei nyt määrällisesti lähellekään noiden neuleiden luokkaa, mutta ehkä vähän oudon paljon kuitenkin. Noita tosin oikeasti pidän kaikkia, ne on maailman kätevin vaate, kun menee zygällä duuniin ja vaihtovaatteet pitää mahtua mahdollisimman pieneen tilaan. 

Lisäksi olen ilmeisesti jossain kohtaa kuvitellut olevani kovakin golffari, koska pikeepaitoja oli myös aika liuta. Viime kesänä taisin pelata viitisen kierrosta, joten oikein hyvin ehti pestä välissä. Mut jospa tänä kesänä sitten vähän ahkerammin, jos ei vaikka koko ajan sataisi.

Mutta hyvä herätys taasen, että en tarvitse mitään. En kesälle enkä talvelle. Ja luulenkin, että ilman tätä läpikäyntiä kaikki nuo pöyristyttävät määrät hukkuisiva kohinaan ja kuvittelisin syksyllä Tukholman Uniqlon avatessa ovensa, että saatanpa tarvitakin vähintään mustan ja ehkäpä jopa harmaankin neuleen. Koska ainahan niitä tarvitsee.  Ne on klassikoita kato. 

Ai juu, ja kesähuiveja, niitäkin oli. Noista mä olen kyllä ihan varma, että ne lisääntyneet keskenään talven aikana. En todellakaan muista, että olisin syksyllä tuomoisen määrän pakannut. Ja saman värisiä kaikki nuokin. Mikä mua vaivaa?

What would MacGyver do

Keskiviikon Hesarissa oli hassun hauska uusavuttomuustesti, jossa saattoi testata omaa selviytymiskykyään elon eri osa-aluille. Testissä oli osa ihan kelpo väittämiä, mutta MacGyver -statuksen sai kyllä vähän liian helpolla, varsinkin kun aika koville pisteille pääsi jo hokaamalla, että kysynpä Googlelta.

Tämän innoittamana aloin tuumaamaan, millä taidoilla olisin itse valmis myöntämään MacGyver -mitalin. Jätin pohdinnoissani suosiolla ulkopuolelle sellaiset special -skillit kuten veden muuttaminen viiniksi, lentäminen tai vain yksillä käyminen. Vaikka näillä taidoilla kyllä laatan eittämättä ansaitsisi. Ja pakollinen tarkennus; nyt kun puhutaan MacGyverista, tarkoitetaan nimenomaan sitä ainoaa oikeaa MacGyveria, ei mitään pojan kloppia, joka kuulemma nykyään seikkailee.

Ymmärtänette mitä tarkoitan?

No mutta, ohessa muutama skilli, joita ei siis itselläni ole, jotka menee kyllä omassa kontekstissani heittämällä MacGyver -levelille:

Granaattiomenan kuoriminenTai miksikä sitä nyt kutsutaan niiden syömäkelpoisten osien irroittamista. Juutuuppi on täynnä kaikenlaisia videoita, jolla siemen pitäisi irrota jotta kops vaan, mutta huijausta ovat kaikki, sanon. Hetken aikaa hedelmän kanssa riehuttua keittö näyttää siltä, kuin siellä olisi teurastettu sika tai pari ja kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen välistä löytyy noin kolme siementä, jotka on jossain välissä irronneet. Näitä minä ostaisin valmiiksi perattuna, jos Lidlissä olisi.

Mangon halkaiseminen niin ettei osu keskelle kiveä. Olen aivan varma, että se kivi liikkuu sen mukaan, mihin kohtaa alat veistä tarjota. Muutenkin koko hedelmä on aika perkele kuoria, mutta näitä sentään saa pakasteesta valmiiksia paloina, myös Lidlistä.

Virkkaaminen. Saan hikiseen (eikä tämä ole metafora) aikaan ketjusilmukkaa ja silloinkin meinaa kieli jäädä väliin. Ja tämänkin vain äärimmäisen pakon edessä. The Real MacGyver toki virkkaa tarvittaessa vaikka lentokoneen, mutta minun asteikollani pääse tähän luokkaan jo patalapulla (omista yrityksistä tuli peruskoulu aikana barbien hattuja).

Ranskalaisen letin tekeminen omaan päähän. Miten se on edes teoriassa mahdollista?

Ananaksen paloittelu sellaisiksi palasiksi, joita Thaimaassa tarjoillaan. Silleen pitkittäin, jos tiedätte (internet ei tiennyt, yritin etsiä kuvaa). Jos en olisi nähnyt, epäilisin että heillä on joku työkalu siihen hommaan. Tai siis onhan heillä, se puukko, mutta en vaan tajua, miten ne on mahdollista viipaloida siihen muotoon.

Tortillan täyttäminen sopivalla määrällä täytettä. Vai oletteko joskus nähnyt jonkun onnistuvan tässä? Juu, en minäkään.

Itsestään sulkeutuvan jääpalapussin täyttäminen niin, että kaikki palat tulee täyteen. Trust me, mä olen todellakin kokeillut kaikki keinot.

Inkiväärin kuoriminen. Tähän on pakko olla joku nerokas tapa, koska ei se nyt voi olla noin vaikeaa.

Näitä on varmasti muitankin, mutta muistuvat yleensä mieleen vasta siinä vaiheesa kun homma realisoituu.

 

Kuuba libre part 2 Trinidad

Trinidad on noin 360 km Havannasta etelään sijaitseva pikkukaupunki. Internet ilmoittaa kaupungissa olevan liki 70 000 asukasta, mutta mukaan lienee laskettu myös ympäristön maaseudun popula. No, niin tai näin, paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Havannasta Trinidadiin pääsee helpoiten Viazul -busseilla. Siivu kustantaa 25 €/ hlö ja matkaan menee aika tarkkaan 7 tuntia, mutta ainakin itse koimme, jotta kaksi matkustuspäivää olivat kaiken väärti.

Trinidad on Unescon maailmanperintökohde ja auringonlaskun aikaan kaupungilla kävellessä, ei tarvitse miettiä miksi. Paikka on hämmentävän kaunis. Yksi kauneimpia paikkoja missä olen koskaan käynyt.

Paikka on turistien suosiossa ja tämä näkyy tietenkin sekä hyvässä, että pahassa. Majoitustarjontaa on todella paljon ja liki jokaisen talon kyljessä komeilee Casa Particular -kyltti. Bussin saapuessa asemalle onkin hetken olo kuin karjamarkkinoilla; paikalliset majoittajat yrittävät saada kukin osansa saapuvasta turistivirrasta, välillä jopa turhankin agressiivisesti. Meillä oli majoitus varattu etukäteen, joten koitimme luikkia mahdollismman nopeasti karkuun.  Kotimaijoituksen saa kahdelle hengelle reilulla 20 eurolla.

fullsizeoutput_e70Casa Lugarda -vahva suositus

 

Myös ravintolatarjontaa on paljon. Tässä kohtaa kannattaa uskoa suosituksia. Lonely Planetin, Tripadvisorin ja isäntien. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Viimeksi mainitutkun tahtovat vähän suosia kavereita laadun edellä. San Jose, El Dorado ja Adita Cafe tarjosivat ainakin ihan kelpo sapuskaa ja varsin kohtuulliseen hintaa (pääruuat 8-15 €). Juomapuolta saa halvimmilla katukojuista, joissa Mojitot ja Daiquiri maksavat 3 CUC, paikallinen bisse 1,5-2 CUC. Drinkit on pahoja, mutta varmasti tiukkoja, bisse peruslageria, ihan kelpo tavaraa.

jdKPzjykQB24G5qkivqAQw

Koska kaupungin infra alkaa olla paikka paikoin liki 500 vuotta vanhaa, on hyvät kengät varsinkin ilta-aikaan ehdoton edellytys. Turismi näkyy ikävä kyllä melkoisena lasinsirumerenä ja koska katuvaloja ei juurikaan ole, riski loukkaantumiseen kasvaa mitä pidemmälle iltaan mennään.

Mitä tehdä?

Paikan suurin anti on ehdottomasti itse kaupunki. Mutta rantaakin löytyy. Reilun 10 kilometrin päässä kaupungista on Ancon Beach, jos haluaa käydä välillä rantalomailemassa. Itse vuokrasimme isännältämme pyörät, mutta helpoiten varmastikin pääsee taksilla. Rannalla on ihan perusturistimeininki, aurinko paistaa ja tarjoilu pelaa. Hieno paikka, ei siinä mitä.

b2O+DdqdRfmOQt%mRtvp8Q

Rantailun lisäksi kävimme junaretkellä vanhassa sokeriruokotehtaassa. Tätä en oikeastaan voi suositella, homma on kallis (15 €) ja niin puhdas turistiretki kun vaan voi olla. Vaikka vanha juna sympaattinen onkin, ei sen viehätys jaksa kantaa puolen päivän retkeä. Eli tämä listalle Dot’s.

xnlNh0K8RZG8qYo5yx962A

Tarjolla olisi ollut myös vesipuotousretkiä ratsain, mutta nämä jäi meiltä väliin nimenomaisesti liikkumismuodon perusteella. Hevoset eivät olleet siinä kunnossa, että olisin suostunut niiden selkään kapuamaan. Muutenkin eläinten ystävän kannattaa varautua siihen, että nälkiintyneitä hevosia on todella paljon, samoin kuin huonokuntoisia kulkukoiria ja -kissoja. Omalla kohdallani nämä olivat ehkä vaikein asia kohdata tällä reissulla.