Meikkipussin sisältö (aka nelikymppisen korjaussarja)

Vaikken todellakaan ole mikään kosmetiikkaintoilija tai edes harrastaja, alkavat kulutet vuodet näkyä sen verran naamassa, että vähän pitää ehostaa,  ennen kuin pidemmälle uskaltaa lähteä. Pystyn kyllä käymään kaupassa tai viemään roskat ihan naturel, mutta sen pidemmälle en mielellään lähde ilman pientä korjailua. Minua ei ole siunattu kovin tummilla piirteillä, joten tunnen oloni yksinkertaisesti epämukavaksi, jos meikkiä ole ja tilanne minusta sitä vaatisi. 

Mutta koska en ole kovin taitava tässä(kään) asiassa, meikkaan aina samalla tavalla; ohut, hyvin luonnollinen pohja, kevyt silmämeikki ja melko vahvat kulmat sekä ripset. Huulipunaa vasta opettelen käyttämään ja niitäkin minulla on tasan yksi. Nude sekin. Aikaa duunimeikin tekemiseen käytän max. vartin. Ja koska en osaa tehdä kuin sen yhdenlaisen, selviän periaatteessa samassa ajassa myös bilekuntoon. Jälkimmäiseen kuuluu tosin niin kiinteänä osana skumpan lipittely maalaamisen ohessa, joten aikaa palaa tästä syystä useimmiten kolminkertainen määrä (ja juomaa noin pullollinen).

fullsizeoutput_1290.jpeg

Mutta ne omat nelikymppisen luottotuotteet:

Pohja: Jos piirteet ei ole tummat, niin se missä olen voittanut geenilotossa, on ihon tasainen väri. Lisäksi rusketun todella helposti ja melko paljon. (Jopa sisällä ja sateella, sanovat). Joten tämän ansiosta pärjään vielä näillä vuosillakin pelkällä primerilla ja satunnaisella mineraalipuuteripaikkauksella. Toki en voi myöskään sietää paksua meikkipohjaa, joten sekin ehkä ohjaa ajatukseen, että tämä riittää. Silmänaluset vaatii tietty vähän järeämpää peitettä, mutta muuten ei. Paras löytämäni primer on Bare Mineralsin Prime Time Brightenin. Koostumus on ihanan samettinen ja kuultoa löytyy juuri sopivasti. Toki tässä pitää muistaa että vähemmän on enemmän. Muuten on kuultoa vähän liikaa. Mineraalipuuteri on niin ikään Bare Mineralsin Fairly Light tai Medium Beige, riippuen siitä onko minkä verran väri pinnassa auringon jäljiltä. Tavallista puuteria tai meikkipuuteria en edes omista.

Luomiväri: Urban Deacay Naked Basics tämän paletin kun kerran hankkii, ei paluuta ole. Erinomainen kesto, riittävä pigmentti ja todella hyvät sävyt. Tumminta sävyä käytän rajauksiin, loppuja vähän vaihtelevasti miltä tuntuu. Mutta ehdottomasti joka euron arvoinen paletti. Ja onneksi näitä saa nykyään ihan Stockmanniltakin.

6tq5litore7oqfkmp70bq.jpg

Poskipuna: Nars Orgasm. Kulttituote, joka ei varmaan sen enempää perusteluja kaipaa. Hintansa väärti. 

Ripsiväri: Clinique high Impact Curling ja nimenomaan se 38 versio. Tykkään että ripsissä saa ollu volyymia ja se olikin oikeastaan syy miksi aikanaan siirryin Senseista pois. Ja Clinique taitaa olla vähän edukkaampikin. Kestää hyvin normaalihommissa, mutta olen useamman kerran saanut kyllä tämän poskille kunnon jumpissa, jos ole suoraan töistä hökäissyt treeneihin.

Kulmaväri; Benefit Brown zings medium. Todella riittoisa ja kestävä kulmaväri. Omat kulmani ovat ilman värjäystä mallia ei ole ja vielä värjäyksenkin jälkeen sen verran harvat, jotta lisäväriä tarvitaan. Olen ostanut tämän jo vuosia sitten jostain, en edes muista mistä ja aina vaan siitä riittää. Itse pidän enemmän tuosta puuterimaisesta väristä, kuten kulutuksestakin huomaa. Tuo vahamainen on jäänyt vähän vähemmälle. Lisäksi käytän Lumenen kulmakarvageelia.

fullsizeoutput_1284.jpeg

Aurinkopuuteri; Bareminerals The Skinny Dip. Käytän aurinkopuuteria ympäri vuoden ihan vaan siksi, koska sillä saa mukavaa väriä kalman kalpeisiin kasvoihin. En osaa tehdä varjostuksia tai muutakaan omassa mittakaavassa hifistelyn puolelle menevää hommaa, joten ihan vaan sipaisen nenään ja ohimoille antamaan illuusiota, että olisin aurinkoa saanut tammikuussa.

Ja sitten ehdoton suosikkini kesämeikiksi; Urban Decay Naked Flushed sävy Streak. Aivan helmi tuote, sanon. Tällä ja ripsarilla pärjää koko kesän. Reissuun ei tarvitse pakata mitään muuta, tuolla saa ihan illalliskelpoisen meikin aikaan, kun iho on hieman ruskettunut. Tämä on hyvä. Oikeasti.

qyvh9gnlrlat74ct8i0vvq.jpg

Siinäpä ne, nelikymppisen luottopakkelit. Rajauskynää en ole ikinä oppinut käyttämään, samoin kuin tummassa silmämeikissä näytän omasta mielestäni lähinnä Pelle Hermannilta. Mutta nuo lienee makuasioita ja myös tottumiskysymyksiä. Mutta koska siveltimenkäyttöni on, noh, melko suurpiirteistä, kannattanee pysyä noissa melko nudeissa väreissä. 

 

Sarjavinkki Yle Areenaan: Ennen kuolemaa

Itse en katso lineaaritelkkaria käytännössä ollenkaan ja suoratoistopalveluissa on aina sama ongelma; eihän täällä ole mitään katsottavaa. Ja sitten päätyy tuijottamaan mijoonatta kertaan Sinkkuelämää tai Gossip Girliä. Ei sillä, että noissa edelleenkään mitään vikaa olisi, mutta silti. 

Siksi rakastankin sitä, että joku vinkkaa tarjolla olevista hyvistä sarjoista. Säästyy itseltä se etsimisen vaiva.

Joten laitan hyvän kiertämään;

Yle Areenasta löytyy aivan helmi ruotsalainen trilleri, Ennen kuolemaa ja mikä tärkeintä, kaikki jaksot saatavilla. Sarja taitaa tulla myös ihan kanavan puoleltakin, mutta Areenan kautta voi ottaa kunnon maratoonin ja valvoa vaikka yön tai kaksi läpeensä, kuten minä olen tehnyt. Mutta sarja on erinomainen, jopa ehkä parempi kuin Silta, joka sekin oli aivan loistava. 

Toinen sarja. jota Areenasta suosittelen on Handmade’s Tale. Tämä toki palkittuna tuotantona aika monella varmaan onkin katsottavien listalla. Näitä jaksoja ei vaan vielä ole Areenassa kuin kolme, joten joutuu odottelemaan vähän enemmän (mistä en siis itse yhtään pidä). Mutta jos heinäkuussa on loma, niin tästä tekemistä heinäkuun öiksi. Tämän sarjan kohdalla viihdyke-sanan käyttö tuntuu hieman groteskilta. Sen verta kammottavaa katsottavaa tuo oikeasti on.

Shop your style – Lidlistä

Olen nykyään vähän huono shoppailemaan ja en oikein jaksa hiippailla kaupoissa, ellei sitten ole joku hyvin yksilöity tarve. Tällöinkin yleensä teen niin, että selvitän mistä artikkelin saa edukkaimmin ja teen täsmäiskun kyseiseen putiikkiin. Mutta aika harvoin näitä tarpeita on. Koitin tuossa tiistaina motivoida itseäni Stockan aleissa, kun ennen kiropraktikkoa oli vähän joutoaikaa, mutta vaikka tavaraa oli todella hyvin ja aleprossatkin melko kelvolliset, niin nada. Ei sitten mitään, alkoi vaan kiukuttaa. 

Mutta onpa yksi paikka (Roguen verkkokaupan lisäksi) joka ostokiimani saa heräämään. Lidl. Kävin tuossa illansuussa hakemassa droppeja ikävästi äityneeseen penikkaan ja pistäydyin samalla naapuri Lidilissä, itseasiassa jäätelö mielessä, tai näin luulin. 

Ja siellähän ne, täydelliset shortsit, kiljuivat mun nimeä, kahdessa eri värissä. Olen siis ihan oikeasti etsinyt tuommoisia, kenttä -ja terassikelpoisia pöksyjä, koska edelliset alkavat olla niin auringonpolttamat, että kovin siisteiksi niitä ei voi enää kutsua. Aikaisemmat hovihankkijani Peak ja Henri Lloyd myivät molemmat ei oota haluamassani värissä tämän kauden, enkä ole oikein missään törmännyt etsimääni malliin. Kunnes nyt. Ja mihin hintaan: 7,90€! Vertailun vuoksi; Peakilla oli vastaavat hintaan 79€. Mutta thank God, vain lilana, koska muuten olisin ne kyllä varmaan shortsien tuskisssani tiistaina kuitannut. Ja nyt olisi sitten harmittanut.

fullsizeoutput_1265.jpeg

Näppituntumalta vaikuttavat ihan kelpo hankinnalta; 100% puuvillaa ja muutenkin hommat kohdillaan. Ja eipä nuo ensimmäiset hankinnat Lidlin mallistosta ole. Viime talvena Heidi Klumin innoittamana hankin parit pöksyt sekä biletopin (ehkä kaksi, en ole ihan varma), lisäksi uuden lentomekon, leggarit (voi kyllä) sekä aivan helmet kollarishortisit, koska niissä on taskut!!! Ne (taskut) ei meinaan ole itsestäänselvyys naisten kollegehousuissa. Abercombilta voi joskus onnistua saamaan, mutta noin pääsääntöisesti ei ole. Taskuja siis. Ja se on valtava puute, kun lähtee iltapissattamaan koiria ja avaimet pitäisi saada johonkin. Tai kädet.

fullsizeoutput_1261.jpeg

Mutta sitä mä mietin, että miksi se tuntuu inan nololta ostaa kledjuja tuolta? Vaikka ne oikeasti on hinta-laatusuhteeltaan hyvää tavaraa ja vieläpä ihan ok näköisiä, niin silti. Kyse ei nyt ole hinnasta, vaan jostain muusta, jota en nyt ihan suoraan pysty selittämään. Olenko mä ihan yksin tämän ongelmani kanssa?

fullsizeoutput_1266.jpeg

Päällä kuvia ei nyt ole, koska ostin tänään myös jäätävän hienon Fiskarsin puutarhaletkun ja olen riehunut sen kanssa ympäri taloyhtiön pihamaata, enkä halua ahtautua noihin niiden hikien jälkeen.

Live like a local – eli kuinka meillä reissataan

Hesari  ja Yle kirjoittelivat tuossa keväällä / alkukesästä juttuja miten ”Live like a local” -tyyppinen matkailutrendi on yhä suositumpi tapa kokea ja nähdä paikkoja. Artikkeleissa kuvattiin, miten matkailijat haluavat yhä enemmän nähdä sitä ihan oikeaa paikallista elämää, arkisia asioita, niitä juttuja, jotka ovat paikallisille itsestään selvyyksiä. Ilokseni havaitsin, että olemme jo useamman vuoden toteuttaneet melkolailla oppikirjamaisesti kyseistä trendiä. Täysin tietämättöminä siitä, että olisimme jonkinlaisia early adaptereita tällä saralla. Tässä kohtaa olisi toki siistiä kuitata, että matkailukäyttäytymistämme on ohjannut pelkästään ideologia, mutta tosiasia on, että rahalla on ollut suuri merkitys siihen, miten tähän on ajauduttu. Koska rahaa ei ole rajattomasti, eikä edes runsaasti käytettävissä, on sillä mitä reissatessa painottaa, aika iso vaikutus siihen, kuinka usein ja minne pääsee lähtemään. Ottamalla reippaasti edukkaamman majoituksen, syömällä muovituolimestoissa ja tutustumalla paikkoihin paikallisten avustuksella säästää pitkän pennin seuraavia reissuja varten. 

Ja onneksi en nyt mikään varsinainen resortti- tahi all inclusive -ihminen olekaan, joten en koe mitenkään erityisesti jääväni paitsi mistään. Olen aikuisen elämäni aikana ollut yhden kerran pakettimatkalla (ensimmäinen Thaimaan reissuni, johon päädyin sattumien kautta lähtemään loppujen lopuksi yksin) ja se on riittänyt. Ei ole minua varten nuo reissut.

fullsizeoutput_e53.jpeg

Meillä (loma)reissuja tulee vuodessa 4-6 riippuen vähän siitä, mitenkä joulunpyhät asettuu. Jos asettuu hyvin, kuten esimerkiksi tänä vuonna, koitamma päästä myös jouluna jonnekin vähän pidemmälle, koska rahan lisäksi myös lomapäivät ovat palkkatyöläisellä rajatut. Joten hyvänä vuonna menee niin, että käymme reissussa syksyllä, jouluna ja keväällä. Näistä tuo kevään reissu on melkein aina viikko tai kaksi Alpeilla hiihtämässä. Muut vaihtelee vähän fiilksen mukaan. Euroopan viikonloppuja yritetään käydä tuon lisäksi 2-3 per vuosi, vähän rahatilanteen mukaan.

Lennot

No mitenkä ne matkailueurot sitten sijoitetaan, jotta tuottosuhde on mahdollisimman korkea? Huomaan, että homma toistuu aina samalla tavalla (paitsi tuo hiihtäminen, mutta palaan siihen joskus toisten). Keksimme jonkun kohteen, jossa haluamme käydä ja sen jälkeen alamme (tai siis minä alan) selvittää, kuinka sinne pääsee mahdollisimman halvalla ja kuinka pienellä budjetilla siellä voi tulla toimeen. Halpojen lentojen löytämistä helpottaa se, että loma-aikamme eivät ole sidottuja koulujen loma-aikoihin (paitsi tuo joulu tietty) ja molemmilla on niin helmi työnantajat, että joustoa loman pitämisajankohtaan ja aloituspäiviin on käytännössä rajattomasti. Joten voimme aina lentää ns. halpoina päivinä. Toki tämä tarkoittaa varsinkin kaukolennoilla yleensä vähintään yhtä vaihtoa, mutta usein näissä säästää satasia ja kahdelta hengeltä säästö on jo aika iso. Ja onhan se loungeissa seitin ohuiden pk:den vetäminen tavallaan ihan jees. Pääsee lomatunnelmaan. Eli kannattaa hankkia Diners tai Amex jo pelkästään tätä käyttöä varten.

img_1454.jpg

Halpojen lentojen kalasteluun olen todennut parhaimmaksi Facebookin lentoaiheisetryhmät; Halvat lennot, ParisRio, Lentodiilit ja mitä näitä nyt on. Lisäksi tietty Norwegianin alet ovat aika lyömättömiä, varsinkin Euroopan sisäisillä matkoilla. Iceland Air on myös hyvä vaihtoehto Atlantin ylityksille ja Islanti on aivan ehdoton stop-over paikka,jos siihen vaan on mahdollisuus. Noilla pidemmilla lennoilla kannattaa olla tarkkana matkatavatoiden hinnoittelun kanssa; hintaa heilahta helposti reilu satku lisää, jos niistä joutuu erikseen maksamaan. 

img_4153.jpg

Majoitus

Sen jälkeen kun Airbnb yleistyi, olemme käytänössä käyttänee vain sitä. Poikkeuksena joudun manitsemaan loppukesän Tukholman reissun, koska siellä meillä on ihan oikea hotelli(!) ja jopa keskustasta. Mutta noin muuten. Ja valitsemme käytännössä aina huoneen, emme siis todellakaan mitään hienoa asuntoa tai taloa jostain uber-kalliilta mestalta. Ja kertaakaan ei olla jouduttu pettymään. Päinvastoin. Pari kertaa on pitänyt ihan tirauttaa itkut lähtiessä, kun isäntäperhe on ollut vaan niin ihana ja symppis. 

Edukkaiden majoitusten käyttäminen vaatii tietysti vähän perehtymistä kohteen sijaintiin ellei se ole entuudestaan tuttu, koska monesti kuvaukset ovat, noh, ehkäpä vähän optimistisia sijainnin suhteen. Varsinkin isoihin kaupunkeihin mennessä kannattaa käyttää aikaa siihen, jotta varmistaa, että alue on turvallinen. Mainitsen nyt vaikka SF:n, jossa keskeiseltäkin näyttävä sijainti voi oikeasti olla aivan hasardi, ellei tiedä mistä ottaa. Samoin kuin Aasiaan mennessä kandee vähän Googlata, mitä paikasta sanotaan (puolueettomasti). Olemme itse joutuneet kerran umpi homeiseen hotelliin, jonka piti olla kaikin puolin ok ja loistavalla sijainnilla. Tämä siis ihan perinteisessä turistirysässä Ao Nangissa, johon menimme sukeltelemaan jokunen vuosi sitten.

img_1685.jpg

Oleminen

Majoituksen lisäksi paikan päällä käytetyt eurot on tietenkin se, joka nielaisee melko suuren osa matkabudjetista, joten tästäkin syystä oma keittiö, edes pieni sellainen on aina iso säästö, koska jatkuva ulkona syöminen on paitsi kallista, myös loppupeleissä hieman puuduttavaa, varsinkin jos on pidempään reissussa. Itse koitamme paikan pällä käyttää mahdollisimman paljon paikallisten yrittäjien palveluita; syödään muovituolimestoissa ja hodarikärryistä, ostetaan ruuat siitä intialaisten pitämästä marketista Whole Foodsin tai 7-11:n sijaan, käydään hieronnassa, vuokrataan pyörät, käydään sukeltamassa ja mitä näitä nyt on. Tällöin saa edes vähän oikeutustaan niille lentomaileille, kun pyrkii jättämään euroja paikallisen talouden tukemiseen. 

 

 

Syksyn ostoslista (jota ei pitänyt olla)

Innostuin tässä eräänä sateisena päivänä pitkästä aikaa Pinterestistä. En ole aikoihin seikkaillut siellä, eikä olisi näemmä kannattanut nytkään, koska se jos mikä herättää tarpeita, enimmäkseen ostaa. Olen aika hyvin saanut oman kulutuskäyttäytymiseni hallintaa ja ostan nykyään todella harkiten ja pyrin hankkimaan asiat aina mahdollisuuksien mukaan käytettyinä. Mutta nyt on ehkä vähän merkkejä ilmassa, että saattaa karata mopo käsistä. Ja asiaa ei varsinaisesti auta, että suunnitelemme syksyreissua maailman parhaaseen (ostos)kaupunkiin eli New Yorkiin.

Ennen tuota Pinterest-hetkeäni olin tosiaan sitä mieltä, että enpä oikeastaan tarvitse mitään loppuvuodeksi, korkeintaa treenivaatteita, mutta niitähän ei lasketa eniveis. No, kuin väärässä olinkaan. Miten mä olin voinut ignorata kokonaan ajatuksen, että tarvitsen, siis todellakin tarvitsen, puoleen reiteen ulottuvan villakangastakin, Acnen Pistolsit, Duck bootsit, konjakin väriset saappaat (sekä vyön) ja ehkäpä jopa jotkut mokkasaappaat, vähän korkeammalla korolla.

Ihan kaikesta en nyt voi Pinterestiä syyttä, sillä Pistolsit ovat olleet mun pitkäaikainen haave ja olinkin suunnitellut hankkivani ne heinäkuun lopulla Tukholman reissultamme. Tätyy ehkä vaan vielä kerran käydä vähän Stockalla tuumaamassa, koska noissa kengissä on tuo varsi yllättävän pitkä ja vaikka nilkkani on suhteellisen kapea, on pohkeeni, no mallia power, ja en ole ihan varma, imarteleeko malli sitä. Ja mielestäni reilun neljän sadan euron kenkien tulisi kuitenkin tehdä se heittämällä.

Acne pistol boots!!!!

 

A Southern Drawl: Bean Boots

Mutta nämä. Ostin joskus vuosia sitten jenkeista moiset ja kävelin ne poikki (ihan kirjaimelllisesti). Aivan yliveto kengät Helsingin talveen. Mutta eipä löydy käytännössä mistään. Toiveekaana olin ajatellut, että kipaisen vaan jostain heppatarvikekaupasta hakemassa uudet hajonneiden tilalle, mutta eipä niitä ole. Tai jos on, niin ovat turvakärjellä ja muutenkinvähän urpon oloiset (en siis tarkoita että turvakärjet olisivat urpoja, ovat ehdottomasti paikallaan heppahommissa, mutta kaupunkihiipparoinnissa olen kokenut vähän liioitteluksi moiset). Eli jos joku tietää mistä saa ostettua/tilattua, kiitos kertokaa, koska näille tarve on ihan oikea.

Mutta se takki. Kävin jo vähän Boozt:n ja Zalandon aleja kuikuilemassa, mutta jännä homma, jotta ei syksyvaatteita siellä juuri ollut tarjolla. 

 

25 All Black Women Work Outfit Styles In 2017 #womenworkoutfits #comfortablewomenshoesforwork #womenshoesforworkstyle

Ja pitäisi päättää väri.  Musta olisi tietty aina varma, mutta periaatteessa maailman idiootein valinta lyhyt karvaisten Russelien kansoittamaan perheeseen. Eli todennäköisesti joudun tyytymään beigeen ellen sitten löydä jotain täydellistä harmaata sävyä. Ja takki ei saa olla mallia oversize, koska kun malli hipoo kokoa oversize, ei sitä ole syytä enää tässä kohtaa korostaa. Mulla on itseasiassa ollut joskus tuommoinen, aika täydellisen mallinen takki, joka oli ostettu Seppälästä (mistä liki kaikki mun vaatteet silloin oli). Mutta koska siitä on aikaa semmoinen tuoreen ylioppilaan verran, ei takkia luonnollisesti enää ole. Ja voi toki olla myös, että aika on tässä kohtaa armollinen muistoilleni, eikä se takki ihan niin täydellinen sitten ollutkaan.

Pahoin pelkään että tämä jatkuu, koska yllätän itseni yhä usemmin klikkailemassa punaista nappia. Mutta samalla huomaan, että aika paljon osuu valintoihin sellaisia yhdistelmiä, jotka löytyvät jo omasta kaapista, joten ehkäpä olen jollain tasolla alkanut löytämään oman tyylini. 

Kuvat Pinterest.