Viikkokatsaus

Viikot tuntuvat lähinnä hujahtavan käsistä ja aina näin sunnuntai-iltaisin valtaa epäusko, jotta joko se taas voi huomenna olla maanantai. Jos sääennustajia on uskominen, oli kulunut viikko sitten viimeisiä kesäisempiä lajissaan, mikä nyt on varmaan enemmän normaalia meininkiä, kun kalenteria katsoo. Ensi viikolla startataan kuitenkin syyskuu (eli meitsin virallinen lomakuukausi). 

Koska mies lomailee edelleen siellä lapissa, olen ollut käytännössä melkein koko viikon kotitoimistolla. Minulla menee työmatkoihin minimissään 45 minuuttia per suunta ja yksin ollessa toimistopäivät ovat auttamatta liian pitkiä meidän koirille. Tai sitten minun on typistettävä duunitunteja, joka taas ei ole hommien kannalta aina mahdollista. Niinpä olen hengailin keskiviikkoa lukuunottamatta kaikki päivät täällä himassa. Vaikka etäpäivät ovat käytännöllisyydessään ja mukavuudessaan vailla vertaa, alkaa yksinoleminen ja pyjamassa hengailu pidemmän päälle rassaamaan.

Töiden lisäksi kävin maanantaina suunnitelmien mukaan jumppaamassa. Ohjelmassa oli rästiin jääneitä push jerkejä sekä mukavahko parin rundin setti, jossa oli tarjolla Assaultia, wallballeja, db snatcheja ja GHD:ta. Vähän yllättäen loppujumpan hankalimmaksi osuudeksi osoittautuivat GHD:t, eikä toisen kierroksen toistoista meinannut tulla mitään. Mutta toisaalta, ei voi kovin paljon enempää odottaa, kun kesän treenimäärät ovat olleet mitä on.

sxd9qpyerpyrs40iavzddg.jpg

Illalla värkkäsin vielä ruokaa. Olen ”vähän” laiska ruuanlaittaja ja varsinkin näin yksin ollessa, en millään jaksaisi joka päivä puuhastella asian ympärillä, joten ratkaisen tämän usein tekemällä muutamaksi päiväksi riittävän setin. Nyt täytyy sanoa, että yllätin ja ylitin jopa itseni; perusraaka-aineena minulla oli käytettävissä 500g naudan jauhelihaa ja sain taiottua siitä liki 4 kiloa apetta. Siis pelkkää kastiketta. Padallisen riisiä keitin toki vielä kylkeen. Onneksi eines oli ihan ok, koska sitä sitten syötiin vielä torstainakin. Ainesosat olivat jauhelihan lisäksi sitä, mitä kaapista sattui löytymään; sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, kukkakaalia, tomaattimurskaa, massaman currytahnaa ja kookosmaitoa. Toki, kolmella viimeksi mainitulla loihtii vaikka sohvasta herkkuaterian, jos niikseen tulee. 

fullsizeoutput_12eb.jpeg

h7qm1y3yr2gxmfkqxrl12g.jpg

Tiistain toistui sama kuvio, tosin ruokaa en sentää tehnyt, mutta duunii, treenii ja niin pois päin. Treeni kulki taas paremmin kuin viime viikolla, joten ehkäpä tämä taas tästä lähtee. Ohjelmassa oli maastavetoja melko pitkillä sarjoilla (8-6-4-6-8) ja lopuksi vähän morkulaa ja boxihyppyjä. Oikein mukavaa.

Illalla tein virheen, joka kostautui sitten seuraavat kolme iltaa; aloitin OITNB kuudennen tuotantokauden. En muista, olenko aikaisemmin maininnut asiasta, mutta minulla ei ole minkäänlaista tahdonvoimaa lopettaa sarjan katsomista, kirjan lukemista tai muuta vastaavaa toimintaa, kun olen alkuun päässyt. Pystyn helposti katsomaan läpi yön, riippumatta siitä, pitääkö aamulla herätä duuniin vai ei. Ja niinhän siinä kävi nytkin; laitoin Netflixin kiinni piirun vajaa kolme yöllä ja heräsin aamulla hieman ennen seiskaa. Ja keskiviikko oli vielä se viikon ainoa toimistopäivä. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, jotta OITNB kuudennes kausi yllätti positiivisesti. Nelonen ja vitonen olivat aikaisempiin kausiin verrattuna lähinnä surkeita, mutta tässä oli taas vähän enemmän yritystä. Ihan en kyllä ole varma, kuinka monelle tuotantokaudelle teema enää oikeasti kantaa, mutta nähdäkseni sieltä ainakin yksi on vielä tulossa.

Jostain kumman syystä jaksoin keskiviikkopäivän kohtalaisen hyvin, mutta jumpalle en sitten enää jaksanutkaan. Niin paljoa ei kuitenkaan väsyttänyt, etten olisi tuijottanut ruutua taas yli puolen yön. No, sain onneksi keskiviikkoiltana muutakin aikaan; ostettiin hiihtoreissu Norwegianin alesta. Ajatus yli puolen vuoden päässä olevasta reissusta tuntuu tässä kohtaa melko kaukaiselta, mutta ryssin homman viime vuonne siihen malliin, etten halunnut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan esim. Matkamessujen tarjouksia. Nyt on siis Salzburgin lennot varattu maaliskuun puoleen väliin ja kymmenen hiihtopäivää odottaa. Tämä on hyvä.

Torstaina sitten kostautui valvominen tai joku muu, mutta olo oli todella hölmö. Joka paikkaa särki, väsytti, palensi ja ruoka etoi (ja tämä on todella harvinaista minun kohdalla). Suoritin pakolliset duunit ja koitin vaan huilailla. Sanomattakin selvää, jotta jumpat jäi väliin. Lepo ilmeisesti sitten auttoi, koska perjantaina olo oli kohentunut, vaikka pelkäsin, jotta olen saanut jonkinmoisen flunssan, kun niitä tuntuu olevan liikkeellä. Mutta onneksi ei. Kävin padan loppumisen kunniaksi Jufussa sushilounaalla ja illalla vielä jumppaamassa. Ja homma olikin sitten aikalailla siinä.

Viikonloppuna puuhastelin vähän parveketta (juuri nyt on oikea aika, koska kesä on ohi), kävin Herttoniemi Blockpartyissä syömässä Treffipubin bursan ja siivoilin pintapuolisesti. Sunnuntaina sain vielä vanhan duunikaverin pikavisiitille. Joten oikein hyvä viikonloppu. 

qfawhv09qqeeqaghmn6i7a.jpg

Viikon treenit jäi taas vain tuohon kolmeen, mikä kyllä ärsyttää. Toinen asia myös joka ärsyttää on se, että viime syksynä melko pitkäänkin vaivannut palntaarifaskia alkoi perjantaina oireilla. Ei paljon, mutta sen verran jotta huomaa. Viime yön nukuinkin sitten tuen kanssa ja se tuntuisi auttavan. Mutta sen verran inhottava vaiva on, että en millään haluaisi ottaa taas ristikseni. 

Mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Itselläni tämä onkin sitten se paniikkiviikko, jolloin kaikki ne asiat, joiden olemassa olosta en ole edes ollut tietoinen alkaa hajoilla ympärillä, koska loma sitä seuraavalla viikolla.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s