Kolmekymmentä kysymystä

Blogeissa on kiertänyt pitkähkö kysymyslistaus ja koska näitä on aina hauska lukea, päätin osallistua itsekin.
 
Avioliittoja – Ei ole, enkä usko että tuleekaan. Ajatus häistä kammoksuttaa ja enkä muutenkaan ole oikein naimisiin hinkuvaa tyyppiä. Ainoaksi järkeväksi syyksi avioliitolle näen yhteisen omaisuuden, niin kauan kun avoliitolla tai testamentilla ei saa samanlaisia oikeuksia. Mutta silloinkin ehdottamasti safkiksella maistraattiin ja sillä selvä.
 
Kihloissa – Nolla näitäkin. Tällekään en oikein näe tarvetta.
 
Lapsia – Nollalinjalla mennään. En ole koskaan halunnut lapsia ja nyt alkaa jo ikääkin olla sen verran, että aika on asian korjannut. En ole muutenkaan kovin viehättynyt ihmislapsista, toisin kuin eläin sellaisista. 
 
Lemmikkejä – Grand Old Mama ja hänen tyttärensä eli kaksi Jackrussell -merkkistä koiraa. On ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita heidän kanssaan viimeiset 12 vuotta. Mutta päivääkään en vaihtaisi.
 
fullsizeoutput_136d.jpeg
 
9r9ocorthomjjbgqwp3ea.jpg
Leikkauksia – Jos viisaudenhampaita ja paria luomen poistoa ei lasketa, niin nolla tässäkin.
 
Tatuointeja – No nyt saan sentään pisteen; kaksi löytyy. Lisääkin voisin ottaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi vaan mennä. Ideoita uusiin olisi kyllä vaikka kuinka. Rahaa ei niinkään.
 
Lävistyksiä – Ainoastaan korvikset. Lasketaanko ne?
 
Muuttoja – Aika monta. Lapsuuden kodissa kuusi, joista kaksi myös paikkakunnan vaihtoja. Sen jälkeen, hetkinen, kymmenen kertaa. Eli kaiken kaikkiaan 16. Syitä on ollut eroista asunnon ostoon. Viimeisin aika tasan vuosi sitten ja toivon, että tässä saadaan nyt hetki olla. Mutta viimeisin muuttomatka oli ylivoimaisesti lyhin; alle kolme metriä.
 
img_3635.jpg
 
Ottanut lopputilin – Jos kesäduunit lasketaan mukaan, niin neljä kertaa olen tainnut työpaikkaa vaihtaa. Eli aika vähän. Minulla on ollut onni saada liikkua organisaation sisällä eri tehtävistä toiseen ja kertaalleen tulla ostetuksi yrityskaupan myötä täysin uusin ympyröihin. 
 
Autosi – Kymmenen vuotta vanha VW Golf. Meillä tulee todella vähän ajoa, joten oman auton pitäminen on tavallaan tyhmää, halvemmaksi tulisi ajaa taksilla. Luopuminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että golfin pelaaminen pitäisi laittaa jäihin ja koirien kuskaaminen vaikeutuisi exponentiaalisesti, joten olemme ainakin toistaiseksi päätyneet siihen, että pidämme auton. Yhtään enempää siihen ei kyllä rahaa laiteta kiinni, vaikka välillä aina mieli uudempaa tekeekin. Ennemminkin olisin kiinnostunut jonkinmoisesta kimpparatkaisusta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kovin ketteriä vaihtoehtoja löytänyt.
 
Ollut saaressa – Aikaisemmassa elämässä purjehtijana todella paljon, nykyään harvemmin. Toki tuossa meidän vieressä on saari, jossa ulkoilutan koiria. Joten kaipa sekin lasketaan.
 
cslmr2boqg6buvijwe4qa.jpg
 
Ollut lentokoneessa – Rakastan matkustamista, joten kyllä, useasti. Olen siitä onnekas, jotta nukun käytännössä koko matkan. Esimerkiksi viime viikolla kun palasimme Jenkeistä taisin olla NYC-Tukholma välillä hereillä vajaan tunnin. 
 
Onko joku itkenyt vuoksesi – Uskoisin että kyllä.
 
Ollut rakastunut – Parhaillaan.
 
Ollut ambulanssissa – En. Enkä itseasiassa muista, olenko edes käynyt ambulanssissa. Varmaan en.
 
Luistellut – Kouluaikoina kyllä, mutta en sen jälkeen. Paitsi rullilla. Pitäisikin ehkä kokeilla, vieläkö onnistuu.
 
Surffannut – Kyllä, sekä purjeella että ilman. Jälkimmäinen on ehkä vaikeinta, mitä olen kokeillut. Olin jokunen vuosi sitten kolmen päivän kurssilla SFA:ssa ollessani ja kuvittelin naivisti sinne mennessäni, että tämän jälkeen osaan homman. No, opin hädin tuskin pomppaamaan laudalle seisomaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että keli oli aloittelijalle vähän kova. Eiffel-day, kuten opettajamme ilmaisi.
 
Ollut risteilyllä – Joo, mutta ei ole minua varten nämä retket. Tallinna on ainoa paikka, johon tuo siirtymismuoto on järkevä, muualle menen muilla keinoin tai sitten pysyn himassa. Aina välillä kesäisin mietin, kun näen laivojen lähtevän, että olisipa kiva mennä. Mutta sitten kun joudun paikalle, olen valmis syöksymään mereen Kustaanmiekan kohdalla. Tosin olen kuullut, että Tukholmanristeilyt ovat nykyään tehneet jonkinmoisen profiilin noston ja laivat olisivat oikeasti ihan kivoja. En tiedä, uskallanko lähteä kokeilemaan. Helsinki-Tukholma väli on kuitenkin aika pitkä.
 
Ajanut moottoripyörällä – En, ei ole korttia. Kyydissä olen ollut. Ja mopolla olen ajanut, mutta sitä ei kai lasketa?
 
Ratsastanut hevosella – Voi kyllä! Veikkaisin, että on ollut vuosia, joilloin olen istunut enemmän hevosen selässä kuin seisonut omilla jaloillani. Lopetin säännöllisen harrastamisen jokunen vuosi sitten ja viimeisin kokemus taitaa olla kolme vuotta sitten Islannnissa. Aina välillä suunnittelen paluuta, mutta aika ja raha tulee esteeksi. Omasta hevosesta en niinkään enää haaveile, koska minulla on aika hyvä käsitys, mihin siinä sitoutuu.
 
img_4127.jpg
 
Lähes kuollut –  En kyllä ole. En ole koskaa loukkaantunut vakavasti, enkä oikein sairastellutkaan. Ja tästä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen.
 
Ollut sairaalassa – En ole.
 
Suosikkihedelmä – Syön aika vähän hedelmiä, olen enemmän marjanaisia, mutta jos joku maku pitää nimetä, niin lime ja greippi. Jälkimmäisiä toki syönkin silloin tällöin. Niiden käyttöliittymä on vaan aika surkea, vähän niin kuin granaattiomenankin, joka myös on aika hyvää. Ja hei mango, valmiina soseena mielellään.
 
Aamu vai ilta – Ilta varmaan. Aamuissa on kivaa kahvi. 
 
img_5338.jpg
 
Lempiväri – Tumman harmaa, musta ja navy. Kuten huomaatte, olen varsinainen väri-iloittelija. Sama skaala menee pukeutumiseen ja sisustamiseen. Paitsi sisutamisessa navyn korvaa valkoinen.
 
Viimeisin puhelu – Duunikaveri. En juurikaan puhu puhelimessa, jos ei ole pakko. En vaan jaksa. Mutta jos on asiaa, niin preferoin kuitenkin puhelua viestien sijaan.
 
Viimeisin viesti – Avomieheltä, sovittiin huomiset lounastreffit Treffipubin The Burgeriperjantaille. En ole myöskään oikein jaksa chattailla. Viesti laitetaan kun on asiaa, turhia en jaksa naputella.
 
Kahvi vai tee – No kahvi. Tummaa, todella vahvaa ja todella paljon. Ja kauramaitoa. 
 
Kissa vai koira – Koira. Vaikka tykkään kyllä kissoistakin, niin kuin kaikista eläimistä. Olen vaan kissoille semisti allerginen, joten se ei ole sen takia koskaan omaksi lemmikiksi valikoitunut. En tiedä vaikuttaako tuo allergia vai mikä, mutta olen jostain syystä kissojen suosikki. Niille tulee pakottava tarve päästä syliin ja viereen nukkumaan.
 
Paras vuodenaika – Sanon että kaikki. Paitsi se pätkä keväästä, kun joka paikka on likainen ja ilma on sakeana siitepölyä. Talvella pääsee mäkeen, syksy on vaan niin järjettömän kaunis ja silloin on parhaat vaatteet  ja no kesä, kukapa nyt ei kesästä pitäisi.
 
utqbc2ahqek8hyiokgdq.jpg
 
 
img_0121.jpg

Itä-rannikon road trip Boston – RockPort – NYC

Reissu on heitetty, lomat pidetty ja luottokorttilaskua odotellaan. Arkeen palaaminen on sujunut vähän niin ja näin, olen saanut vanhan ystäväni, unettomuuden taasen vieraaksi ja nukkunut viimeisen viikon aikana semmoiset virkistävät kaksi, maksimissaan kolme tuntia yössä, joten alkaa vähän siepata homma. 

Mutta loma oli hyvä ja New York ei petä koskaan. Lähdimme matkaan vajaan parin viikon turneellemme lentämällä Bostoniin syyskuun alussa. Lensimme ensimmäistä kertaa Amerikan maalle Norwegianialle ja lukuunottamatta pientä lähtöselvitysruuhkaa Helsingin kentällä, ei ole kyllä moitteen sanaa heille taaskaan. 

Bostoniin saavuimme illalla seiskan pintaan ja sielläpä sitten alkoikin hankaluudet, kun piti saada auto. En tiedä mitä ko. autovuokraamossa tapahtuu, mutta annan vahvan suosituksen; vältä Thrifty -vuokraamoa. Olimme varanneet ja maksaneet auton etukäteen ja aina aikaisemmin tämä on toiminut niin, että kävelet sisään ja ajat puolen tunnin päästä ulos. No, nyt seisoimme vielä puolentoistatunnin päästä jonossa ja meitä ennen oli ollut kaksi asiakasta. Homma oli aivan farssi ja saimme auton vihdoin liki kolme tuntia sen jälkeen, kun olimme jonoon asettuneet. Auto itsessään oli sitten ihan kelpo peli, Kia Sportage, mutta lievässä matkaväsymyksessä meinasi kyllä pinna palaa siihen hommaan. 

Ensimmäisen yön majoituksen olimme onneksi varanneet aivan lentokentän liepeiltä, Revere Beachilta, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi. Vaikka olen Bostonissa muutaman kerran aikaisemmin käynyt, oli tämä alue minulle aivan uusi tuttavuus. Nimensä mukaisesti siellä on ranta, liki kolme mailia hiekkaa. Alueella on paljon omakotitaloja ja meidänkin Airbnb -majoitus oli sympaattisessa beach house -tyyppisessä residenssissä. Mutta suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, jos Bostonissa pyörii. Paikalle pääsee keskustasta kätevästi metrolla. 

fullsizeoutput_14d5.jpeg

 

fullsizeoutput_14e1.jpeg

fullsizeoutput_14dd.jpeg

fullsizeoutput_14e3.jpeg

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Rock Port, johon ajelimme seuraavana päivänä. Bostonista on Rock Portiin vain noin 40 mailia, joten perillä oltiin hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen, koska aikaero (ja jäätävä nälkä) herättivät jo vähän viiden jälkeen hiipparoimaan pitkin Revere Beachin katuja. Tuolle ensimmäiselle Rock Port päivälle sattui aivan kaamea helle; lämmintä oli parhaillaan liki 40 astetta (celsiuksia siis), joten vähän tuskaista oli kylällä hengailu. Käppäilimme kuitenkin ympäriinsä parhaamme mukaan ja koitimme välillä löytää ilmastoidun paikan mihin päästä vilvoittelemaan.

Rock Port on ihan kaunis paikka, mutta kokonaisuudessaan sanoisin jotta kohteena aprox njääh. Jos pitää valita, mene ehdottomasti Cape Codille (joka on siis aivan super). Voi toki olla, että tämä ennakko-odotus hieman latisti meidän tunnelmaa, mutta aikalailla noin. Paikassa ei oikein ole kunnon ruokatarjontaa ja varsinkin näin sesongin ulkopuolella (kyllä, syyskuun alku on out seasong), moni paikka oli jo kiinni tai sulki ovensa kuuden-seitsemän pintaan illalla. Lounaaksi saatiin sentään hummeria ja paikkakin oli oikein mukava Roy Moore Lobster , mutta illalla jouduttiin sitten tyytymään ihan vaan pizzahommiin. Semmoinen mielenkiintoinen yksityiskohta paikasta; kaupoissa (näitä oli siis kaksi) ei myydä lainkaan alkoholia. Ei edes bisseä. Ja ravintoloistakin juomaa sai vain jos tilasi ruokaa. Eikä kaikista edes silloin.

fullsizeoutput_14e5.jpeg

 

fullsizeoutput_14d3.jpeg

Toisena päivänä ajelimme vajaan kymmenen kilometrin päähän Gloucesteriin, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut se mukavampi yöpymispaikka. Gloucester on vajaan 30 000 asukkaan vanha kalastajakaupunkin ja siellä on sitten ruokatarjontaa vähän enemmän. Ja kaljaakin sai terassilta. Ja viiniä. Paikka on nykyään aika turistirysä, mutta ihan kaunista katseltavaa. Muiden nähtävyyksien ohella täältä voi bongata Fisherman’s Memorial -patsaan, jonka muistolaatoista löytyy myös Meren raivo -elokuvasta tuttuja henkilöhahmoja. Itse elokuvastakin taitaa olla osia kuvattu tuolla. Ainakin varsinaiset tapahtumat (ne oikean elämän siis) sijoittuvat tuonne. Tälle annan siis suosituksen.

fullsizeoutput_14ef.jpeg

fullsizeoutput_14ed.jpeg

fullsizeoutput_14f1.jpeg

fullsizeinput_14f7.jpeg

Tällä samalla reissulla kävimme käppäilemässä lähistöllä olevassa kansallispuistossa Halibut Point state parkissa. Alue sinällään ei nyt ollut mikään ääri-päräyttävä (odotin jotain Gran Canyon -tyyppistä kokemusta), mutta siellä sattui hassu kohtaaminen. Menimme tuonne rantaan, mistä alla olevat kuvatkin ja siellä vastaan tuli, sanoisin noin seitsemissäkymmenissä oleva setä, joka alkoi siinä niitä näitä pamlaamaan. No, hetken kuluttua selvisi, että kaverin nimi oli Jussi jotain, olisi ollut tyyliin Mäkinen tai vastaavaa ja hän oli toisen polven amerikan suomalaisia, jonka vanhemmat olivat aikanaan muuttaneet jostain pohjanmaalta Maineen. Suomea kaveri osasi terve, terve ja näkemiin verran, mutta oli kuulema joskus lapsena siellä vanhempiensa kotihoodeilla käynyt.

vhpgli8oqvokhuikr88onw.jpg

fullsizeoutput_14eb.jpeg

Tästä sitten siirryttiinkin pikaisen outlet -visiitin kautta reissumme kyläilyosuuteen. Lapsuuden ystäväni asuu Bostonin pohjoispuolella ja saimme kunnian olla heidän vieraana kolmisen päivää. Pistäydyimme matkalla Portsmouthtissa, joka oli kyllä myös oikein pittoreski paikka. Kunnon New England -tyylia ja niin pois päin.

Kyläilyosuuden käytimme lähinnä pingiksen peluuseen, koiran rapsutteluun ja paskan jauhantaan. Pari vierailua lähiostarin Marshallissa ja Trade Jackissa, eipä juuri muuta. Erittäin rentouttavat päiviä, sanon. Tiistaiaamuna ajeltiinkin sitten Bostoniin.

brqx0ftwm3hiajruwjtq.jpg

 

Bostonissa oli tosiaan ainoa ajatus käydä syömässä Quincy Marketilla hummeria ja hengata keskustassa (ja ottaa ehkä pari lasillista). Tämä onnistuikin liki täydellisesti, ainoa haksahdus oli visiitti A&F:n farkkualessa, mutta muuten pysyimme suunnitelmassa. Tuolla olisi periaatteessa voinut ehkä olla vähän pidempäänkin, mutta koska halusimme reissua suunnitellessa maksimoida nimenomaan NYC:ssa vietetyn ajan, jätimme tuon Bostonin yhteen yöhön. Kurvasimme siis aamubussilla kohti New Yorkia.

fullsizeoutput_14c3.jpeg

fullsizeoutput_14cb.jpeg

Olen muutaman kerran aikasemminkin mennyt tuon välin bussilla, mutta tämä nyt käyttämämme Boltbus on kyllä ollut ehdottomasti paras. Ok siisti bussi, nettiyhteys ja ei yhtään stoppia matkalla. Matka taisi kestää reilun neljä tuntia ja niistäkin seisottiin liki tunti Manhattanin ruuhkissa. Ja kustansi 7 taalaa per pää. Päätepysäkki on NYC:ssa melko lähellä PennStationia, aivan rannassa 38 ja 39 kadun välissä. Sieltä on toki vähän kävelyä lähimpään metroon, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömätön edes matkalaukun kanssa.

Varsinaiseen matkan New Yorkin osuuteen palaan myöhemmin. 

The (Un)happines project

EDIT: Tämä on vanha, mutta oli jostain syystä plompsahtanut piiloon, joten julkaisun uudestaan (ja tuli taas ajankohtaiseksi tuumata näitä, kun ajaa kajautin toissa yönä liki +30 km/h valvontakameraan. Harmitti. Ja harmittaa varmaan vielä enemmän, kun kuitti saapuu).

                                                                                            * * *

Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi. Kun tänään (myöhässä) himaan tullessani totesin, että jaahas, treenit oli sitten siinä, päätin tarttua härkää sarvista (tämä taas on metafora) ja kumota viikkoa hallitsevan pahan karman listaamalla asiota, jotka ovat menneet kuitenkin ihan ok. Koska jumppa oli menetetty, arvelin, jotta voisin ottaa vähän viiniä. Joten ne hyvät asiat;

  1. Viiniä oli ja on jopa vielä toiseen (ja kolmanteenkin lasilliseen).
     
  2. Olen päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa treenaamaan, ja sekä ma että ti meni molemmat aika hyvin. Ei tullut PR:iä, mutta tuli hiki. Ja jalka kesti hypätä boxille. Ensimmäisiä kertoja viiteen kuukauteen.
     
  3. Sain myytyä yhdet itselleni liian isot kengät ja sain niistä ihan hyvän hinnan (ja muistin jopa viedä ne tänään postiin).
     
  4. Maanantaina oli liksapäivä ja saan kuin saankin maksettua tämän kuun luottokorttilaskuni ilman että kosken säästöihini. Ja pari sataa jää vielä ylikin. Tai no, riippuu tämän loppukuun ostoista, mutta toivoa on.
     
  5. Saatiin ihan super-ihana uusi vuokralainen meidän toiseen vuokrakämppään.
     
  6. Timberlandit ei olleetkaan liukkaat, vaikka tuo keli on ihan kuolema. Olen jostain syystä olettanut, että olisivat ja jemmannut niitä koko talven. Ihan turhaa näköjään. No, hyvä tässä vaiheessa huomata.
     
  7. Söin eilen kevään ensimmäiset parsat ja oli aivan_sairaan_hyvää. Niillä tullaan elämään seuraava kuukausi.

    yGfwWH5DTA2CbxYslHRF%w

  8. Saatiin Norwegianin alesta pisteillä Tukholman lennot heinäkuulle . Lomaa ei ole ennen kuin syksyllä, joten parin päivän setti tulee tarpeeseen tuossa kohtaa.
     
  9. Vanhempi koirista jaksoi tänään pidemmän lenkin. Ja on muutenkin ollut tällä viikolla viikolla vähän pirteämpi.
    dzXVbpSOSfGJuxENYHpCJg
     
  10. Koska oli pakko saada kymmenen täyteen, ajattelin käyttää tässä Happines Projectista varastamaani ideaa; pidä yksi hylly tyhjänä (kaapissa siis, ei metafora tämä tässä kohtaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan). No, nyt kun meillä on vähän enemmän tilaa, olen oikeasti käyttänyt tätä ja koska olen vähän neuroottinen tavaran (tai oikeastaan tavarattomuuden) kanssa, tuo tyhjä hylly kieltämättä omituista, perverssiä tyydytystä.
    No, menin tänään sitten hakemaan sitä tyydytystä ja onnenhyrskäystä;

    fullsizeoutput_1141

    Mun Onnellisuus -hyllylle oli ilmestynyt kalsarit. Ja pallo. Se siitä sitten. No, oikeasti nauratti :). Eli viikkohan on ollutkin ihan hyvä. Tai sitten se on vaan tämä viini.

Koti sellaisena kun se on

Aika monessa blogissa tämä on jo kiertänyt parin viime viikon aikana, joten sopuloin ja kannan korteni kekoon. Kuvat on napsittu eilen duunin jälkeen, paitsi yksi, jonka otin vasta illalla, koska valtavan hieno valo. 

Meillä on siis käytännössä aina melko siistiä. Olen todella tarkka tavaroiden suhteen, tai siis sen suhteen, että jos niille ei ole tarkoitusta, niitä ei ole, joten tämä helpottaa asiaa. Lisäksi muutama vuosi samalla kokoonpanolla (minä, mies ja koirat) liki puolet pienemmässä asunnossa asuneena opetti aikamoista itsekuria järjestyksen pitämisesta, joten ne tavara_laitetaan_paikoilleen. Kuvia ottaessani huomasin kuitenkin, että minulla on selkeästi kaksi heikkoa kohtaa tässä järjestyksen pitämisessä; eteinen ja makuuhuone. Ja se käy aika selkeästi kuvista ilmi. Ja myös jääkaappi on oikeasti aika inha.

Mutta asiaan:

Olohuoneen nurkkaus on Sallin lempimesta. Jopa sen verran, jotta jos joku tuohon erehtyy istahtamaan, kiilaa neiti istujan aika nopeasti sivummalle.

fullsizeoutput_12c5.jpeg

 

Ihana 20 vuotta vanha keittiömme. Valitettavasti asuntoa ostettaessa ei ollut rahaa keittiöremppaan, joten noilla nyt mennään vielä hetki. Välitilan kaakelit olivat alunpitäen vaaleansiniharmaata ruudukkoa, mutta ne oli pakko vetää piiloon. Puisen tason maalaus on vielä vaiheessa. Maali on hankittu. Vuosi sitten.

fullsizeoutput_12c6.jpeg

 

fullsizeoutput_12c7.jpeg

 

Makuuhuone on meillä selkeästi se heikoin lenkki. Sänky jää aina petaamatta. Päiväpeittoa ei edes ole, mutta peitotkin asetellaan vain jos muistetaan. Ja yleensä muistetaan vain silloin, kun joku on tulossa kylään. Lakanat ja peitot ovat irrallaan, koska en osaa päättää, onko vielä liian kuuma peitolle vai ei.fullsizeoutput_12c8.jpeg

 

Olohuone näyttää siltä miltä aina. Illalla lattialla lojuu tosin yleensä luita ja kongit (kuullostaa äkkiseltään semi-kinkyltä iltaharrastukselta, mutta tarkoitan tässä kohtaa niitä koirien purujuttuja).  Tuo Aalto-vati vähän hakee paikkaansa, enkä ole kovin mieltynyt siihen tuossa(kaan), mutta se on niin samperin iso, että ei mahdu edes kaappiin.

fullsizeoutput_12c9.jpeg

 

ys1yfjbdqbevvkbdt9ueiw.jpg

 

Parvekkeella on kuumuuteen kuollut kuusi, jota en jaksa viedä pois, koska siitä varisee niin hemmetikseen neulasia. Ehkä viskaan sen joku ilta pimeän turvin tuosta laidan yli. Onneksi en muuten saanut aikaiseksi ostettua tuonne mitään muita kasveja, koska tämä kesä olisi kyllä tappanut ne kaikki. Parveke on etelä-länsisuuntaan, joten arvannette varmaan, kuinka kuumaa siellä on ollut.

hy6bufcwq2wxr6lldgyhhq.jpg

 

Työhuoneesta löytyikin sitten kasoja. Mutta noille on hyvä selitys; mies häippäsi tänään pariksi viikoksi kasoineen lappiin, joten asia hoitui sillä. 

fullsizeoutput_12ce.jpeg

 

fullsizeoutput_12cd.jpeg

 

Eteinen on sitten se toinen makkarin lisäksi, jossa ote vähän lipsuu. En tiedä mikä siinä on, mutta minulle on ihan tekemätön paikka nostaa kengät tuonne naulakon alle. Ja kuten huomaatte, myös irronneen pohjallisen takaisin laittaminen voi kestää. Konut olivat käytössä viimeksi tiistaina.fullsizeoutput_12cb.jpeg

 

fullsizeoutput_12cc.jpeg

 

Nämä jääkaappikuvat on jotenkin vähän ällöttäviä, olin jo poistamassa niitä, mutta menköön nyt. Meillä kauppapäivä on perjantai ja kuvat on otettu torstaina, joten se selittää, miksi tuo vihanneslaari on vähän köyhä. Yksinäinen muna on lasissa siksi, että se hajosi, kun runttasin MunaEggspressiltä hakemani satsin tuonne alahyllylle. Söin sen treenien jälkeen pois. Pakko muuten pestä tuo jääkaappi viikonloppuna, on sen verran saastainen. Yök.

fullsizeoutput_12d1.jpeg

fullsizeoutput_12d3.jpeg

fullsizeoutput_12d4.jpeg

 

No sitten se valo. #nofilterfullsizeoutput_12d5.jpeg

 

Ja lopuksi vielä ote treasure mapilta, kun alkoi oikeasti inhottamaan nuo jääkaappikuvat; haluaisin siis, että meidän jääkaappi näyttäisi tältä. Nyt ainoa yhteinen nimittäjä taitaa olla tuo Sriracha -kastikepullo. Ja sekin on väärällä hyllyllä.

Tips on how to perfectly organize your kitchen refrigerator - including what storage containers to buy, a checklist, and information on how long to store things in the fridge! #diyorganization #Refrigerators

 

Lomia odotellessa – eli itärannikon road trip budjettimatkalla

Vaikka käsittämättömän kuuma ja pitkä kesä meni duunissa muiden lomaillessa, harmittaa tässä kohtaa yllättävän vähän, kun on vajaa kuukausi oman loman alkuun. Ja mahdollista postyymia harmistusta vähentää vielä se, että aikaisemmin haaveilun tasolla ollut lomasuunnitelma realisoitui joku aika sitten lentolipuiksi ja sittemmin varatuiksi majoituksiksi. Vähän tuli muutoksia, se kuuluu tietysti asiaan; Cape Codin sijaan suuntaamme hieman pohjoisemmaksi, Rock Portin alueelle. Mutta perusraamit piti kutinsa; mini-roadtrip itärannikolla odottaa. 

Matka-ajaksi valikoitui syyskuun alku. Lennämme 5.9. Bostoniin, nappaamme auton, ajelemme kymmenisen mailia kentältä pois päin ja jäämme tähän ensimmäiseksi yöksi. Lento perillä vasta seiskalta illalla, joten päädyimme sen takia tähän ratkaisuun, koska voi olla, jotta matkakiukku nostaa hieman päätään tuossa kohtaa. Aamulla jatkamme sitten uusin voimin kohti Rock Portia. 

Matkaa Bostonista Rock Portiin on vain reilut nelisenkymmentä mailia ja ajatus on ajaa rantaa pitkin. Tästäkin syystä siirtyminen kannattaa ajoittaa päiväsaikaan pimeän sijaan. On maisemien anti huomattavan paljon isompi kuin pimeässa. Minulla ei ole mitään aavistusta, mitä tuohon matkan varrelle sijoittuu. Enimmäkseen odotan näkeväni jäätävän hienoa New England atmösfääriä ja muuta semmoista Gantin kuvastotunnelmaa. Mutta koska matka tosiaan on lyhyt, on siinä mahdollisuus sitten ottaa pit stoppeja sen mukaan, kun joku kiinnostava kohde löytyy.

img_4196.jpg

 

Rock Port itsessään on vanha, jo 1600-luvulla perustettu, piskuinen kalasatajakylä (vajaa 7000 asukasta), joka nykyään on käsittääkseni melkoinen turistirysä, mutta kuvien perusteella hyvinkin vierailun arvoinen paikka. Lähistöllä on lisäksi muitakin saman tyyppisiä pitäjiä ja tuonne olemmekin varanneet majoituksen kahdeksi yöksi. Lähinnä ajatus on istuskella rantakojuissa syömässä hummerihodareita, Clam Showderia, nauttia lasi tai pari kylmää valkoviiniä ja sen semmoista. Googlen avulla olen tulkinnut välimatkat semmoisiksi, jotta pyörällä pitäisi pärjätä. Eli sitä valkoviiniä voi ottaa vähän reilumminkin. 

Rock Porti jälkeen tulee todellinen live like a local -osuus; kolme yötä Bostonin esikaupunkialueelle sijoittuvassa pikkukaupungissa, Wilmingtonissa. Lapsuuden ystäväni asuu siellä, joten siksi tämä valinta. Enkä valita, kaupunki vaikuttaa kuvien perusteella todella sympaattiselta ja ystäviä on aina kiva nähdä. Ja heillä on uima-allas. Ja koira.

img_3574.jpg

Loppulomaksi siirrytäänkin sitten varsinaiseen asiaan eli NYC:n. Auton päädyimme jättämään Bostoniin, koska bussimatka BOS-NYC on liki ilmainen (11$/hlö) ja olemme tuon välin pari kertaa jo aiemmin ajelleet. Mutta annan vahvan suosituksen tuolle pätkälle, jos roadtripille joskus päätyy. Ja ehdottomasti stoppi New Havenissa, jos New England- ja IVY -meininkin yhtään kiinnostelee. Yalen kampusalue on minusta jopa kivempi kuin Harvardin, ja se on aika paljon se.

Bostonin majoituksesta meinasi tulla matkan issue. Halusimme olla siellä kuitekin yhden päivän (ja yön), mutta voi hyvää päivää, kuinka kallista siellä(kin) on majoittua. Käytännössä keskustan alueelta ei saa hotellia alle 300$ yö. Ensin olin siis ajatellut, että voisimme olla tässä kohtaa yhden yön (porvareina) hotellissa, mutta pienen hintaselvittelyn jälkeen klikkasin Airbnb auki. Kolmesataa on nyt vaan too much. Sillä tässä kohtaa säästetyllä kahdellasadalla taalalla saa jo aika paljon. Esimerkiksi kahdet UGG:t.

New Yorkiin kurvaamme siis paikallisella Onnibussilla Bolt Busilla. Liput hankin kätevästi interwebsistä. Aikaisemmin olen matkannut tuon välin sekä GreyHoundilla, että kiinalaisomisteisella WungWah -linjalla. Näistä tuo jälkimmäinen joutuikin sitten liikennöintikieltöön aika pian sen jälkeen, kun olin reissun heittänyt. Jarruongelmia tai jotain. Mutta väli on todella kilpailtu ja käytännössä kympillä pääsee aina, liikennöitsijästä riippumatta. Junien hintaa en tiedä, mutta ymmärtääkseni ne ovat ihan jonkun verran kalliimpia.

img_4225.jpg

img_3708.jpg

Matka kestää reilun neljä tuntia, perillä ollaan iltapäivästä. Majoitus meillä on East Villagessa, alle mailin päässä Katz’s Delistä, joten kelpo brekuja on tiedossa, luulen. NYC:n meillä ei ole mitään kummempia suunnitelmia. Tarkoitus olisi ehkä vuokrata pyörät, zygäillä sekä CentralParkissa että Brooklynin puolella, syödä pizzaa, käydä Shake Shackissa, juoda kaljaa, hengailla päämäärättömästi kaduilla ja mitä siellä nyt yleensäkin tehdään. Ostoslista toki on, mutta ei mahdoton (joskus on ollut näinkin), mutta palaan siihen viikonloppuna, kun olen inventoinut vaatekaapin ja kartoittanut siellä ammottavat tarpeet. 

Ja koska luvut kiinnostaa (ainakin itseäni), niin tässäpä: Matkapäiviä meillä tulee yhteensä 13 (paluulento lähtee 17.9. illalla). Pakolliset kustannukset on tähän mennessä kahdelta hengeltä reilut 2200€. Näistä majoitus nielee 1200€, lentoihin meni noin 800€ ja auto viikoksi sen parisaataa. Eli kun on valmis ”vähän” tinkimään majoituksesta, pystyy noillakin hoodeilla reissaamaan ihan kohtuu budulla. Jos valitsee hotelliyöpymisen NYC:ssa,  se vähintään kolminkertaistaa majoituksen hinnan. Siihenkään ei vielä todellakaan pääse valitsemaan paikkaa high end – päästä, vaan ennemminkin sieltä low:n puolelta. Mutta valintojahan nämä. Ja rahakysymyksiäkin tietysti.