Monday mood

Vaikken nyt mikään varsinainen maanantai-angsteilija olekaan, oli tästä päivästä suoriutuminen jotenkin erityisesti työn ja tuskan takana. Osasin toki etukäteen aavistella, jotta duunipäivä tulee olemaan normaalia tiukempi, koska koulutus, mutta asia jonka olin kokonaan unohtanut noteerata, oli säätiedotus. Ja ai terve, mikä keli yllätti, kun puoli kuuden maissa toimistolta läksin himaan päin kömpimään. Lunta tuli vaakatasossa ja kinoksista päätellen oli tullut jo jonkin aikaa. Heitin kuvitteelliset yläfemmat itseni kanssa siitä syystä, jotta olin koko matkan metrolla, koska muu liikenne ilmeisestikin tökki aika lailla. Sääjumala se taasen siis muistutti eilisen jälkeen realiteeteista.

fullsizeoutput_1835.jpeg

Koska pääsin vasta tuohon aikaan irtautumaan toimistolta, oli treenit auttamattomasti poissuljettu tältä illalta. Vaikka koirat ei tuolla lumenpaljoudessa kovin pitkälle lenkille pyrikään, on minusta kohtuutonta jättää heidät yksinään vielä pitkän päivän jälkeen, joten nielin tappioni ja koitin viihdyttää heitä parhaani mukaan sisätiloissa, esim. piilottelemalla Froliceja erinäisiin paikkoihin sekä villitsemällä juoksemaan ympäriinsä kuvitteellisen kissan perässä. Sen verran ehdollistuneista treeniaikatauluhuin kuitenkin ovat, jotta seiskalta hävisivät väkisin väliunille ja ihan piti houkutella takaisin meininkeihin. Eli ilmeisesti ihan hyvällä omallatunnolla voi normi-iltoina jumpalla käydä.

Huolimatta siitä, että olin varautunut tähän vapaailtaan, harmittaa jumpan väliinjääminen aavistuksen. Toki saattaisin olla toista mieltä, jos olisin joutunut lähtemään tuonne pyöräilemään, mutta ajatuksen tasolla kuitekin. Huomaan nimittäin semmoisen seikan, jotta vietän aika paljon aikaa tästä muutamasta tunnista tuossa jääkaapin tuntumassa, joko syöden tai sitten pohdiskellen, mitä söisin seuraavaksi. Ja niinä päivinä kun käyn treenaamassa, tällaista pakkomielteistä, jatkuvaa närppimistä ei esiinny. Toki olen sen pari tuntia poissa jääkaapin ääreltä, mutta jostain syystä homma vaan kestää paremmin lapasessa, vaikka voisi toisinpäin kuvitella olevan. Ehkä ne on ne endorfiinit tai jotain. Ja harmissani olen tästä luonnollisestikin siitä syystä, jotta kamppailen edelleenkin sen painonpudotuksen kanssa, joka oli ajankohtainen viime  jo keväänä ja syksynä. Ja on jostain kumman syystä edelleen. Se kun ei plussakaloreida kauheasti alaspäin liikahada. Paino.

Kuvahaun tulos haulle eating memes

…ja jostapa aasinsillan kautta tipattomuuteen. Siinä missä moni muu sijoitti tipattoman tammikuulle, päädyttiin meidän taloudessa viettämään tammikuussa melkoisen kosteitakin viikonloppuja. Oli kavereiden hääjuhlaa ja sen semmoista syytä litkiä viiniä ihan antaumuksella, joten siirtyi tipaton sitten helmikuulle. Kunnianhimoinen tavoite on sinnitellä korkki kiinni tuonne maaliskuun puolen välin tietämiin, jolloin sitten alkaa talviloma ja siirrymme paikkaan, jossa Prosecco on halvempaa kuin vesi ja laatu-Riesling irtoaa kaupasta alle kympillä pullo. Toivon tipattomuudesta apua paitsi hienoiseen nenän ja maksan valkaisuun, myös supportia tuohon painon hallintaan. Koska myönnettävä on, jotta ihan ei välttämättä kohtuukäytön alarajoille nuo viikoittaiset viiniannokset ole jääneet.

Kuvahaun tulos haulle non drinking meme

No mutta jos jotain hyvää tässä maanantailööbailussa; ei tarvii pestä hiuksia. Kerrankin.

Mainokset

Suomalaiskotien klassikot -mitä löytyy meiltä

Tämmöisen hauskan listan bongasin Pinossa -blogista ja innostuin läpikäymään omatkin klassikot (ja kliseet, joista malliesimerkki heti alla).

  1. FISKARSIN ORANSSIT SAKSET
    Näitä löytyy itseasissa kahdet, molemmat perittyjä; toiset 80-luvulta, toiset 90-luvun puolivälistä. Laatutavaraa siis.
  2. IITTALAN KIVI-TUIKKU
    Ei löydy (enää). Jossain vaiheessa näitä oli, mutta vieroksun kaikenlaista värillistä lasia, joten hankiuduin niistä sitten eroon. Kirkkaat, harmaat ja valkeat olisi periaatteessa ok, mutta ilmankin pärjää, joten annetaan olla.img_0614.jpg
  3. ARABIAN MUUMIMUKI
    Ei löydy eikä tule. Kaikenlainen Muumi-tavara on minusta lähinnä mauttomuuden materialisoitumaa. En voi käsittää, miten joku halajaa moisia kippoja ja kuppeja.
  4. IITTALAN SAVONIA-ATERIMET
    Nope. Citterio 98 ja musta-kromiset Festivot sitten taasen löytyy. Nuo Festivot olen itseasissa saanut vielä kotona asuessani, taisin olla huimat 17-vuotias tuolloin (eli ihan äsken).Ovat edelleen päivittäisessä käytössä ja priimakunnossa. Varsinkin veitset ansaitsevat erityismaininnan; harvinaisen teräviä ollakseen ihan perusruokailuvälineet.  Myös Citteriot on hakittu reilut 15 vuotta sitten, joten ei ihan uudet nekään enää.
  5. VALKOISET KEITTIÖKAAPIT
    Kyllä, tosin ei omavalitsemat, mutta myös seuraavat tulevat olemaan (matta)valkoiset, kunhan talous antaa myöden kettiöremppaan.
  6. IITTALAN KARTIO-LASIT
    Harmaat löytyy. Ja tähän listaan voisin lisätä myös toisen klassikkolasin, joka melkein kaikilta löytyy; Ikean Pokal, parhaat lasit ikinä.
  7. PIENI KAKTUS TAI MEHIKASVI
    Meillä ei ole ollenkaan huonekasveja, joten tästä ei tule pistettä.
  8. KYLPYHUONEESSA HARMAAT KAAKELIT LATTIALLA, SEINILLÄ VALKOISET
    Ei valitettavasti (vielä). Sekä kylppärissä että WC:ssä on melko karmea kattaus edellisen asukkaan tyylinmukaisia kaakeleita. Mutta koska tuo märkätilojen remppaaminen on suht arvokasta, joudutaan nyt hetki elämään noiden kanssa. WC on tosin saamassa kaakelimaalia pintaansa (valkoista ja harmaa, kyllä), mutta kylppäriä en lähde maalaamaan. Vessaan haluaisin ehkä klassisella tiililadannolla olevat kaakelit, mutta kylppäri voisi ehkä olla mattapintaisella, mahdollisimman isolla laatalla. Vaikka sielläkin kunnon NewYork -tyyli periaattessa viehättäisi.
  9. HARMAA SOHVA
    Ei ihan, mutta melkein; hiekan värinen HT-Collectionin Elle, joka mallina lienee aika yleinen sekin.
  10. IITTALAN ESSENCE-VIINILASI
    Kyllä. Ja muoto viehättää varsinkin vesi -ja punaviinilaseissa. Kuohuviinitkin löytyy, mutta ne ei ehkä ole ihan niin onnistuneet muotoilultaan, kuin nuo muut. Ostoslistalla olisi (ellen lakkoilisi) vielä ne maljat, mutta annetaan toistaiseksi olla. Kuohuviinilaseiksi haluaisin nämä  Riedelin -lasit, mutta hinta on sen verran suolainen, jotta haaveena säilynevät ainakin hetken vielä.

  11. ROTTINKITUOLI
    Ei ole, enkä oikein usko että tulee koskaa olemaankaan.
  12. TALON MUOTOINEN SISUSTUSLYHTY
    Nyt en ihan pysty edes mielessäni kuvittelemaan, minkälainen tämä voisi olla. Eli ilmeisesti minun kuplassani ei sitten kuitenkaan kovin yleinen ole. Ellei näitä sitten tulkita kerrostalon muotoisiksi?fullsizeoutput_17e6.jpeg
  13. PEIKONLEHTI
    Ei ole, kun meillä ei niitä kasveja ole. Mutta näitä kuulemma on ihmisillä tekoversioinakin. Itse en ole vielä oikein tuon peikonlehden hienoutta löytänyt.
  14. ITÄMAINEN MATTO
    Nope. Kaikki matot on tätä nykyä yksivärisiä.
  15. PUNOTTU KORI, JOSSA KAHVAT
    Meinasin ensin sanoa että ei, mutta kylppärin kaapissahan näyttääkin olevan pari.
  16. KEHYSTETTY JULISTE, JOSSA TEKSTIÄ
    Joo, muutama löytyy.
  17. VAALEA PAIMENTOLAISTYYLINEN MATTO
    Ellos-matto oli entisessä kodissa ja se olikin periaatteessa ihan jees. Semmoinen homma vaan kävi, että kun vaihdettiin lattiat valkoiseen, muuttui tuo matto niin karmean väriseksi harmaan-valkeaa lattiaa vasten, että laitoin sen kiertoon.
  18. INNOLUXIN LOKKI-VALAISIN
    Toki ja tykkään edelleen, enkä ole vaihtamassa.fullsizeoutput_17e3.jpegfullsizeoutput_12c9.jpeg
  19. SUORAKULMAINEN, METALLIJALKAINEN SOHVAPÖYTÄ
    Tämäkin. BoConceptin Lugo mustana. Tästä semmoinen sana, että ainakin tuossa meidän versiossa pinta on todella arka; maali lähtee pienestäkin kolhusta. Toki tuohon hintaan en odotakaan, jotta pöytä varsinaisia tanssiharjoituksia kestäisi, mutta vähän enemmän pitäisi minusta tuon pinnan elämää kestää.
  20. MALM-LIPASTO
    Voi kyllä, neljä kappeletta kaiken kaikkiaan. Ovat minusta aivan helmiasioita nämä; nielevät käsittämättömän määrän tavaraa ja laatikoiden avausmekanismi kestää vuodesta toiseen.fullsizeoutput_17e5.jpeg
  21. STOCKHOLM-MATTO
    Ei ole. Enkä oikein ole koskaan tuosta tykännytkään, turhan graafinen ja levoton omaan tyyliin.
  22. SINNERLIG-VALAISIN
    Tämä piti ihan Googlelta kysyä, että minkälainen ja väitän kyllä, että kenelläkään en ole tuommoista nähnyt. Ei siis ole meilläkään.
  23. AALTO-MALJAKKO
    Joo, kaksi kirkasta löytyy. Mutta ihan turhanpantteina ovat, mutta kukaan ei noita ostakaan, joten olkoot tuolla, voihan niihin joskus vaikka tulppaaneja laittaa.
  24. TEEMA-ASTIAT
    Ei kyllä ole. Ruoka-astiasto on Egoa, kahvikupit HotCoolia (ja lisäksi erinäisiä Dean Deluca – ja Starbuckskuppeja).
    fullsizeoutput_17e7.jpeg
  25. AALTO-JAKKARA
    Ei ole, mutta tämmöisen voisin kyllä ottaa. Mustana.
  26. MARIMEKON KAKSI RAITAA -PYYHE
    Harmaa-valkeana löytyy.
  27. LUNDIAN KIRJAHYLLY
    Joo, varastossa on yksi, joka on kulkenut mukana lapsuudesta asti.
  28. STRING-HYLLY
    Ei löydy. Jossain vaiheessa halusin tätä, mutta onneksi ei tullut hankittua, nykyään ei oikein jostain syystä iske.
  29. DESIGN LETTERS -MUKI
    Löytyy S -muki ja koirilla aakkoskipposet ruoka -ja juomakuppeina.fullsizeoutput_17e1.jpeg
  30. DSW-TUOLI
    Löytyy valkeat DSR -tuolit ruokapöydän tuoleina ja musta DAW työtuolina.fullsizeoutput_1134.jpeg
  31. MAROKKOLAINEN RAHI
    Ei ole. Jonkinlainen rahi pitäisi hommata, mutta tuskin marokkolaistyylistä.
  32. SECTON VALAISIN
    Tämänkin jouduin Googlaamaan, joten ei ole.
  33. LE SAC EN PAPIER -PAPERIPUSSI
    Ei ole.
  34. URNA-VAASI
    Tämäkin piti tarkistaa, joten ei ole. Mutta tyyliltään voisi olla semmoinen, että saattaisin halutakin.

Jos nyt oikein laskin, niin 14/34 näyttäisi olevn pistesaldo. Itseasiassa odotin näitä löytyvän enemmän, koska olen aika kova sopuloimaan sisustushankinnoissa (kuten pukeutumisessakin), mutta jossain asioissa olen kuitenkin sitten valinnut toisin. Muutama artikkeli, jotka itse ehkä lisäisin vielä listaan; Ikean seinäkello, Kartell Victoria Ghost -tuoli, Granitin ulkovalot, Mocca Master -kahvinkeitin ja Unikko-pussilakanat.  Meillä on nuo valot ja kahvinkeitin.

Viimeaikoina tapahtunutta

En tiedä mistää johtuu, mutta tammikuu tuntuu matelevan eteen päin ennätyshitaalla tahdilla ja vaikka alkuvuotta on leimannut jonkinasteinen kiire ja hässäkkä, ei päivät vaan yksinkertaisesti tunnut vaihtuvan. Alan jo epäillä, jotta ne jotenkin tuplaantuu tai jotain. Tai sitten universumin ajankulkua hidastaa uudenvuodenlupauksena antamani tavoitteet, joiden ensimmäisen tarkastelujakson päättymistä odotan kuumeisena. Sen verran tosin tiedän ajavani kiville heti alkuunsa, jotta unohdin kolme melko kookasta laskua, jotka lankeavat alkuvuodesta maksuun; jumppaklubin jäsenmaksu liki 1000 €, IAET:n kassa 75 € sekä golf-seuran jäsenmaksu, joka lienee saturaisen luokkaa. Nämä kaikki pitäisi kuitata till tuosta tammikuun liksasta, joten voi olla, jotta kovin paljon ei säästöön jää. Ostoskielto itsessään on pitänyt aika hyvin, yhteenvedon ajattelin tehdä vähän etupainotteisesti viikonloppuna.

fullsizeoutput_17c1.jpeg

Mitä sitten tähän mennessä on tammikuussa ehditty?

  • On suunniteltu, eikä vain suunniteltu, vaan myös hankittu tarvikkeet (melkein kaikki), vessaremppaan. Meillä on ehkä maailman rumin vessa, mutta koska ostovaiheessa oli hiton kiire ja hyvin vähän rahaa, ei silloin jaksettu tehdä asialle mitään. Toki rahaa on edelleen aika vähän ja kiirettäkin välillä, mutta haettiin nyt kuitenkin kaakeleihin maalit ja Ikeasta uudet kalusteet. Meillä vessa on pelkkä vessa, eli siellä ei ole suihkua, joten noiden maalien voisi kuvitella kestävänkin. Mutta tästä voisin kirjoitella enemmän, kunhan saan seuraavan innostuspurskeen ja alan varsinaiseen toteutusvaiheeseen. Mutta alla kuva, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Vai mitäpä sanotte tästä kaakelikimarasta? Aikamoinen, eikö vain?

  • Käyty leffassa katsomassa Juice. Saatiin ihmeen tuurilla liput Riviera Kallioon toissa lauantai-illalle ja sinne sitten siis. Riviera Kallio on ihan mun suosikki leffateatteri, symppaattisen pieni, ravintolalla varustettu ja Kalliossa. Muuta ei voi vaatia. Mene, jos et ole jo käynyt. Lippuja saa huonosti, koska ne menee heti, mutta joskus voi lykästää. Itse leffasta ei oikein ole mainittavaa, minusta ei kovin kummoinen, olisin vähän enemmän kaivannut tarinaan syvyyttä. Mutta Juice henkilönä lienee sellainen vaikuttaja Suomen rock-muusikissa, jotta jokaisen, jota aihe vähänkin kiinnostaa, kannattanee pätkä katsoa. Leffan jälkeen pistäydyttiin vielä Loosisterissa, jolle voin myöskin antaa vahvan suosituksen, jollei ole tuttu.

fullsizeoutput_17b5.jpegfullsizeoutput_17b7.jpeg

  • Kahlattu lumessa ja paleltu pakkasessa. Se tuli sitten talvi Stadiin. Lumi hyvä, jäätävä pakkanen ei. Toki täytyy sanoa, jotta ihan varma en tuosta lumestakaan ollut, kun männäviikolla yritin päästä jumpalle ja kaikki lumet ajoväyliltä oli ystävällisesti pyyhkäisty pyöräilijöiden iloksi. Mutta selvisin ja nyt on ihan hyvä, pidetään tämä. Ylevä ajatus olisi päästä myös käymään mäessä, edes kerran ennen reissua. Mutta katsotaan nyt toteutuuko. Jonot oli kuulemma ainakin viime viikonloppuna aikamoiset. Ja ihan niin paljoa ei Peuramaan Alpit kiinnostele, jotta lähtisin seisomaan kolmeksi tunniksi voidakseni tehdä yhden käännöksen.

fullsizeoutput_173a.jpegfullsizeoutput_17c9.jpegfullsizeoutput_17cb.jpeg

  • Ihasteltu valoa (ja uskottu hetken, jotta kevät on tulossa). Ja vietetty kaverien hääjuhlaa. Kemuista ei ole kuvia, joten valoa sitten darraiselta sunnuntailta.

fullsizeoutput_17bb.jpeg

  • Aloitettu ripsien kasvatus Revitalashilla. Laitatin tuossa syksyllä kulmat ja vähän aloin haikailemaan sitten sitä myöden ripsienkin perään, mutta koska se huoltorumba on niiden kanssa niin hanurista, ajattelin ensin kokeilla, josko tuo seerumi riittäisi. Olen aikaisemminkin käyttänyt tuota ja ainakin silloin se toimi ok. Toki värjäys jää edelleen hoidettavaksi, mutta se nyt ei ole yhtä hintavaa kuin ripset. Varsinkin kun sen hoitaa itse himassa.

fullsizeoutput_17bd.jpeg

  • Ja siis joo, käytiin Lux Helsingissä, mutta sieltäkään ei ole kuvia. Outoa.

Note to self: Älä pidä taukoja

Äkkiseltään sitä saattaisi luulla, jotta huilitauko lisää treenimotivaatiota, mutta väärin luulin. Keskityin joulunpyhät (oikeasti täydet kaksi viikkoa) puhtaasti hedonistisiin nautintoihin, syöden ja juoden aamuvarhaisesta iltamyöhään niin antaumuksella, jotta eipä meinannut toppahousut mahtua jalkaan, kun eilen piti sitten arjen tultua lähteä jumppaklubille polkemaan. 

No, sain kuin sainkin sullottua itseni pöksyihin ja polkaisin treeneihin miellyttävässä 12 m/s vastaisessa hiki valuen. Inhotti, pelotti eikä oikeastaan huvittanutkaan. Inhotti siksi, että housut puristi ja tuuli niin perkeleesti, pelotti siksi, koska tiesin, että kohta koskee. Ensimmäinen ja vielä toinenkin treeni tauon jälkeen kun on yleensä aina liki käynti kuoleman rajalla. Jumppana oli onneksi pidemmän puoleinen jyystö, jota sai puksuttaa menemään lähes omaan tahtiin, treenilaiskuuttaan rauhassa katuen. Mutta hiki tuli ja kuten arvasinkin, kunto loppui. Piti ihan oikeasti välillä huilata, jotta jaksoi pyörittää narua loppuun asti.

Epäilen, jotta olen lihonut tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan viisi kiloa (en uskalla punnita, mutta housujen vyötärö kertoo tuon suuntaista tarinaa), joten jos on hypyt olleet aiemminkin vähän raskaita, niin nyt on sitten potenssiin, no, viisi. Lisäksi kun tähän lasketaan se, että olen kesästä lähtien ollut vähän silleen muodikkaan lempeä itselleni ja kuunnellut sisäistä ääntäni, joka pääsääntöisesti kehoittaa treenin sijaan  juomaan kaljaa ja syömään hyvin, ei olla kovin vahvoilla. Ja nyt harmittaa. Harmittaa se, että olen päästänyt aikanaan ihan ok kunnon alaspäin ja samalla kerryttänyt kiitettävästi kiloja poistettavaksi. Kilot kiusaa ensisijaisesti siksi, että jo ennestään hankalat jumppaliikeet (hypyt, leuat, punnerrukset yms.) muuttuvat lähinnä mahdottomiksi, kun painoa tulee vähänkin lisää. Katseilta löllykät saa peitettyä pitkällä paidalla, mutta rigillä se ei valitettavasti auta. 

Mutta ehkäpä koitan ottaa tämän opiksi ja motivaatioksi, lopettaa lempeilyn ja todeta sen tosiasian, että omalla kohdalla homma vaatii enemminkin kuria. Välillä on mentävä, vaikka sohva kiinnostelisi enemmän ja sitä ruokaa voi syödä vähän vähemmänkin. 

It’s fun they said.

 

91e9f59f4799d37287a7fe1d532511d2d1d95f4dfc03b20c4616dbbf1d0041bd.jpg

72 päivää lomaan

Näin kertoo Norwegianin aplikaatio. Ja sehän ei ole kovin paljon se, noin kaksi ja puoli kuukautta, joten sitähän voi tässä sitten alkaa aktiivisesti odotella. Lennähdämme siis maaliskuun puolen välin tietämissä vuoden tauon jälkeen alppimaisemiin hiihtommiin. Tulee tarpeeseen, koska viime talvena ei tullut päivän päivää mäessä ja vähän veikkaan, etten saa itsestäni irti lähteä etelä-Suomen vuorille tänäkään vuonna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Meillä on varattuna vajaan kahden viikon reissu, joka tarkoittaa kymmentä hiihtopäivää. Ja se on juuri hyvä määrä. Riittävästi, mutta ei liikaa. Huilipäiviä ei tarvitse välttämättä pitää, mutta jos nyt yhdelle päivälle sattuu paska keli, niin maailma ei kaadu (toisin kuin viikon reissulla, jolloin hiihdetään vaikka sataisi vanhoja mummoja Esterin hanurista). Ja koska kohde on tuttu, minulla taitaa olla, hetkinen, seitsemäs kerta samoilla kukkuloilla, ei eksymiseenkään mene aikaa. Tietää tasan mihin kandee mennä ja mitä jättää väliin. Jopa majoitus on neljättä kertaa samassa Landhausissa. Vähän niinku mökille menis. Jos joku kaipaa edullista majoitusta loistosijainnilla, voin suositella tätä. Paikan plussana oma sauna, jota ainakin me on saatu lämmittää miten haluttu. Sisustus on hieman retrohko, mutta ei kannata antaa sen haitata.

IMG_0791.JPG

Olemme siis jumiutuneet hiihtolomailemaan tuonne Saalbachiin. Siihen on muutama syy, joista ei nyt merkityksettömin ole se, jotta kaveri asuu siellä. Mutta on niitä muitakin; hoodit on erinomaiset, rinteitä on paljon, offareiden saavutettavuus hyvä, hissikapasiteetti loistava (vai mitä sanotte 8 henkilön tuolihisseistä, joissa on lämmitetyt penkit?), hinnat naapurimaita edukkaammat ja etäisyys Salzburgin kentältä, jonne punavalkoiset siivet meidät kiidättävät, alle tunti. Ja koska paikalle mennään nimenomaan hiihtämään eikä hummaamaan, ovat tutun paikan edut kiistattomat, koska vuoret nyt on vuoria, eroavaisuudet tulee sitten sieltä kylästä (IMO).

Olen joskus aikanaan käynyt hiihtelemässä sekä Ranskan että Sveitsin puolelle (Chamonix, Verbier, Engelberg), mutta varsinkin tuon jälkimmäisen maan hintataso on aivan no go omalla rahalla. Hissiliput maksavat tuplat siihen mitä Itävallassa, samoin kuin ruoka ja juoma. Siinä missä missä me selviämme Itävallassa tuosta kymmenen päivän hiihtorupeamasta reilulla parilla tonnilla, palaisi Sveitsissä hommaan euroja yli tuplat. Ja siihen ei vielä kovin montaa apres ski -sessiota tarvitse viettää. Itävallassa rinneravintolassa syö ihan kelpo lounaan alle kympillä (gulassi taitaa olla n. 4 €) ja afteribisset on lähtökohtaisesti noin nelosen. Iltaruoka tehdäänkin sitten yleensä kämpillä, koska sen verran alppi-ilma toimistorottaa väsyttää, jotta ainakaan joka ilta ei kylille jaksa lähteä. Ja toki ollaan aina sen verran loppukaudesta mestoilla, jotta osa kylän anniskeluliikkeistä on laittanut kauden pussiin.

Toinen mihin ollaan jumiuduttu, on ajankohta eli keväthiihto aka semi-sohjo. Tähänkin on muutama perusteltu syy; hinnat, tyhjät mäet, aurinko ja lämpö. Hissijonoja ei käytännössä ole, hiihdellä saa lähinnä keskenään. Lumitilanne on tietty joka kerta jännitysmomentti, mutta kokemus on osoittanut, että ylhäällä on aina ja parina vuonna ollaan saatu kunnon dumpit liki vyötäröön asti. Joten laskettavaa riittää ainakin hoidetulla alueella. Lisäksi se, jotta kylässä alkaa olla meidän toukokuukelit, lopettaa talven jotenkin kuukautta aikaisemmin kuin täällä kotona.

IMG_0727.JPG

 

IMG_0743.JPG

 

IMG_2431.JPG

Kylään laskut nyt käytännössä on keväällä aina tätä. Mutta eipä tuo nyt niin haittaa, tuossakin on oma fiiliksensä, kun ympärillä tuoksuu märkä nurmi ja lehmän kakka.

Yllättäen rakasta myös itävaltalaista safkaa. Ehdoton suosikki on Käsnock; spätzleitä ja juustoa. Ja voita. Sanoisin jotta nuudeleiden ja juuston suuhde lienee fifty-sixty. Senkun vetäisee, niin ai että, kyllä taas jaksaa. Olen tosin joutunut luomaan tähän rajoitesäännön, vain kaksi kertaa resissun aikana, koska muuten, noh, menisi joka päivä. Toinen suosikki on Bauernsalad eli spydäri salaattipedillä, tämä niihin hetkiin kun ”mä voisin ottaa vaan jonkun salaatin”. Ja jälkkäriksi Kaiserscmarrn (ilman rusinioita) tai vesipulla eli Germknödel. Vesipulla nimityksen olen keksinyt ihan itse, koska kyseessä on tosiaan omituinen, vesihöyryssä kypsytetty nahkea pulla, jonka sisällä on kirsikkahilloa. Tarjoillaan ehdottomasti voisulan ja sokeri-kaakaoseoksen kanssa. Toinen vaihtoehto olisi vanijakastike, mutta voisula on ihan ehdottomasti parempi. 

fullsizeoutput_c7e.jpeg

Käsnock (n. 2000 kcal/annos)

fullsizeoutput_e65.jpeg

Germknödel.

Eikä toki pidä väheksyä Aperol Sprizin merkitystä; tämän kelpo juoman saa apres ski -tunnelmaa nostattamaan käytännössä kuudella eurolla. Himatarpeiksi voi hakea kaupasta Aperolia tarjouksesta kaksi (litran)pulloa yhden hinnalla (!!!) oikein sopivaan 15 euron hiihtopummihintaan.

IMG_0762.JPG

Mutta nuo ovat kyllä maisemia jossa ihmisen on malko hyvä olla. Tästä syystä tuonne kai sitten aina vuosi vuoden jälkeen palailee lomapäiviä (ja rahoja) polttelemaan.

IMG_2288.JPG

 

fullsizeoutput_ed1.jpeg

Lopuksi pari pro-tipsua:

Koska tuon hiihtoroippeen raahaaminen on jokseenkin työlästä, kannattaa ottaa siihen pistetystä effortista kaikki irti. Jos on tällainen vanha ja raihnainen, joka tarvitsee polvilämppärit, toimii ne paluumatkalla erinomaisena suojana niille tuliaisviinelle, jotka ei mahtuneet monoihin. 

img_0739.jpg

img_0779.jpg

img_1433.jpg

 

Tuo polvilämpärisamppanja on muuten Lidilistä. Sekin vielä tuon maan etuja.