Note to self: Älä pidä taukoja

Äkkiseltään sitä saattaisi luulla, jotta huilitauko lisää treenimotivaatiota, mutta väärin luulin. Keskityin joulunpyhät (oikeasti täydet kaksi viikkoa) puhtaasti hedonistisiin nautintoihin, syöden ja juoden aamuvarhaisesta iltamyöhään niin antaumuksella, jotta eipä meinannut toppahousut mahtua jalkaan, kun eilen piti sitten arjen tultua lähteä jumppaklubille polkemaan. 

No, sain kuin sainkin sullottua itseni pöksyihin ja polkaisin treeneihin miellyttävässä 12 m/s vastaisessa hiki valuen. Inhotti, pelotti eikä oikeastaan huvittanutkaan. Inhotti siksi, että housut puristi ja tuuli niin perkeleesti, pelotti siksi, koska tiesin, että kohta koskee. Ensimmäinen ja vielä toinenkin treeni tauon jälkeen kun on yleensä aina liki käynti kuoleman rajalla. Jumppana oli onneksi pidemmän puoleinen jyystö, jota sai puksuttaa menemään lähes omaan tahtiin, treenilaiskuuttaan rauhassa katuen. Mutta hiki tuli ja kuten arvasinkin, kunto loppui. Piti ihan oikeasti välillä huilata, jotta jaksoi pyörittää narua loppuun asti.

Epäilen, jotta olen lihonut tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan viisi kiloa (en uskalla punnita, mutta housujen vyötärö kertoo tuon suuntaista tarinaa), joten jos on hypyt olleet aiemminkin vähän raskaita, niin nyt on sitten potenssiin, no, viisi. Lisäksi kun tähän lasketaan se, että olen kesästä lähtien ollut vähän silleen muodikkaan lempeä itselleni ja kuunnellut sisäistä ääntäni, joka pääsääntöisesti kehoittaa treenin sijaan  juomaan kaljaa ja syömään hyvin, ei olla kovin vahvoilla. Ja nyt harmittaa. Harmittaa se, että olen päästänyt aikanaan ihan ok kunnon alaspäin ja samalla kerryttänyt kiitettävästi kiloja poistettavaksi. Kilot kiusaa ensisijaisesti siksi, että jo ennestään hankalat jumppaliikeet (hypyt, leuat, punnerrukset yms.) muuttuvat lähinnä mahdottomiksi, kun painoa tulee vähänkin lisää. Katseilta löllykät saa peitettyä pitkällä paidalla, mutta rigillä se ei valitettavasti auta. 

Mutta ehkäpä koitan ottaa tämän opiksi ja motivaatioksi, lopettaa lempeilyn ja todeta sen tosiasian, että omalla kohdalla homma vaatii enemminkin kuria. Välillä on mentävä, vaikka sohva kiinnostelisi enemmän ja sitä ruokaa voi syödä vähän vähemmänkin. 

It’s fun they said.

 

91e9f59f4799d37287a7fe1d532511d2d1d95f4dfc03b20c4616dbbf1d0041bd.jpg

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s