Mene Lappiin – Ylläs

Käytiin syyslomalla Lapissa. Tarkemmin sanottuna Ylläksellä ja Muoniossa, Oloksen ja Pallaksen hoodeilla. Aikaa meillä oli varattu lomailulle pari viikkoa, joka on tuossa kohtaa vuotta varsin passeli aika; ei tule kiire, mutta ei ehdi kyllästyäkään. Pidempään jos meinaisi olla pitäisi liikahtaa sitten hetkeksi vaikka Norjan suuntaan tai jotain vastaavaa.

Mutta meillä oli siis suunnitelmissa semi-budjettiloma (joka sulkee yhtälöstä Norjan), joten paria Ylläksen hotelliyötä lukuunottamatta oltiin omalla mökillä ja tehtiin sieltä päiväretkiä lähiseudun tuntureihin.

Itse olen ollut tähän saakka vähän nihkeä polttamaan lomapäiviä mökillä lööbailuun, mutta näin ilmastonmuutoksen aikana tuumin,  että voisihan tuota kokeilla mennä lomalla jonnekin, mihin ei tarvitse lentää. Ja kuulkaas, en kadu, menen ensi vuonna uudestaan. Olen onneksi siitä onnekkaassa asemassa, jotta puoliskolla on mökki Muoniossa, joten senkin puoleen painetta käyttöasteen nostamisessa on (ja lomailun kokee harhaanjohtavasti olevan jotenkin puoli-ilmaista, mitä se ei tietenkään ole).

No mikä siellä oli sitten niin hienoa?

Ensinnäkin itse matka. Mikään ei ole siistimpää kuin makuuvaunussa matkustaminen. Jopa niin siistiä, jotta tuumin hetken meneväni seuraavan kerran Amerikkaan, en nyt junalla, mutta laivalla. Oma hytti, saa nukkua pitkällään ja ravintolavaunussa tarjoillaan juomaa pikkutunneille asti. Vaikka maksoimme auto-junapaikasta varmaan korkeimman taksan mukaan (koska ruska), en koe reilun 300€ sijoitusta silti kalliiksi. Kohteeseen tulee meiltä kilsoja vähän päälle 1000, joten pelkkään bensaan palaisi reilusti 150€. Siihen kun lisää ABC:llä nautitut kahvit, sämpylä, kokikset ja muut tarpeet, sekä mahdollisesti matkalla yöpymisen, jää helposti voiton puolelle. Ja vaikka tuonne periaatteessa ajaisikin  yhdellä siivulla (mitä olen nuorempana tehnyt), polttaa siinä säästetyssä ajassa yhden päivän palautumisessa. Ja lisäksi on sitten niillä todella vanhoilla silmillä väistelemässä poroja. Eli ääni VR:lle. Auto kyytiin Pasilassa, lähtöbisselle Nurkkaan ja alakerran Lidlin (ja Alkon) kautta matkaan. Ja aamulla heräät Kolarissa. Voiko iisimpää olla. No ei.

Meillä oli siis oma auto mukana. Ja zygät. Ja helvetikseen kaikkea muuta, kuten golf-kamat, joita ei kertaakaan käytetty, sekä retkeilykamat, jotka myöskin jäi ikävästi korkkaamatta. Mutta aivan täynnä oli Volkkari, kun kohti Yllästä lähdettiin menemään.

Kaksi ensimmäistä yötä oltiin siis Ylläksellä, Hotelli Saagassa. Tarkoituksen oli käydä tutustumassa heidän maastopyörähommiin. Keli oli ensimmäisenä päivänä vähän märkä, joten se meni lähinnä elpyessä kylpylässä, mikä oli ihan hyvä, koska ravintolavaunusta oli hankittu seitin ohut darra. Mutta sunnuntaina sitten päästiinkin jo tosi toimiin Pyhäjärven lenkille. Mitään en ole näköjään oppinut, koska vähän silleen takki auki lähdettiin reilun 30 kilsan lenkille (tunturi ylitetään, ei kierretä), vaikka poluilla olen oikeasti polkenut varmaan joku viisi-kuusi vuotta sitten viimeksi. Ja sepä sitten rankaisi. Meinasin lähinnä kuolla, kun nitkutin Trekiä Kukastunturin laelle, voidakseni jatkaa varsinaiselle reitille Pyhäjärveä kiertämään. Mutta selvittiin ja illalla sitten täristiin Saagan porealtaassa.

Olen käynyt todella vähän Lapissa ja Ylläksellä en käytännössä koskaan aikaisemmin, paitsi Jounin kaupassa, ja paikka yllätti kyllä positiivisesti näin syksylläkin (ei siis Jounin marketti, vaan se kaikki muu). Hyvää hoodii mtb-asioihin, parhaimmillaan varmaan alamäkihommissa, ok palvelut Äkäslompolon puolella ja muutenkin jees meininki. Menen toistekin. Levillä olen ollut hiihtelemässä joskus kauan ennen kuin koko Helsinki löysi paikan, mutta näkisin että ei ole ehkä ponnistelun arvoinen. Mieluummin lennähdän kahdessa tunnissa Salzburgiin ja hoidan asian siellä. Eli itsellä Lapin parasta antia on ehdottomasti tuo sulan aikaan tunturissa ryskäminen.

Ylläkseltä jatkoimme varsinaiseen kohteeseen, eli mökille Muonioon. Mutta siellä oli sen verran tapahtumia, että ansaitsevan oman lukunsa.