Ensi vuonna tähän aikaan

Vuosikatsauksesta innostuneena ajattelin listata, mitä ensi vuonna tähän aikaan toisin. Omassa elämässä siis, muuhun en uskalla ottaa kantaa. Niin kuin jo aiemmin totesin, olen kova lupaamaan ja aloittamaankin asioita, mutta varsinkin ne työläimmät muutokset tuppaa aina jäämään vaiheeseen. Mutta ehkäpä tulevana vuonna kaikki muuttuu.

Ensi vuonna tähän aikaan:

  • Painan 8 kg vähemmän kuin nyt
  • Saan tehtyä 10 leukaa. Putkeen siis
  • Saan tehtyä sujuvia t2b:ja ja enemmän kuin yhden
  • Osaa seisoa käsilläni ilman tukea
  • Puhun huomattavasti sujuvampaa englantia
  • Olen vähentänyt maitotuotteiden kulutuksen liki nollaan (pl. raejuusto)
  • Olen ostanut alle kymmenen artikkelia. Koskee siis vaatteita, kenkiä, laukkuja ja mitä näitä nyt on. Tästä ulkona ovat hygieniatuotteet ja safka tietty. Toki auttaisi kyllä tuohon ensimmäiseen bullettiin tuo rajoite ihan mukavasti
  • Olen vähentänyt viinin litkimistä
  • Olen saanut säästettyä 5000€ valittuihin kohteisiin

 

Mainokset

Vuosikatsaus 2018

Vuosikatsaus lienee kiinnostavampaa tarinaa itselle kuin muille. Lisäksi ihan jonniin verran joutui pinnistelemään, jotta asiat palautuivat mieleen. Huomaan myös, että ihan ei kestä enää hanskassa, että oliko se nyt viime vaiko toissa kesä, kun niitä asioita tapahtui, mutta parhaani mukaan koitin kestää totuudessa aikajanan suhteen. Mutta Andya lainatakseni; parempi nasta tarina, kuin tylsä totuus. Toki disclaimerina todettakoon, jotta alla oleva on enimmäkseen jälkimmäistä. Joten mitenkään erityisen päräyttävä ei vuoteni näin jälkikäteenkään tarkasteltuna ole ollut.

  1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
    No jaa-a, nyt pitää kyllä ihan hetki miettiä. N​o ainakin kävin Kuubassa, sitä en ole aikaisemmin tehnyt. Ja Riviera Kalliossa. Ja todennäköisesti treeneissä olen saattunut tehdä jotain ensimmäistä kertaa, mutta ei vaan tule nyt mieleen. 

     

    fullsizeoutput_e16.jpeg

  2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
    Todennäköisesti en, koska en muista mitä olen luvannut. Jotain ihan varmasti, koska olen hyvin hanakka lupaamaan asioita (aloitan esimerkiksi tipattoman lähes poikkeuksetta jokaisena darrapäivänä). Epäilen, jotta lupaukseni ovat liittyneet jotenkin painon pudotukseen ja jumppatulosten parantamiseen. Kummassakaan ei ole valitettavasti tapahtunut haluttuun suuntaan muutosta. Vastakkaiseen kylläkin.
     
  3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
    Ainakin yksi uusi duunikaveri tuli. Ja treenikavereita myös. Mitään syvempiä tuttavuuksia en tainnut tänäkään vuonna solmia.
     
  4. Menetitkö ketään läheistäsi?
    En onneksi. Lähellä oli, jottei vanhempi koirista lähtenyt sateenkaarisilloille, mutta hänkin sitten piristyi ja sutii siis edelleen menemään. 
     
  5. Missä maissa vierailit?
    No siellä Kuubassa alkuvuodesta, Köpiksessä vappua viettämässä, Tukholmassa minilomalla heinkuussa, Tallinnassa Gunnareiden keikalla ja Jenkeissä varsinaiselle kesiksellä syyskuussa. Ai niin, ja marraskuussa kävin vielä kerran Tallinnassa.
    qYPbRb5eRKyqjURpjKbm3Q.jpg
    fullsizeoutput_15b1.jpeg
     
  6. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
    Varmaan se, kun peruin koiramummolle tilatun lopetusajan. Tosin en ihan tarkasti muista päivää, mutta toukokuussa se oli.
    NEWkFIhlS4C%8Oe6ZJGD%A.jpg
     
  7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
    Öö, ei varmaan mikään. En tainnut juurikaan saavuttaa millään rintamalla mitään merkittävää. Tässä olisi siistiä, jos voisin laittaa vaikkapa että opin muscle upin tai kävelemään käsillä, mutta valitettavasti ihan perusleuatkin ovat vielä vaiheessa, eikä vähiten tuon nousujohteisen elopainon takia.
     
  8. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
    Asuntoon ja reissaamiseen. Muuten elellään aika siivosti.
    fullsizeoutput_119b.jpeg
     
  9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
    No eipä noitakaan mitään suurempia ollut. Ehkä semmoinen yleinen ihmisten perseily ja sen hyväksyminen vähän välillä ihmetyttää, mutta koitan parhaani mukaan ignoorata moiset. 
     
  10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
    Itse asiassa en muista sairastaneeni edes kunnon flunssaa. Sen sijaan sen muistan, että liki puolivuotta kestänyt plantaarifaskiitti hellitti tammikuun lopussa. Ja se oli juhlaa se, kun jalka alkoi taas kestää hyppäämistä.
     
  11. Mikä oli paras ostoksesi?
    Ostelen yleisesti ottaen aika vähän, mutta yksi viime vuonna tehty hankinta on ylitse muiden; laukku. Hankin toissa kesänä Neverfullin GM:n Azur -kuosissa ja tykästyin laukkuun niin, että ostin samanlaisen Ebene -kuosilla, koska ihan paras laukku koskaan. Läppäri ja eväät mahtuu ilman sompailuja, eikä haittaa vaikka kastuu. Molemmat on second hand -kamaa,onnistuin saamaan ne todella hyvään hintaan.
    fullsizeoutput_1536.jpeg
     
  12. Viime kauteen verrattuna, oletko
    I onnellisempi vai onnettomampi:
     Sanoisin että hitusen onnellisempi. Olen koittanut opetella olla välittämättä asioista, joille en mahda mitään (esmes siitä muiden perseilystä) ja se on kyllä auttanut.
    II laihempi vai lihavampi: Lihavampi, helposti.
    III rikkaampi vai köyhempi: Netto-omaisuuden määrässä rikkaampi. Vaikka on toki velkaakin on ihan omiksi tarpeiksi. Mutta sitä sentään vähemmän kuin edellisenä vuonna.
     
  13. Mistä ihan todella, todella innostuit?
    Talvipyöräilystä, voikkatreeneistä ja äänikirjoista nyt ainakin. Ja Nordic Noirista. Ai niin, ja The Ordinarysta.
    q7elkelgsccqydpskpnyg.jpg
     
  14. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
    No vaikka tämä .  Ja kaikki muutkin kyseisen artististin tuotannot.
    a4huez4s12xvskciucaq.jpg
     
  15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
    Vaikka mitä, mitä en en tehnyt; treenata, lukea, opiskella, opetella jotain uusia juttuja. Mutta lupaan tehdä kaikkea tuota ensi vuonna.
     
  16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
    No notkua interwebisssä ja syödäkin olisin voinut määrällisesti hieman niukemmin.
     
  17. Rakastuitko kauden aikana?
    En varsinaisesti. Tilanne on aika stabiloitunut.
     
  18. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
    Koska löysin suoratoistopalvelut viime vuonna ihan uudella tavalla, pystyn jopa vastaamaan tähän. Mutta toki näitä on sitten useampi, kaikki toki sarjoja, mutta kai nekin on ohjelmia? Eli Sorjonen, The Handmade’s Tale, Nousuvesi, Ennen kuolemaa etc. Oleellista on, että koko homma on katsottavissa yhdeltä istumalta. 
     
  19. Mikä oli paras lukemasi kirja?
    Luin kiusallisen vähän, toki tahti on parantunut loppu vuotta kohden. Mutta jos nyt joku mieleen jäänyt mainitaan, niin Sisko Savonlahden Ehkä kaikki muuttuu tänä kesänä oli kyllä ihana, liki omaelämäkerrallinen tarina. Myös Paranoidi optimismi oli erinomainen, ja ennakkoluuloistani huolimatta myös Andyn elämänkerta, Andy Rock’n’roll Star oli viihdyttävä.
     
  20. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
    Juhannus oltiin ihan himassa (ja tästä minulla on näkyy olevan ihan tarinakin, joka on jäänyt julkaisematta, joten siitä aasin siltaa pitkin klik!), jouluna meidän porukoilla pari päivää ja muuten himahommissa. Kesällä oli vielä toiveissa lähteä jouluksi reissuun, lähinnä Vietnam kiinnosteli, mutta jotenkin siinä sitten kävi niin, että ei huvittanut maksaa tonnia lennoista, jotka vähän vähemmän peak seasonina saa alle viiteen sataan, joten jäätiin tänne. Ensi vuonna täytynee kyllä voittaa piheytensä ja häipyä, koska aika kivuliasta oli joulupyhät näin vietellä.
     
  21. Mitä halusit ja sait?
    No varmaan sen laukun. Ja Kuuban reissun. Niin joo, ja Barbourin öljykangastakin. Sitä olin halunnut jo varmaan viisi vuotta. 
     
  22. Mitä halusit, mutta et saanut?
    Uutta pyörää, cyclocrossia.  En raaskinnut sitten kuitenkaan ostaa. 
     
  23. Mikä oli vuoden paras elokuva?
    Jaahas, leffassa käytiin vissiin kaksi kertaa, ja jos niistä pitää valita, sanon Bohemia Rhapsody (toinen oli Tuntematon). Eli ei kovin hyvin mene tuonkaan osa-alueen kanssa.
     
  24. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
    Synttärit on vappuna ja niitä vietettiin Köpiksessä. Juhlistin asiaa mm. vetämällä kunnon lipat Donkey Bikella Tivolin sisäänkäynnin edessä. Täytin 43.
    fullsizeoutput_11a6.jpeg
     
  25. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
    Sanoisin, että jos olisin jaksanut treenata vähän systemaattisemmin, olisi se varmaan tuonut muitakin positiivisia lieveilmiöitä mukanaan. 
     
  26. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
    Kuten aina; sporty preppy tai jotain sinne päin.
    IMG_4072.JPG
     
  27. Mikä piti sinut järjissäsi?
    Treenaaminen.
    Sxd9QpyERPyRS40iAVZDDg.jpg
     
  28. Ketä/mitä kaipasit?
    Keväällä kaipasin Alpeille ja mäkeen niin paljon, jotta aloin olla vaarallinen ympäristölleni. Syksymmällä sitten jostain syystä halusin Aasiaan.
    fullsizeoutput_104c.jpeg
     
  29. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
    Ehdottomasti meidän Casa Particularin isäntäväki Kuuban Trinidadissa. Helposti sydämellisimmät ja ihanimmat tyypit mitä olen koskaan kohdannut <3.
     
  30. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
    En oikein jaksa yllättyä yksittäisten ihmisten muuveista, joten vastaa tähän vaikka, että se kuinka nopeasti treenitauko näkyy tuloksissa (ja vaa’assa), miten pitkä ja kuuma kesä voi Suomessakin olla ja miten paljon saa rahaa palamaan yhden baari-illan aikana, kun oikein lähtee hakemaan tuloksia.
     
  31. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita
  • Treenaan viisi kertaa viikossa
  • Pudotan painoa 7-10 kg
  • En osta mitään vaatteita/kenkiä/laukkuja etc. seuraavaan puoleen vuoteen
  • Vähennän ennestään lihan ja maitotuotteiden kulutusta
  • Parannan kielitaitoa

Ja voi että, näitä on vaikka kuinka paljon vielä lisää. Niin paljon, jotta ei vuosi riitä.

 

Kaupunkijuhannus

EDIT: ajankohtainen postaus, joka plompsahti julkaisemattomissa vastaan näin vuotta läpikäydessäni.

Tai no, oikeastaan lähiöjuhannus. Ei meinaan poistuttu himahoodeilta kaupungin suuntaan koko aikana. Mutta oli kuulkaas aika hyvä näin. Itsellä on viimeiset kolme-neljä viikkoa olleet duunissa aikamoisia ja muutama iso juttu saatiin päätökseen juurikin ennen juhannusta, joten oli takki aikas tyhjä, kun torstai-iltapäivästä nakkkasin läppärin kannen kannen kiinni.

Suunitelmissa oli toki kaikenlaista. Oli Hampton Baysin lonkerolaiteturia, Skifferiä ja ehkä jopa Lonnaa. No, jumalan kiitos perjantaina tuli vettä kuin  Esterin pyllystä, joten ah, mikä ihana syy levyttää himassa. Ja koska oltiin torstaina käyty jumppaamassa ihan rapsakasti, oli oikeastikin lepopäivä, joten ei huono sekään. Perjantai kului siis lähinnä syödessä ja juodessa. Keiteltiin perunoita, grillattiin parevekkeella vähän makkaraa ja juotiin pari iltapäivä Gt:tä. Oikein hyvä. Niin joo, leivoinhan mä raparperipiirakkaakin. Nukkumassa olinkin sitten jo kympin pintaan.

umukk39cqpu7fhvym0txwg_0.jpg

vuvr9qmwragghjccgtji5w.jpg

Lauantai meni sitten aika samalla kaavalla, paitsi ei juotu päivällä GT:tä, koska piti mennä illalla vielä pelaamaan. Keli oli kiva, mutta aivan sairaan kylmä sen jälkeen, kun aurinko ei enää paistanut. Yhdeksää asetetta taisi näyttää auton mittari, kun vähän ennen puoltayötä lähdettiin Nevaksesta ajelemaan himaan päin. Koska rundin jälkeen ei tietekään nukuttanut, päädyttiin meikäläisen suosikki yöajanvietteeseen; juotiin loput juhannukseksi hankituisita viineistä ja katsottiin aiemmin mainostamani Ennen kuolemaa Areenasta loppuun. Luulin itseasiassa, että sarjasta ei olisi tehty kuin tuo yksi tuotantokausi, mutta näköjään on toinenkin. Google tietää kertoa, jotta 2019 on tulossa. Loppuratkaisu ei nyt minusta varsinaisesti jättänyt ihan hirvittävän isoja eväitä jatkoon, mutta kaipa ne on sitten jotain käänteitä sinnekin keksineet. Koska tämä ensimmäinen oli kyllä aivan kultaa. No, ylihuomenna tulee kolme jaksoa Handmade’s Talea Areenaan. Saa nähdä malttaako sitä odottaa viikonloppuun ennen kuin korkkaa ne. Kyllä nuo suoratoistopalvelut on vaan yksi maailman hienoimpia keksintöjä.

rtffepdwsxgwjitskojxyw.jpg

 

fullsizeoutput_11e2.jpeg

Noiden Hampton Baysien ja Lonnien lisäksi mulla oli tietty hirvittävän paljon suunnitelmia, mitä saan aikaiseksi täällä himassa, kun on kolme päivää vapaata. Tarkoitus oli esimerkiksi pestä parvekelasit ja loput ikkuinoista, mutta jäi seuraavaan kertaan. Sen verran onneksi sain aikaiseksi, että aloitin vuokralaisen etsiskelyn tuohon meidän toiseen vuokrakämppään ja toivon että ensi viikon loppuun mennessä tämäkin asia on poissa to-do -listalta. Ainakin melko lupaavalta näyttää. 

fullsizeoutput_1210.jpeg

No, ensi viikon saa sitten kuunnella, miten duunikaverit hehkuttaa lomalle jäämistään. Siinä voi sitten itse pohtia, että oma loma se näyttäisi olevan näillä näkymin syyskuussa, ellei jostain sitten plompsahda halpoja itä-rannikon lentoja elokuulle. Vahvasti kyllä epäilen tätä tapahtuvaksi.

Inkiväärishotti parempien ihmisten aamuihin

Keittelin tuossa viikonloppuna paremman ihmisyyden tunnoissani uuden satsin inkiväärishotteja. Edellinen kokeilu juotiin loppuun ja koska siitä ei nyt varsinaisesti mitään haittaakaan ollut, olin aikaansaapa ja toimelias, ja valmistin lisää tuota aamujen eliksiiriä. Intoani lisäsi vielä se, jotta Lidliin oli tullut inkiväärejä irtomyyntiin, aikeisempien yksittäispakattujen sijaan. Eikä hintakaan ollut kova; reilun viisi euroa kilo.

Inkivääri on muuten heittämällä yksi perkeleellisimmistä käyttöliittymistä mitä maa päällään kantaa. Niiden kuoriminen on vaikeampaa kuin virkkaaminen. Lisäksi v***ttaa se, jotta kaikissa ohjeissa todetaan ylimalkaisen leppoisasti ”kuori kilo inkiväärejä”. Oh well, ja mitä sen jälkeen? Käy solmimassa maailmanrauha inkiväärien kiehuessa?

No mutta, koska olen melko suurpiirteinen, enkä ole koskaan kuullut kenenkään kuolleen inkiväärin kuoriin, vedin niin sanotusti isolla pensellillä, vähän sinne päin. Ihan hyvä riittää, sinä riität. Niinhän sitä hoetaan. Ja mitä väliä, kun litku kuitenkin siivilöidään ennen käyttöönottoa.

fullsizeoutput_16a0.jpeg

BIfkenZNThyXrivGlzTN0Q.jpg

3lGsRAwZQfuadv0fRtokFA.jpg

No, ihan kiloa mulla ei onneksi tavaraa ollut, puolikas vain. Mutta ihan riittävä sekin. Lisäksi tarvittiin pari litraa vettä. Otin tämän ihan hanasta. Todellinen superfoodie hakisi varmaan jostain salaisesta lähteestä, täyden kuun aikaan, mutta oikaisin siis tässäkin.

Inkiväärit palasisiksi, kattilaan, vesi perään ja hiljaista keittelyä semmoiset kolme varttia. Sitten virrat pois ja soppa jäähtymään. Itse annoin tuotoksen seistä seuraavaan aamuun. Tämän jälkeen siivilän läpi (lasi)pulloihin ja maun mukaan sitruunaa/limeä perään. Toisissa ohjeissa kehoitetaan laittamaan mehut jo keitettäessä, mutta epäilen, jotta aika vähän on C-vitamiina jäljellä, jos tunnin verran keittelee. Kuorta voisi tietty rapsuttaa joukkoon jos jaksaisi. Hunajaa tai sokeria voi lisätä myös, jos tykkää. Itse en käyttänyt kumpaakaan. Sokeri nyt on lähtökohtaisesti ihan turhaa ja hunajasta en oikein tykkää (ja lisäksi olen sille vähän allerginen). 

BCErkfE6SM6IIimGTIuxSQ.jpg

Homma kannattaa laittaa semmoiseen pulloon jota pystyy huoletta ravistamaan, sakka meinaan painuu todella tehokkaasti pohjalle. Meillä ei semmoisia ollut, eikä löytynyt lähiömarketeista, joten noilla nyt mennään. 

oeCbKqXdQnCY0QQnyWXFRQ.jpg

Eli ainesosat  lyhykäisyydessään litraan valmista juomaa:

  • n. 250 g tuoretta inkivääriä
  • n.1 litra vettä

Keitellään siis kolme varttia ja lisätään valmiiseen juomaan maun mukaan limeä tai sitruunaa. Saa myös jättää pois. Säilytetään jääkaapissa ja uskoisin säilyvän parisen viikkoa, kunhan pullot on olleet puhtaat ja juomaa ei hörppäile suoraan pullonsuulta. Tehokkaimmillaan internet kertoo juoman olevan aamulla, tyhjään vatsaan nautittuna, joten tällä olen mennyt. Juoma on aika tujua, joten semmoinen puoli desiä on ollut itselle aika hyvä annos.

Note to self: Esteettisyyden nimissä kannattaa säilyttämiseen valita joku muu kuin lasipurkin. Muistuttaa ikävästi aamuvirtsanäytettä tuo purnukka jääkaapin hyllyllä.

Tyhmä, laiska ja saamaton

Olen joutunut looppiin, jossa käyn itseni kanssa joka sunnuntai keskustelun, vakuuttelen aloittavani paremman ja omassa hallinnassa olevan elämän heti huomenna. Menen treenaamaan, syön paremmin (ja etenkin vähemmän), otan vitamiinit, menen ajoissa nukkumaan, luen kehittävää kirjallisuutta (Jodelin sijaan), hoidan ihoa,  juon vähemmän viiniä ja enemmän vettä,  ja mitä näitä nyt on. Tiedättehän, että olisin silleen semisti parempi versio itsestäni, pysyvästi. No, ilmeisesti en kuitenkaan ole kovin hyvin onnistunut, koska näitä kehityskeskusteluja on ollut tänä syksynä lähinnä viikoittain.

Jos nyt otetaan tarkastelujaksoksi vaikka kulunut viikko; onnistuimme saamaan viime viikon perjantaille liput Rivieraan Bohemia Rhapsodyn (oikein viihdyttävä muuten) ja jostain tuntemattomasta syystä tilanne eskaloitui niin, että lauantaina olikin sitten darra. No ei hyvä, koska koko päivä menikin sitten ihan hanuriin; kaikki pakolliset viikonlopun toimet, kuten pyykki, kauppa ja siivous siirtyikin sitten ihanasti sunnuntaille. Ja koska sunnuntaina fiilikset oli edellisestä päivästä johtuen kuin käpyjäisellä oravalla, enkä oikein kyennyt jälkidarran mainingeissa edes jumpalle, oli viikon alku taas oikein ylentävä. Aloitetaanpa nollasta. Sen verran valmistelin kuitenkin paremman ihmisen elämääni, jotta keittelin inkivääristä juoman, jota jopa muistin juoda joka aamu, tyhjään vatsaan, kuten ohjeessa neuvottiin. Liekö tämä oman aikansa kookosöljypurskuttelu, en tiedä, mutta hitokseen paljon mukavampi suutuntuma on tässä, kuin siinä hommassa. No juoma loppui tänään, joten siirryin luontevasti viiniin.

Viikkoon olin silloin sunnuntaina morkkispäissäni suunnitellut kuuluvan treenejä viisi kappaletta, kevyttä ja ravitsee safkaa, hyvin nukuttuja öitä ja mitä nyt sellaisen super-ihmisen elämään kuuluu. No miten on mennyt; maanantaina kävin lenkillä ja tiistaina treeneissä. Keskiviikkona läksin sitten Tallinnaan duuniporukan kanssa ja vastoin kaikkia suunnitelmia, vedettiin sitten, ei seitinohuet, vaan semmoiset paksun juuttikankaan mittaiset päkät. Illasta onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa, mutta kyllähän se näillä maileilla rankaisee, vaikka kuinka siirtyisi Pepsi Maxiin jo ennen pikkutunteja. Eli torstaina ei sit menty jumppaamaan, vaikka keskiviikkona vielä uhosin. Enkä mennyt tänäänkään, koska ei huvittanut. Kävin sen sijaan Alkossa ja korkkasin sen punkun. 

No, mut onneks ruokahommat on menneet ihan yhtä putkeen; sushi-övereitä, laivan buffaa ja eilen (ja tänään jämät) ehkä kunnon pohjakosketus; pastaa ja kalapuikkoja bearnaiskastikkeella. Ja illaksi kävin vielä hakemassa ranuja ja lammasnakkeja. Koska jos alkaa huikomaan kato.

Hei pliis, viekää mut johonkin josta saa ostettua itsekuria ja elämän hallintaa. Mä haluan olla ihminen, jonka päivittäinen 2300 kalorin ruokavalio koostuu lähinnä superfoodeista, treeni kulkee viisi kertaa viikossa, uni on palauttavaa ja alkoholia nautitaan vain tärkeimpinä juhlapäivinä (ja silloinkin vain sampanjaa, ei A le Coqia kuten vaikkapa keskiviikkona). 

Miten olis? Kalapugot ja over-night-pasta?

bwprpwctnm3evs5gyl3pa.jpg

 

 

Motivaatio nolla

Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.
 

4c8b7f28cb88efa34581a98f1ac3af8e

Olen saanut olla viime aikoina melkolailla kermaperseenä ja isojen harmitusten ulottumattomissa, joten nyt kun sitten kosahti suoraan omaan tekemiseen vastoinkäyminen, en meinaa päästä asiasta yli sitten millään. Viime viikolla olin niin rikki, jotta koko kroppa oli jatkuvasti sen oloinen, kuin olisin saanut tunnin turpaan ja kunnon selkäsaunan päälle. Viikonloppuna vähän onneksi hellitti ja olinkin tänään vielä aamupäivästä tohkeissani menossa treenaamaan, mutta iltapäivästä iski sitten (taas) selittelyvaihde päälle; ”kello on noin paljon ja koirat on olleet koko päivän yksin, ahistaa vieläkin ja en pysty keskittymään, kroppa käy niin ylikierroksilla, että treeni vaan pahentaa stressiä”. Onhan noita.

Mutta pelottava kokemus kuulkaas huomata, miten sitä reagoi, kun ihan oikeasti räjähtää stressi käsiin. Ei niin kuin mitään toivoa, jotta olisin viime viikolla suoriutunut minkäänlaisista jumpallisista tehtävistä (tai no, mistään tehtävistä), saati pystynyt keskittymään mihinkään. Olo oli lamaantunut, leposyke varmaan reilusti sadan paremmalla puolella ja varsinkin yläkropan lihakset liki kosketusarat. Hassua miten sitä on pitänyt itseään niin rationaalisena ihmisenä, ettei moiset duunihommat paljon vaikuta. Nehän on vaan duunii, kato. Mutta eipä se sitten ihan niin ollut. Tai sit mä alan tulla vanhaksi.

No, nyt on kuitenkin koottava itsensä, nieltävä tappio ja palattava normaaliin elämään. Vastoinkäyminen ei nyt kuitenkaan ollut oikeasti kovin merkittävä, joten sitä en voi enää käyttää verukkeena. Kokemuksesta tiedän että sekä treenien, että safkaamisen kanssa on sama homma; mitä pidempään lööbailet, sitä hankalampaa on palata ruotuun. Treenien kanssa menee tauon jälkeen tovi, ennen kuin uskaltaa (aka viitsii) vetää täysiä (tai edes kovaa) ja no, syömisestä on varmaan turha sanoa mitään. Siinä otan hyvin mielelläni siimaa mitä helpoimmilla syillä, ikävä kyllä.
 

489698217626385923301162d4eecdf7

Sairaan hyvä seitan

Koska hyvin suunnitteltu on vielä kokonaan tekemättä, on kesästä asti puheissa pyörinyt seitan paisti antanut odottaa itseään meidän taloudessa. Tänä sunnuntaina päätin sitten kuitenkin ryhdistäytyä ja laittaa homman tulille. Interwebsistä löytyy ziljoonittain ohjeita ja omani valitsin lähinnä arvalla eli Googlella, ja hitti osui Linssi-insinööri blogissakin julkaistuun, alunpitäen ruotsalaisen Awesome vegan dad -bolggaajan reseptiin . 

Linkkien takaa löytyy alkuperäiset reseptit, itse sovelsin vähän.

Seitan paisti

  • 2 kpl keitettyjä maisseja (jyvät irrotellaan siis, ei kokonaisena)
  • 3/4 dl soijakastiketta
  • 1 kasvisliemi fondi
  • 2 rkl maapähkinävoita
  • 1 rkl ruokosokeria
  • 1 tuore chili
  • 5 valkosipulin kynttä
  • Sitten mausteita maun mukaan; Chipotle, savupaprikajauhe, jauhettu korianteri, jauhettu inkivääri, nestemäinen savuaromi, Sriracha, tomaattipyre, sinappi, Piri piri (you name it). Itse laitoin mentaliteetillä enemmän on enemmän, mutta alkuperäisessä reseptissä lähtömitat on 1-2 tl per laatu. Ja osa noista on tosiaan ohi alkuperäisen (esim. Sriracha ja Piri Piri).
  • 5 dl vettä
  • 4 dl gluteenijauhoja
  • 3 dl gram -jauhoja (alkuperäisessä käytetään vain gluteenijauhoja, mutta olen antanut intrwebin kertoa, jotta lisäämällä noita kikherne eli gram -jauhoja, lopputulos on mureampi. Ja koska olin niitä innoissani Ruohonjuuresta hankkinut, pitihän niitä käyttää).

Heitin ainekset kippoon jauhoja lukuun ottamatta ja hujautin sauvasekoittimella tasaiseksi. Tämän jälkeen jauhot toiseen kippoon ja neste sekaisin puuhaarukalla pienissä erissä. Ei ollut vaikeaa tai hankalaa, eikä jauhot mitenkään takertuneet minnekään, vaikka jossain toisissa ohjeissa näin uhkailtiin noiden gluteenijauhojen käyttäytyvän..

Vaivailin massaa hetken (3-5 minuuttia), kättä ei tarvitse hommaan upottaa, massa on sen verta löysää, jotta kapustalla pärjää hyvin. Tietty jos omistaa semmoisen ylellisyyden kuin yleiskoneen, kannattaa varmaan käyttää sitä. Yritän miettiä, mikä taikina vastaisi noin suunnillee massan jäykkyyttä, mutta sen verran laiska leipuri olen, että en kyllä uskalla sanoa. Ehkä joku tiikerikakku (huomaatte varmaan, jotta ihan ei tämän hetken trendilaivonnaiset tässä taloudessa pyöri, joten pienellä varauksella tämä, koska tuotakin olen suorittanut joskus yläasteelle viimeksi).

No eniveis, hulautin taikinan tuommoiseen uunivuokaan ja se asettui siihen kuin itsestään (joten sen verran löysää tavara siis on). Tuolle määrälle pitää olla vähintään tuon kokoinen vuoka, koska muuten tekele jää liian paksuksi. Ja mitä se vaikuttaa, sitä en varsinaisesti tiedä, mutta alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan tekemään 4 cm paksu paisti. Vuoka on siis 23*30 cm.

Tämän jälkeen paisti hetkeksi vetäytymään ja keitinliemi tulille (eli alla olevat aineet kattilaan ja kiehutellaan hetki)

  • 5,5 dl vettä
  • 0,3 dl soijaa
  • 3 rkl tomaattimurskaa
  • 2 rkl öljyä
  • 1 kasvisfondi
  • 1 rkl ruokosokeria
  • pippuria
  • Rosmariinin oksia

Sitten tuo keitinlieni paistin päälle ja paisti uuniin 160 asteeseen. Paistoaika on noin puolitoista tuntia. Neste imeytyy paistiin käytännössä kokonaan tuossa ajassa. 

No tuliko hyvää? No voi että, ihan sairaan hyvää. Olen aikaisemmin syönyt seitania lähinnä kebun muodossa ja tämä on vähintään yhtä hyvää. Ostin varmuuden vuoksi tuolle vielä Siipiweikkojen marinointisoosin, mutta todellakaan tuo ei kaipaa enää mitään. Maun lisäksi rakenne on aivan täydellinen, joten sen puoleen voin suositella noiden gram-jauhojen käyttöä. 

5wmcl5kbqlikptlljtn7ba.jpg

 

v9dwtyti6fidezgfmgnq.jpg

Eli kyllä, ihan ehdottomasti jatkoon tämä.

Paheiden määrä on vakio

Havaihduin tuossa taannoin ennen lomaa ja etenkin loman jälkeen, että aika paljon ja vähän liian usein on alkanut viini maistumaan. Perjantaipullo(i)sta oli tullut enemmän tapa kuin poikkeus ja pari IPAa meni ihan huomaamatta viikolla ruuan kanssa ja jälkkäriksikin. Ja koska tosiaan myös määrät alkoivat käyttötiheyden lisäksi hätyytellä aika reippaasti kohtuukäytön rajoja, tuumasin tuossa loman jälkeen, että laitetaampa nyt korkki kiinni hetkeksi, josko se auttaisi kaikkien muiden suotuisien vaikutusten lisäksi myös tuohon vatsan seudulle kertyyneeseen reppuun.

No nyt on kohta viisi viikkoa takana ja miten on mennyt? Ensimmäinen ja toinen viikonloppu oli hankalaa, teki enemmän mieli punaviiniä kuin koskaan. Olin ihan varma, että jään jostain todella merkittävästä paitsi, kun en voi nauttia syksyillasta punaviinilasi kourassa. Mutta kolmantena sitten jo helpotti, eikä asia enää kalvanut jatkuvalla syötöllä mieltä. Ja toki aamuisin oli voittajafiilis, kun taustalla ei väijynnyt pieninkään darranpoikanen. Toki selviytymistä on helpottanut se, ettei mitään kinkereitä ole ollut tarjolla, vaan viikonloput on menneet ihan himailussa, mutta enpä aikaisemmallakaa kulutuksella mikään varsinainen baaripirkko ollut.

Mutta, mutta. Universumin laki, jossa paheiden määrän väitetään olevan vakio, näyttää pitävän paikkansa ainakin minun kohdallani. Röökiä tai nuuskaa en sentään alkanut vetämään, mutta laitettuani viinin jäähylle, olen alkanut syömään viikonloppuisin karkkia. Ja mä en oikeastaan edes tykkää karkista (paitsi Pollyista ja Pätkiksestä) ja mulle tulee siitä huono olo, mutta silti käyn hakemassa Tokmannilta hervottomia säkkejä irtsanreita ja syön ne viikonlopun aikana vaikka väkisin. Lisäksi olen syönyt jäätelöä, silleen ihan reilusti syömällä. Ja sen kanssa sama homma, se ei minusta ole mitenkään erityisen hyvää, mutta silti vaan syön sitä. Why?!!? Arvannette varmaan, että etureppuni ei ole juurikaan kutistunut, päinvastoin. 

Alunperin ajatukseni oli olla se perinteinen kuukauden tipaton ja se tuli nyt sitten täyteen tällä viikolla (tarkalleen ottaen 16.10. klo 04.00, koska viimeisin viinilasillinen on nautittu tuolloin tasan neljä viikkoa sitten JFK:n loungessa), joten periaatteessa tänä viikonloppuna olisi mahdollisuus avata joku mukava Riesling alkuruualle ja jatkaa sitten jollain täyteläisellä punkulla loppuilta. Mutta vähän tässä mietin, että skippaanko kuitenkin, koska krapulattomat aamut on olleet aika jeppis ja ensi viikonloppuna on ekat pikkujoulut, jolloin putki väistämättä katkeaa.Toki voisi olla järkevää ensin harjoitella vähän himassa, ettei käy sitten tottumattomalle huonosti kylillä.

Tai ehkäpä mä haenkin Glöetia, koska johan se alkaa olla glögisesonki. Tuo on kyllä taivaanlahja meille, jotka eivät ole niin viehättyneitä perinteisistä glögeistä. Vähän kuin talveen suunniteltu AperolSprizer minusta.

img_1879_0.jpg

 

 

And it was New York New York

On kaksi asiaa, jotka aiheuttavat minussa jäätävän matkakateuden. Toinen on vuoret ja toinen New Yorkin skyline. Tämä tapahtuu jopa silloin, kun olen itse vielä kohteessa. Liki näin kävi viime viime viikolla; olimme palanneet kotiin neljä päivää aiemmin ja kaverin postatessa kuvan Staten Islandin lautalta, viiltävä matkakateus valtasi mieleni. 

Itä-rannikkon road tripimme viimeinen kohteemme oli siis New York, josta lensimme sitten myös takaisin kotiin. Olimme varanneet New Yorkiin viisi yötä, jonka arvelimme riittävän, semminkin kun olemme käyneet tuolla useamman kerran aikaisemmin ja kolunneet kaikki must see -paikat New York -passilla läpi. Lisäksi majoittuminen on sen verran tyyrista, jotta vuorokausia on pakko vähän rajoittaa. Aikaisemmilla reissuila olemme olleet selkeästi pidempään, yhtenä jouluna taidettiin olla jopa yli kaksi viikkoa, joten tällä kertaa oli pakko suunnitella vähän tarkemmin, mitä tehdään vai mennäänkö vähän sen mukaan, miltä tuntuu, ja hyväksytään se, että paljon jää taas näkemättä ja tekemättä. Ja jälkimmäiset kävi, enimmäkseen hengailtiin.

fullsizeoutput_13d2.jpeg

zgskoff6s1ixm0f6cz6w.jpg

Niin kuin tuossa jo aiemmin mainitsin, majoitus on kallista. Huone Manhattanilla maksaa halvimmillaankin 120 taalasta ylöspäin. Hotellit, ne kälyisimmätkin, ovat yli 200 $/yö. Meidän majoitus oli tietty Airbnb kautta; huone pienestä kaksiosta. Halusin kämpän ehdottomasti enemmän alhaalta kuin ylhäältä, ja saatiinkin sellainen todella helmisijainnilta East Villagesta, aivan Stuyvesan Townin vierestä, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä Union Squarelta. Talo oli rauhallinen, todella tyypillinen noilta hoodeilta löytyvä rakennus. Eli aivan ihan siis. Hinta oli piirun päälle 130 $/ yö.

fullsizeoutput_139e.jpeg

Saapuminen meni erinäisistä säädöistä johtuen alkuiltaan ja koska tämän lisäksi satoi vielä vettä, oli tuon illan ohjelmassa ainoastaan ruokapaikan löytäminen. Käytämme aika paljon Lonely Planetin tipsejä ja ne ei pettäneet tälläkään kertaa. Mieli teki vähän meksikolaista ja paikaksi valikoitui liki naapurikorttelista Tacos Cuautla Morelos. Pieni paikka, joka selkeästi oli profiloitunut enemämmän home deliveryyn, mutta erinomaiset burritot oli ja halvat. 

Seuraava päivä valkenikin sitten aurikoisena ja lähdimme haahuilemaan vailla sen kummempia suunnitelmia ja päädyimme High Linelle. Puisto on Central Parkin ja Staten Islandin lautan lisäksi ehdottomasti top 3:ssa NYC:n ilmaisista nähtävyyksistä. Vanha junaradan pohja, joka on rakennettu puistoksi. Hienoja muraaleja, näkymiä kaupungille sekä puistomaista ympäristöä. Suosittelen ehdottomasti käymään. Kokonaispituus taitaa olla inan alle puolitoista mailia, joten kovin mittavastakaan lenkistä ei ole kyse. 

img_3675.jpg

fullsizeoutput_13c6.jpeg

Puiston jälkeen päätettiin vielä ajaa etelään ja käväistä nopea shoppailukierros Centery 21:ssa. Käynti oli tuloksekas, koska sain yliviivata ostoslistaltani kaksi artikkelia; Uggit ja villakangastakin.  Zero pointin alueelle on rakennettu ja ja rakennetaan hurjasti. Sinne oli sitten viime käynnin noussut sekä uusi ostoskeskus että metroasema. Shoppailun jälkeen käytiin vielä ansaituilla after workeilla, joita muuten kannattaa tuolla oikeasti hyödyntää. Alennukset on hyviä ja usein tarjous kattaa koko hanaolut valikoiman. 

img_3790_0.jpg

fullsizeoutput_13f1.jpeg

 

Illalla kävimme syömässä Katz Delissä, joka on aikaisemmilla reissuilla jäänyt väliin, kulttimaineestaan huolimatta. Pastramileipä oli maineensa veroinen ja lihaa siinä oli varmaan lähemmäs kiloa. Meininki tuossa ravintolassa on aavistuksen kaoottinen ja hetki menee, ennen kuin avautuu, kuinka homma toimii. Mutta yksinkertaisuudessaan; saat ovelta menun sekä kortin, johon tilaukset tullaan merkkaamaan. Tämän jälkeen menet johonkin tiskin edessä olevista jonoista ja tilaat tiskiltä haluamasi artikkelin. Saat tilauksen tiskiltä ja tilattu tuote merkataan tähän korttiin. Tämän jälkeen menet juomatiskille (jos siis juomaa haluat), tilaat juomat ja taas homma merkataan siihen korttiin. Sitten haet vapaan pöydän, nautit aterian ja syötyäsi menet kassan kautta ulos. Kuullostaa varsin iisiltä, mutta paikassa on koko ajan todella härdelli ja homman hahmottaminen otti tosiaan hetken. No mutta päästiin ulos ja ymmärrettiin myös maksaa. 

 

fullsizeoutput_159c.jpeg

Seuraavat päivätkin kuluivat aikalailla puistohommissa; käytiin sekä Keskuspuistossa että East River Parkissa. Jälkimmäinen oli ihan uusi tuttavuus,  mutta mukava rauhallinen puisto, josta oli hienot näkymät sekä Manhattan että Brooklyn Bridgelle. Keskuspuistokierroksen jälkeen kuuluu tietty käydä Bryant Parkissa bissellä ja näin tehtiin nytkin. 

 

fullsizeoutput_15b1.jpeg

fullsizeoutput_15b9.jpeg

img_4216.jpg

Koska olimme jonkinasteisella budjettimatkalla, olivat illallispaikat sen mukaiset; kävimme Shake Shackissa (tietty) ja parissa legendaarisessa pizzeriassa. Toinen oli John’s of Bleecker Street (nimensä mukaisesti Bleeckerillä) ja toinen Joe’s Pizza, joka oli aivan meidän hoodeilla, E14 streetilla. Jälkimmäinen on pystybaari-slice -tyyppinen mesta, ensimmäinen pieni, melko raffi ravintola, seinäkirjoituksineen ja julkkiskuvineen, jonne kannattaa varautua jonottamaan. Koitimme ensin urpo-turisteina päästä lauantai-iltana syömään, mutta jo seiskan-kasin pintaan jono oli vähintää kaksi tuntia, joten jätimme homman suosiolla viimeisen päivän lounaalle.

fullsizeoutput_15bf.jpeg

Shoppailuhommissa olen ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen, koska jopa tuolla, shoppailijan taivaassa, jossa olen aikaisemmin pitänyt toimintaa jonkinlaisena normina, ei homma oikein kiinnostellut. Kävimme toki tekemässä hankintoja 21:n lisäksi Uniqlolla, A&F:lla sekä TJMaxxilla, mutta listan ohi en ostanut kuin yhdet kengät (Ralph Laurenin avokkaat 34$, niitä ei voi jättää kauppaan), mutta semmoinen yltiöpäinen rättien haaliminen tai edes hiplailu ei vaan huvittanut. Toki, eipä kyllä olisi ollut laukuissa enää tilaakaan; ruumaan menevä laukku näytti 18,8 kg, kabiini 8,8 kg. Eli jotain siellä sitten kuitenkin oli, koska lähtiessä painoa ei kovin paljon yli 10 kiloa ollut. Mutta sen verran laiskasti tosiaan Uniqlollakin suoritin, jotta joudun turvautumaan heidän nettikauppaan, kunhan liksapäivä koittaa. 

img_4231.jpg

Tämä siis edellisiltä reissuilta, joten olen minä joskus tuonkin homman osannut.

 

Mutta ihanaa oli ja matkahaikeus on taas vallannut mieleni. Koen joka kerta, kun palaan kotiin, omituista haikeutta siitä, mitä jäi tekemättä ja näkemättä. Esimerkiksi nyt minua surettaa se, että skippasimme Brooklyn Bridgen (olen käynyt siellä varmaan kolme kertaa aikaisemmin), en nähnyt Vapauden patsasta, emmekä ehtineet syömään Mulberry Streetille. Mutta ensi kerralla sitten. 

img_4225.jpg

 

 

Viikkokatsaus

Hetken piti ihan miettiä, jotta oliko viime viikko tosiaan vasta ensimmäinen loman jälkeinen duuniviikko (ja jos rehellisiä ollaan, niin piti tarkistaa kalenterista). Ja näinhän se oli. Se ehkä selittää osaltaan sitä, miksi maanantain kohdalla tuntui torstailta ja niin pois päin. Nuku edelleen aivan sairaan huonosti, olen herännyt joka yö siinä kahden-kolmen välillä ja valvonut tikkana pari tuntia. Nukahtaakseni sitten sopivasti siinä kohtaa, kun kello alkaa herätellä. 

fullsizeoutput_1548.jpeg

Mutta ai että mitä kelejä oli liki koko viikon.

 

Maanantai meni siis aikamoisessa koomassa sähköposteja purkaessa ja työmoodia etsiessä. Olin maanantain suosiolla kotitoimistolla, koska homma on huomattavasti tehokkaampaa, kun loman jälkeinen minglaaminen jää pois. Koirien kanssa ei juurikaan tarvitse virka-aikaan sosialisoida, he ovat priorisoineet nukkumisen tuohon kohtaan. 

Olen rötvännyt treenien kanssa enemmän ja vähemmän koko kesän, ja treenikerrat ovat jääneet varmaan semmoiseen kolmeen per viikko, ainakin kesä -heinäkuun kuumimpien kelien aikaan. Elokuun loppua kohden sain sitten vähän paremmin rytmistä kiinni, ja ennen lomaa menikin jo ihan hyvin. Mutta kokemuksesta tiedän, jotta kun on parikin viikkoa totaalista taukoa, takaisin, silleen oikeesti treenaamisen makuun, pitää vähän potkia. Tästä syystä olin päättänyt, että kun palaan duuniin, ei ole mitään selittelyjä väsyttämisestä tai muusta hölynpölystä, vaan jumpalla käydään vähintään neljästi viikossa. Joten maanantaina siis toimiin. Ja kuten arvelin, rauta painoi ja kaikki oli vaikeaa. 

fullsizeoutput_133b.jpeg

Tiistai olikin sitten toimistopäivä. Ja ai että mikä syyskeli taas. Nahkarotsi, eikä sukkia. Ja melkein lokakuu jo. Päivä hujahti toimistolla ja ilta jumpalla. Välissä koirat pihalle. Jumpan jälkeen herkuttelin mun yhdellä fiksaatioistani; maksamakkaraleivillä. En pidä maksan mausta sitten yhtään, mutta Herra Snellmannin maksamakkara, ai että. Vedän sitä suoraan pötköstä lusikalla. Tästä syystä meillä ei ole maksamakkaraa juuri ikinä, koska se ei nyt mitään varsinaista terveyssafkaa ole, mutta nyt oli pakko napata mukaan, kun sunnuntaina käytiin Prismassa ostoksilla (Lidlistähän tuota ei onneksi saa).

1forxyvuquiiywyhypmwkg.jpg

gwtyzrq5toakvisgcsqmlw.jpg

Keskiviikkona pidin treeneistä suosiolla lepopäivän, koska en päässyt enää kyykkyyn, enkä saanut käsiä nostettua hartialinjaa ylemmäksi. Lisäksi minun piti väijyä alkuviikosta tekemääni ostostoksen kotiin toimitusta. Koska en ostanut Jenkkireissulla yhtään laukkua, tein sen sitten heti kotiin palattuani. Mutta tuli sen verran loistava tilaisuus vastaan, että ei voinut jättää hyödyntämättä. Nyt on tosin hieman haasteita haalia rahat kokoon luottokorttilaskun osalta, mutta ehkäpä tuo siippa suostuisi lainamaan puuttuvan osan liksapäivään asti.

Loppuviikon olinkin sitten kotitoimistolla, koska mitään merkittäviä palavereja ei ollut ja loman jälkeistä sumaa oli edelleen purkamatta. Kävin jumppaamassa, lenkitin koiria ja niin pois päin. Torstaina tein makaroonilaatikkoa Prismasta hankitusta Murusta. Käytämme viikoittain sekä Nyhtökauraa että Härkistä, mutta tuo Muru oli uusi tuttavuus. Ja täytyy kyllä sanoa, jotta jatkoon. On minusta parempaa kuin Härkis. Ja muistaakseni oli halvempaakin, mutta tästä en mene takuuseen. 

v9dvnavkqwaddnq12grvlw.jpg

Perjantaina oli burgerilounas, koska Treffipubissa oli Burgeriperjantai. Tuo joka kuun viimeisen perjantain lounasbakkanaali on kyllä semmoinen setti, että ei mitään rajaa. Treffin bursat on ihan sairaan hyviä ja sitten kun niitä saa syödä ihan niin monta kuin haluaa, ymmärtänette miten käy. Takin vetoketju ei mahtunut kiinni, kun läksi lyllertämään lounaalta himaan. No, kävin sentään illalla jumppaamassa. 

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa Uutelassa ja retkeen mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Salli oli jotenkin aivan liekeissä mielettömästä syyssäästä ja putosi kaiken muun touhuamisen ohella mereen. Onneksi on pieni koira, jonka sai helposti nykäistyä valjaista ylös. Lauantai-iltana oli myöskin tarjolla Keisari Aarnio -maraton. Ensimmäinen jakso oli niin hyvä, jotta päädyttiin tilaamaan Ruutu+ ihan tuota varten. Ihan kelpo kamaa, sanoisin. Käytetyn ajan väärti, Ruutu+:n ensimmäinen kuukausi oli ilmainen, joten rahallista menetystä ei tule. Aarniota katsellessa nautittiin Mozartin kuulia. En ole aikaisemmin näitä Lidlissä nähnyt, mutta ihan ok tavaraa. Ei nyt missään nimessä Mirabellin veroisia, asiansa ajoivat.

fullsizeoutput_154e.jpeg

vmmfemohrg2sui9jmn2zbw_0.jpg

Sunnuntai menikin sitten lähinnä pyykin pesussa ja muissa kodinhoidollisissa hommissa. Lisäksi saatiin uudet vuokralaiset meidän toiseen vuokrakämppään, joten vuokraisäntähommia oli myös illanmittaan.