Tyhmä, laiska ja saamaton

Olen joutunut looppiin, jossa käyn itseni kanssa joka sunnuntai keskustelun, vakuuttelen aloittavani paremman ja omassa hallinnassa olevan elämän heti huomenna. Menen treenaamaan, syön paremmin (ja etenkin vähemmän), otan vitamiinit, menen ajoissa nukkumaan, luen kehittävää kirjallisuutta (Jodelin sijaan), hoidan ihoa,  juon vähemmän viiniä ja enemmän vettä,  ja mitä näitä nyt on. Tiedättehän, että olisin silleen semisti parempi versio itsestäni, pysyvästi. No, ilmeisesti en kuitenkaan ole kovin hyvin onnistunut, koska näitä kehityskeskusteluja on ollut tänä syksynä lähinnä viikoittain.

Jos nyt otetaan tarkastelujaksoksi vaikka kulunut viikko; onnistuimme saamaan viime viikon perjantaille liput Rivieraan Bohemia Rhapsodyn (oikein viihdyttävä muuten) ja jostain tuntemattomasta syystä tilanne eskaloitui niin, että lauantaina olikin sitten darra. No ei hyvä, koska koko päivä menikin sitten ihan hanuriin; kaikki pakolliset viikonlopun toimet, kuten pyykki, kauppa ja siivous siirtyikin sitten ihanasti sunnuntaille. Ja koska sunnuntaina fiilikset oli edellisestä päivästä johtuen kuin käpyjäisellä oravalla, enkä oikein kyennyt jälkidarran mainingeissa edes jumpalle, oli viikon alku taas oikein ylentävä. Aloitetaanpa nollasta. Sen verran valmistelin kuitenkin paremman ihmisen elämääni, jotta keittelin inkivääristä juoman, jota jopa muistin juoda joka aamu, tyhjään vatsaan, kuten ohjeessa neuvottiin. Liekö tämä oman aikansa kookosöljypurskuttelu, en tiedä, mutta hitokseen paljon mukavampi suutuntuma on tässä, kuin siinä hommassa. No juoma loppui tänään, joten siirryin luontevasti viiniin.

Viikkoon olin silloin sunnuntaina morkkispäissäni suunnitellut kuuluvan treenejä viisi kappaletta, kevyttä ja ravitsee safkaa, hyvin nukuttuja öitä ja mitä nyt sellaisen super-ihmisen elämään kuuluu. No miten on mennyt; maanantaina kävin lenkillä ja tiistaina treeneissä. Keskiviikkona läksin sitten Tallinnaan duuniporukan kanssa ja vastoin kaikkia suunnitelmia, vedettiin sitten, ei seitinohuet, vaan semmoiset paksun juuttikankaan mittaiset päkät. Illasta onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa, mutta kyllähän se näillä maileilla rankaisee, vaikka kuinka siirtyisi Pepsi Maxiin jo ennen pikkutunteja. Eli torstaina ei sit menty jumppaamaan, vaikka keskiviikkona vielä uhosin. Enkä mennyt tänäänkään, koska ei huvittanut. Kävin sen sijaan Alkossa ja korkkasin sen punkun. 

No, mut onneks ruokahommat on menneet ihan yhtä putkeen; sushi-övereitä, laivan buffaa ja eilen (ja tänään jämät) ehkä kunnon pohjakosketus; pastaa ja kalapuikkoja bearnaiskastikkeella. Ja illaksi kävin vielä hakemassa ranuja ja lammasnakkeja. Koska jos alkaa huikomaan kato.

Hei pliis, viekää mut johonkin josta saa ostettua itsekuria ja elämän hallintaa. Mä haluan olla ihminen, jonka päivittäinen 2300 kalorin ruokavalio koostuu lähinnä superfoodeista, treeni kulkee viisi kertaa viikossa, uni on palauttavaa ja alkoholia nautitaan vain tärkeimpinä juhlapäivinä (ja silloinkin vain sampanjaa, ei A le Coqia kuten vaikkapa keskiviikkona). 

Miten olis? Kalapugot ja over-night-pasta?

bwprpwctnm3evs5gyl3pa.jpg

 

 

Motivaatio nolla

Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.
 

4c8b7f28cb88efa34581a98f1ac3af8e

Olen saanut olla viime aikoina melkolailla kermaperseenä ja isojen harmitusten ulottumattomissa, joten nyt kun sitten kosahti suoraan omaan tekemiseen vastoinkäyminen, en meinaa päästä asiasta yli sitten millään. Viime viikolla olin niin rikki, jotta koko kroppa oli jatkuvasti sen oloinen, kuin olisin saanut tunnin turpaan ja kunnon selkäsaunan päälle. Viikonloppuna vähän onneksi hellitti ja olinkin tänään vielä aamupäivästä tohkeissani menossa treenaamaan, mutta iltapäivästä iski sitten (taas) selittelyvaihde päälle; ”kello on noin paljon ja koirat on olleet koko päivän yksin, ahistaa vieläkin ja en pysty keskittymään, kroppa käy niin ylikierroksilla, että treeni vaan pahentaa stressiä”. Onhan noita.

Mutta pelottava kokemus kuulkaas huomata, miten sitä reagoi, kun ihan oikeasti räjähtää stressi käsiin. Ei niin kuin mitään toivoa, jotta olisin viime viikolla suoriutunut minkäänlaisista jumpallisista tehtävistä (tai no, mistään tehtävistä), saati pystynyt keskittymään mihinkään. Olo oli lamaantunut, leposyke varmaan reilusti sadan paremmalla puolella ja varsinkin yläkropan lihakset liki kosketusarat. Hassua miten sitä on pitänyt itseään niin rationaalisena ihmisenä, ettei moiset duunihommat paljon vaikuta. Nehän on vaan duunii, kato. Mutta eipä se sitten ihan niin ollut. Tai sit mä alan tulla vanhaksi.

No, nyt on kuitenkin koottava itsensä, nieltävä tappio ja palattava normaaliin elämään. Vastoinkäyminen ei nyt kuitenkaan ollut oikeasti kovin merkittävä, joten sitä en voi enää käyttää verukkeena. Kokemuksesta tiedän että sekä treenien, että safkaamisen kanssa on sama homma; mitä pidempään lööbailet, sitä hankalampaa on palata ruotuun. Treenien kanssa menee tauon jälkeen tovi, ennen kuin uskaltaa (aka viitsii) vetää täysiä (tai edes kovaa) ja no, syömisestä on varmaan turha sanoa mitään. Siinä otan hyvin mielelläni siimaa mitä helpoimmilla syillä, ikävä kyllä.
 

489698217626385923301162d4eecdf7

Paheiden määrä on vakio

Havaihduin tuossa taannoin ennen lomaa ja etenkin loman jälkeen, että aika paljon ja vähän liian usein on alkanut viini maistumaan. Perjantaipullo(i)sta oli tullut enemmän tapa kuin poikkeus ja pari IPAa meni ihan huomaamatta viikolla ruuan kanssa ja jälkkäriksikin. Ja koska tosiaan myös määrät alkoivat käyttötiheyden lisäksi hätyytellä aika reippaasti kohtuukäytön rajoja, tuumasin tuossa loman jälkeen, että laitetaampa nyt korkki kiinni hetkeksi, josko se auttaisi kaikkien muiden suotuisien vaikutusten lisäksi myös tuohon vatsan seudulle kertyyneeseen reppuun.

No nyt on kohta viisi viikkoa takana ja miten on mennyt? Ensimmäinen ja toinen viikonloppu oli hankalaa, teki enemmän mieli punaviiniä kuin koskaan. Olin ihan varma, että jään jostain todella merkittävästä paitsi, kun en voi nauttia syksyillasta punaviinilasi kourassa. Mutta kolmantena sitten jo helpotti, eikä asia enää kalvanut jatkuvalla syötöllä mieltä. Ja toki aamuisin oli voittajafiilis, kun taustalla ei väijynnyt pieninkään darranpoikanen. Toki selviytymistä on helpottanut se, ettei mitään kinkereitä ole ollut tarjolla, vaan viikonloput on menneet ihan himailussa, mutta enpä aikaisemmallakaa kulutuksella mikään varsinainen baaripirkko ollut.

Mutta, mutta. Universumin laki, jossa paheiden määrän väitetään olevan vakio, näyttää pitävän paikkansa ainakin minun kohdallani. Röökiä tai nuuskaa en sentään alkanut vetämään, mutta laitettuani viinin jäähylle, olen alkanut syömään viikonloppuisin karkkia. Ja mä en oikeastaan edes tykkää karkista (paitsi Pollyista ja Pätkiksestä) ja mulle tulee siitä huono olo, mutta silti käyn hakemassa Tokmannilta hervottomia säkkejä irtsanreita ja syön ne viikonlopun aikana vaikka väkisin. Lisäksi olen syönyt jäätelöä, silleen ihan reilusti syömällä. Ja sen kanssa sama homma, se ei minusta ole mitenkään erityisen hyvää, mutta silti vaan syön sitä. Why?!!? Arvannette varmaan, että etureppuni ei ole juurikaan kutistunut, päinvastoin. 

Alunperin ajatukseni oli olla se perinteinen kuukauden tipaton ja se tuli nyt sitten täyteen tällä viikolla (tarkalleen ottaen 16.10. klo 04.00, koska viimeisin viinilasillinen on nautittu tuolloin tasan neljä viikkoa sitten JFK:n loungessa), joten periaatteessa tänä viikonloppuna olisi mahdollisuus avata joku mukava Riesling alkuruualle ja jatkaa sitten jollain täyteläisellä punkulla loppuilta. Mutta vähän tässä mietin, että skippaanko kuitenkin, koska krapulattomat aamut on olleet aika jeppis ja ensi viikonloppuna on ekat pikkujoulut, jolloin putki väistämättä katkeaa.Toki voisi olla järkevää ensin harjoitella vähän himassa, ettei käy sitten tottumattomalle huonosti kylillä.

Tai ehkäpä mä haenkin Glöetia, koska johan se alkaa olla glögisesonki. Tuo on kyllä taivaanlahja meille, jotka eivät ole niin viehättyneitä perinteisistä glögeistä. Vähän kuin talveen suunniteltu AperolSprizer minusta.

img_1879_0.jpg

 

 

Viikkokatsaus

Hetken piti ihan miettiä, jotta oliko viime viikko tosiaan vasta ensimmäinen loman jälkeinen duuniviikko (ja jos rehellisiä ollaan, niin piti tarkistaa kalenterista). Ja näinhän se oli. Se ehkä selittää osaltaan sitä, miksi maanantain kohdalla tuntui torstailta ja niin pois päin. Nuku edelleen aivan sairaan huonosti, olen herännyt joka yö siinä kahden-kolmen välillä ja valvonut tikkana pari tuntia. Nukahtaakseni sitten sopivasti siinä kohtaa, kun kello alkaa herätellä. 

fullsizeoutput_1548.jpeg

Mutta ai että mitä kelejä oli liki koko viikon.

 

Maanantai meni siis aikamoisessa koomassa sähköposteja purkaessa ja työmoodia etsiessä. Olin maanantain suosiolla kotitoimistolla, koska homma on huomattavasti tehokkaampaa, kun loman jälkeinen minglaaminen jää pois. Koirien kanssa ei juurikaan tarvitse virka-aikaan sosialisoida, he ovat priorisoineet nukkumisen tuohon kohtaan. 

Olen rötvännyt treenien kanssa enemmän ja vähemmän koko kesän, ja treenikerrat ovat jääneet varmaan semmoiseen kolmeen per viikko, ainakin kesä -heinäkuun kuumimpien kelien aikaan. Elokuun loppua kohden sain sitten vähän paremmin rytmistä kiinni, ja ennen lomaa menikin jo ihan hyvin. Mutta kokemuksesta tiedän, jotta kun on parikin viikkoa totaalista taukoa, takaisin, silleen oikeesti treenaamisen makuun, pitää vähän potkia. Tästä syystä olin päättänyt, että kun palaan duuniin, ei ole mitään selittelyjä väsyttämisestä tai muusta hölynpölystä, vaan jumpalla käydään vähintään neljästi viikossa. Joten maanantaina siis toimiin. Ja kuten arvelin, rauta painoi ja kaikki oli vaikeaa. 

fullsizeoutput_133b.jpeg

Tiistai olikin sitten toimistopäivä. Ja ai että mikä syyskeli taas. Nahkarotsi, eikä sukkia. Ja melkein lokakuu jo. Päivä hujahti toimistolla ja ilta jumpalla. Välissä koirat pihalle. Jumpan jälkeen herkuttelin mun yhdellä fiksaatioistani; maksamakkaraleivillä. En pidä maksan mausta sitten yhtään, mutta Herra Snellmannin maksamakkara, ai että. Vedän sitä suoraan pötköstä lusikalla. Tästä syystä meillä ei ole maksamakkaraa juuri ikinä, koska se ei nyt mitään varsinaista terveyssafkaa ole, mutta nyt oli pakko napata mukaan, kun sunnuntaina käytiin Prismassa ostoksilla (Lidlistähän tuota ei onneksi saa).

1forxyvuquiiywyhypmwkg.jpg

gwtyzrq5toakvisgcsqmlw.jpg

Keskiviikkona pidin treeneistä suosiolla lepopäivän, koska en päässyt enää kyykkyyn, enkä saanut käsiä nostettua hartialinjaa ylemmäksi. Lisäksi minun piti väijyä alkuviikosta tekemääni ostostoksen kotiin toimitusta. Koska en ostanut Jenkkireissulla yhtään laukkua, tein sen sitten heti kotiin palattuani. Mutta tuli sen verran loistava tilaisuus vastaan, että ei voinut jättää hyödyntämättä. Nyt on tosin hieman haasteita haalia rahat kokoon luottokorttilaskun osalta, mutta ehkäpä tuo siippa suostuisi lainamaan puuttuvan osan liksapäivään asti.

Loppuviikon olinkin sitten kotitoimistolla, koska mitään merkittäviä palavereja ei ollut ja loman jälkeistä sumaa oli edelleen purkamatta. Kävin jumppaamassa, lenkitin koiria ja niin pois päin. Torstaina tein makaroonilaatikkoa Prismasta hankitusta Murusta. Käytämme viikoittain sekä Nyhtökauraa että Härkistä, mutta tuo Muru oli uusi tuttavuus. Ja täytyy kyllä sanoa, jotta jatkoon. On minusta parempaa kuin Härkis. Ja muistaakseni oli halvempaakin, mutta tästä en mene takuuseen. 

v9dvnavkqwaddnq12grvlw.jpg

Perjantaina oli burgerilounas, koska Treffipubissa oli Burgeriperjantai. Tuo joka kuun viimeisen perjantain lounasbakkanaali on kyllä semmoinen setti, että ei mitään rajaa. Treffin bursat on ihan sairaan hyviä ja sitten kun niitä saa syödä ihan niin monta kuin haluaa, ymmärtänette miten käy. Takin vetoketju ei mahtunut kiinni, kun läksi lyllertämään lounaalta himaan. No, kävin sentään illalla jumppaamassa. 

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa Uutelassa ja retkeen mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Salli oli jotenkin aivan liekeissä mielettömästä syyssäästä ja putosi kaiken muun touhuamisen ohella mereen. Onneksi on pieni koira, jonka sai helposti nykäistyä valjaista ylös. Lauantai-iltana oli myöskin tarjolla Keisari Aarnio -maraton. Ensimmäinen jakso oli niin hyvä, jotta päädyttiin tilaamaan Ruutu+ ihan tuota varten. Ihan kelpo kamaa, sanoisin. Käytetyn ajan väärti, Ruutu+:n ensimmäinen kuukausi oli ilmainen, joten rahallista menetystä ei tule. Aarniota katsellessa nautittiin Mozartin kuulia. En ole aikaisemmin näitä Lidlissä nähnyt, mutta ihan ok tavaraa. Ei nyt missään nimessä Mirabellin veroisia, asiansa ajoivat.

fullsizeoutput_154e.jpeg

vmmfemohrg2sui9jmn2zbw_0.jpg

Sunnuntai menikin sitten lähinnä pyykin pesussa ja muissa kodinhoidollisissa hommissa. Lisäksi saatiin uudet vuokralaiset meidän toiseen vuokrakämppään, joten vuokraisäntähommia oli myös illanmittaan. 

 

Kolmekymmentä kysymystä

Blogeissa on kiertänyt pitkähkö kysymyslistaus ja koska näitä on aina hauska lukea, päätin osallistua itsekin.
 
Avioliittoja – Ei ole, enkä usko että tuleekaan. Ajatus häistä kammoksuttaa ja enkä muutenkaan ole oikein naimisiin hinkuvaa tyyppiä. Ainoaksi järkeväksi syyksi avioliitolle näen yhteisen omaisuuden, niin kauan kun avoliitolla tai testamentilla ei saa samanlaisia oikeuksia. Mutta silloinkin ehdottamasti safkiksella maistraattiin ja sillä selvä.
 
Kihloissa – Nolla näitäkin. Tällekään en oikein näe tarvetta.
 
Lapsia – Nollalinjalla mennään. En ole koskaan halunnut lapsia ja nyt alkaa jo ikääkin olla sen verran, että aika on asian korjannut. En ole muutenkaan kovin viehättynyt ihmislapsista, toisin kuin eläin sellaisista. 
 
Lemmikkejä – Grand Old Mama ja hänen tyttärensä eli kaksi Jackrussell -merkkistä koiraa. On ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita heidän kanssaan viimeiset 12 vuotta. Mutta päivääkään en vaihtaisi.
 
fullsizeoutput_136d.jpeg
 
9r9ocorthomjjbgqwp3ea.jpg
Leikkauksia – Jos viisaudenhampaita ja paria luomen poistoa ei lasketa, niin nolla tässäkin.
 
Tatuointeja – No nyt saan sentään pisteen; kaksi löytyy. Lisääkin voisin ottaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi vaan mennä. Ideoita uusiin olisi kyllä vaikka kuinka. Rahaa ei niinkään.
 
Lävistyksiä – Ainoastaan korvikset. Lasketaanko ne?
 
Muuttoja – Aika monta. Lapsuuden kodissa kuusi, joista kaksi myös paikkakunnan vaihtoja. Sen jälkeen, hetkinen, kymmenen kertaa. Eli kaiken kaikkiaan 16. Syitä on ollut eroista asunnon ostoon. Viimeisin aika tasan vuosi sitten ja toivon, että tässä saadaan nyt hetki olla. Mutta viimeisin muuttomatka oli ylivoimaisesti lyhin; alle kolme metriä.
 
img_3635.jpg
 
Ottanut lopputilin – Jos kesäduunit lasketaan mukaan, niin neljä kertaa olen tainnut työpaikkaa vaihtaa. Eli aika vähän. Minulla on ollut onni saada liikkua organisaation sisällä eri tehtävistä toiseen ja kertaalleen tulla ostetuksi yrityskaupan myötä täysin uusin ympyröihin. 
 
Autosi – Kymmenen vuotta vanha VW Golf. Meillä tulee todella vähän ajoa, joten oman auton pitäminen on tavallaan tyhmää, halvemmaksi tulisi ajaa taksilla. Luopuminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että golfin pelaaminen pitäisi laittaa jäihin ja koirien kuskaaminen vaikeutuisi exponentiaalisesti, joten olemme ainakin toistaiseksi päätyneet siihen, että pidämme auton. Yhtään enempää siihen ei kyllä rahaa laiteta kiinni, vaikka välillä aina mieli uudempaa tekeekin. Ennemminkin olisin kiinnostunut jonkinmoisesta kimpparatkaisusta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kovin ketteriä vaihtoehtoja löytänyt.
 
Ollut saaressa – Aikaisemmassa elämässä purjehtijana todella paljon, nykyään harvemmin. Toki tuossa meidän vieressä on saari, jossa ulkoilutan koiria. Joten kaipa sekin lasketaan.
 
cslmr2boqg6buvijwe4qa.jpg
 
Ollut lentokoneessa – Rakastan matkustamista, joten kyllä, useasti. Olen siitä onnekas, jotta nukun käytännössä koko matkan. Esimerkiksi viime viikolla kun palasimme Jenkeistä taisin olla NYC-Tukholma välillä hereillä vajaan tunnin. 
 
Onko joku itkenyt vuoksesi – Uskoisin että kyllä.
 
Ollut rakastunut – Parhaillaan.
 
Ollut ambulanssissa – En. Enkä itseasiassa muista, olenko edes käynyt ambulanssissa. Varmaan en.
 
Luistellut – Kouluaikoina kyllä, mutta en sen jälkeen. Paitsi rullilla. Pitäisikin ehkä kokeilla, vieläkö onnistuu.
 
Surffannut – Kyllä, sekä purjeella että ilman. Jälkimmäinen on ehkä vaikeinta, mitä olen kokeillut. Olin jokunen vuosi sitten kolmen päivän kurssilla SFA:ssa ollessani ja kuvittelin naivisti sinne mennessäni, että tämän jälkeen osaan homman. No, opin hädin tuskin pomppaamaan laudalle seisomaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että keli oli aloittelijalle vähän kova. Eiffel-day, kuten opettajamme ilmaisi.
 
Ollut risteilyllä – Joo, mutta ei ole minua varten nämä retket. Tallinna on ainoa paikka, johon tuo siirtymismuoto on järkevä, muualle menen muilla keinoin tai sitten pysyn himassa. Aina välillä kesäisin mietin, kun näen laivojen lähtevän, että olisipa kiva mennä. Mutta sitten kun joudun paikalle, olen valmis syöksymään mereen Kustaanmiekan kohdalla. Tosin olen kuullut, että Tukholmanristeilyt ovat nykyään tehneet jonkinmoisen profiilin noston ja laivat olisivat oikeasti ihan kivoja. En tiedä, uskallanko lähteä kokeilemaan. Helsinki-Tukholma väli on kuitenkin aika pitkä.
 
Ajanut moottoripyörällä – En, ei ole korttia. Kyydissä olen ollut. Ja mopolla olen ajanut, mutta sitä ei kai lasketa?
 
Ratsastanut hevosella – Voi kyllä! Veikkaisin, että on ollut vuosia, joilloin olen istunut enemmän hevosen selässä kuin seisonut omilla jaloillani. Lopetin säännöllisen harrastamisen jokunen vuosi sitten ja viimeisin kokemus taitaa olla kolme vuotta sitten Islannnissa. Aina välillä suunnittelen paluuta, mutta aika ja raha tulee esteeksi. Omasta hevosesta en niinkään enää haaveile, koska minulla on aika hyvä käsitys, mihin siinä sitoutuu.
 
img_4127.jpg
 
Lähes kuollut –  En kyllä ole. En ole koskaa loukkaantunut vakavasti, enkä oikein sairastellutkaan. Ja tästä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen.
 
Ollut sairaalassa – En ole.
 
Suosikkihedelmä – Syön aika vähän hedelmiä, olen enemmän marjanaisia, mutta jos joku maku pitää nimetä, niin lime ja greippi. Jälkimmäisiä toki syönkin silloin tällöin. Niiden käyttöliittymä on vaan aika surkea, vähän niin kuin granaattiomenankin, joka myös on aika hyvää. Ja hei mango, valmiina soseena mielellään.
 
Aamu vai ilta – Ilta varmaan. Aamuissa on kivaa kahvi. 
 
img_5338.jpg
 
Lempiväri – Tumman harmaa, musta ja navy. Kuten huomaatte, olen varsinainen väri-iloittelija. Sama skaala menee pukeutumiseen ja sisustamiseen. Paitsi sisutamisessa navyn korvaa valkoinen.
 
Viimeisin puhelu – Duunikaveri. En juurikaan puhu puhelimessa, jos ei ole pakko. En vaan jaksa. Mutta jos on asiaa, niin preferoin kuitenkin puhelua viestien sijaan.
 
Viimeisin viesti – Avomieheltä, sovittiin huomiset lounastreffit Treffipubin The Burgeriperjantaille. En ole myöskään oikein jaksa chattailla. Viesti laitetaan kun on asiaa, turhia en jaksa naputella.
 
Kahvi vai tee – No kahvi. Tummaa, todella vahvaa ja todella paljon. Ja kauramaitoa. 
 
Kissa vai koira – Koira. Vaikka tykkään kyllä kissoistakin, niin kuin kaikista eläimistä. Olen vaan kissoille semisti allerginen, joten se ei ole sen takia koskaan omaksi lemmikiksi valikoitunut. En tiedä vaikuttaako tuo allergia vai mikä, mutta olen jostain syystä kissojen suosikki. Niille tulee pakottava tarve päästä syliin ja viereen nukkumaan.
 
Paras vuodenaika – Sanon että kaikki. Paitsi se pätkä keväästä, kun joka paikka on likainen ja ilma on sakeana siitepölyä. Talvella pääsee mäkeen, syksy on vaan niin järjettömän kaunis ja silloin on parhaat vaatteet  ja no kesä, kukapa nyt ei kesästä pitäisi.
 
utqbc2ahqek8hyiokgdq.jpg
 
 
img_0121.jpg

The (Un)happines project

EDIT: Tämä on vanha, mutta oli jostain syystä plompsahtanut piiloon, joten julkaisun uudestaan (ja tuli taas ajankohtaiseksi tuumata näitä, kun ajaa kajautin toissa yönä liki +30 km/h valvontakameraan. Harmitti. Ja harmittaa varmaan vielä enemmän, kun kuitti saapuu).

                                                                                            * * *

Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi. Kun tänään (myöhässä) himaan tullessani totesin, että jaahas, treenit oli sitten siinä, päätin tarttua härkää sarvista (tämä taas on metafora) ja kumota viikkoa hallitsevan pahan karman listaamalla asiota, jotka ovat menneet kuitenkin ihan ok. Koska jumppa oli menetetty, arvelin, jotta voisin ottaa vähän viiniä. Joten ne hyvät asiat;

  1. Viiniä oli ja on jopa vielä toiseen (ja kolmanteenkin lasilliseen).
     
  2. Olen päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa treenaamaan, ja sekä ma että ti meni molemmat aika hyvin. Ei tullut PR:iä, mutta tuli hiki. Ja jalka kesti hypätä boxille. Ensimmäisiä kertoja viiteen kuukauteen.
     
  3. Sain myytyä yhdet itselleni liian isot kengät ja sain niistä ihan hyvän hinnan (ja muistin jopa viedä ne tänään postiin).
     
  4. Maanantaina oli liksapäivä ja saan kuin saankin maksettua tämän kuun luottokorttilaskuni ilman että kosken säästöihini. Ja pari sataa jää vielä ylikin. Tai no, riippuu tämän loppukuun ostoista, mutta toivoa on.
     
  5. Saatiin ihan super-ihana uusi vuokralainen meidän toiseen vuokrakämppään.
     
  6. Timberlandit ei olleetkaan liukkaat, vaikka tuo keli on ihan kuolema. Olen jostain syystä olettanut, että olisivat ja jemmannut niitä koko talven. Ihan turhaa näköjään. No, hyvä tässä vaiheessa huomata.
     
  7. Söin eilen kevään ensimmäiset parsat ja oli aivan_sairaan_hyvää. Niillä tullaan elämään seuraava kuukausi.

    yGfwWH5DTA2CbxYslHRF%w

  8. Saatiin Norwegianin alesta pisteillä Tukholman lennot heinäkuulle . Lomaa ei ole ennen kuin syksyllä, joten parin päivän setti tulee tarpeeseen tuossa kohtaa.
     
  9. Vanhempi koirista jaksoi tänään pidemmän lenkin. Ja on muutenkin ollut tällä viikolla viikolla vähän pirteämpi.
    dzXVbpSOSfGJuxENYHpCJg
     
  10. Koska oli pakko saada kymmenen täyteen, ajattelin käyttää tässä Happines Projectista varastamaani ideaa; pidä yksi hylly tyhjänä (kaapissa siis, ei metafora tämä tässä kohtaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan). No, nyt kun meillä on vähän enemmän tilaa, olen oikeasti käyttänyt tätä ja koska olen vähän neuroottinen tavaran (tai oikeastaan tavarattomuuden) kanssa, tuo tyhjä hylly kieltämättä omituista, perverssiä tyydytystä.
    No, menin tänään sitten hakemaan sitä tyydytystä ja onnenhyrskäystä;

    fullsizeoutput_1141

    Mun Onnellisuus -hyllylle oli ilmestynyt kalsarit. Ja pallo. Se siitä sitten. No, oikeasti nauratti :). Eli viikkohan on ollutkin ihan hyvä. Tai sitten se on vaan tämä viini.

Viikkokatsaus

Viikot tuntuvat lähinnä hujahtavan käsistä ja aina näin sunnuntai-iltaisin valtaa epäusko, jotta joko se taas voi huomenna olla maanantai. Jos sääennustajia on uskominen, oli kulunut viikko sitten viimeisiä kesäisempiä lajissaan, mikä nyt on varmaan enemmän normaalia meininkiä, kun kalenteria katsoo. Ensi viikolla startataan kuitenkin syyskuu (eli meitsin virallinen lomakuukausi). 

Koska mies lomailee edelleen siellä lapissa, olen ollut käytännössä melkein koko viikon kotitoimistolla. Minulla menee työmatkoihin minimissään 45 minuuttia per suunta ja yksin ollessa toimistopäivät ovat auttamatta liian pitkiä meidän koirille. Tai sitten minun on typistettävä duunitunteja, joka taas ei ole hommien kannalta aina mahdollista. Niinpä olen hengailin keskiviikkoa lukuunottamatta kaikki päivät täällä himassa. Vaikka etäpäivät ovat käytännöllisyydessään ja mukavuudessaan vailla vertaa, alkaa yksinoleminen ja pyjamassa hengailu pidemmän päälle rassaamaan.

Töiden lisäksi kävin maanantaina suunnitelmien mukaan jumppaamassa. Ohjelmassa oli rästiin jääneitä push jerkejä sekä mukavahko parin rundin setti, jossa oli tarjolla Assaultia, wallballeja, db snatcheja ja GHD:ta. Vähän yllättäen loppujumpan hankalimmaksi osuudeksi osoittautuivat GHD:t, eikä toisen kierroksen toistoista meinannut tulla mitään. Mutta toisaalta, ei voi kovin paljon enempää odottaa, kun kesän treenimäärät ovat olleet mitä on.

sxd9qpyerpyrs40iavzddg.jpg

Illalla värkkäsin vielä ruokaa. Olen ”vähän” laiska ruuanlaittaja ja varsinkin näin yksin ollessa, en millään jaksaisi joka päivä puuhastella asian ympärillä, joten ratkaisen tämän usein tekemällä muutamaksi päiväksi riittävän setin. Nyt täytyy sanoa, että yllätin ja ylitin jopa itseni; perusraaka-aineena minulla oli käytettävissä 500g naudan jauhelihaa ja sain taiottua siitä liki 4 kiloa apetta. Siis pelkkää kastiketta. Padallisen riisiä keitin toki vielä kylkeen. Onneksi eines oli ihan ok, koska sitä sitten syötiin vielä torstainakin. Ainesosat olivat jauhelihan lisäksi sitä, mitä kaapista sattui löytymään; sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, kukkakaalia, tomaattimurskaa, massaman currytahnaa ja kookosmaitoa. Toki, kolmella viimeksi mainitulla loihtii vaikka sohvasta herkkuaterian, jos niikseen tulee. 

fullsizeoutput_12eb.jpeg

h7qm1y3yr2gxmfkqxrl12g.jpg

Tiistain toistui sama kuvio, tosin ruokaa en sentää tehnyt, mutta duunii, treenii ja niin pois päin. Treeni kulki taas paremmin kuin viime viikolla, joten ehkäpä tämä taas tästä lähtee. Ohjelmassa oli maastavetoja melko pitkillä sarjoilla (8-6-4-6-8) ja lopuksi vähän morkulaa ja boxihyppyjä. Oikein mukavaa.

Illalla tein virheen, joka kostautui sitten seuraavat kolme iltaa; aloitin OITNB kuudennen tuotantokauden. En muista, olenko aikaisemmin maininnut asiasta, mutta minulla ei ole minkäänlaista tahdonvoimaa lopettaa sarjan katsomista, kirjan lukemista tai muuta vastaavaa toimintaa, kun olen alkuun päässyt. Pystyn helposti katsomaan läpi yön, riippumatta siitä, pitääkö aamulla herätä duuniin vai ei. Ja niinhän siinä kävi nytkin; laitoin Netflixin kiinni piirun vajaa kolme yöllä ja heräsin aamulla hieman ennen seiskaa. Ja keskiviikko oli vielä se viikon ainoa toimistopäivä. Mutta puolustukseksi täytyy sanoa, jotta OITNB kuudennes kausi yllätti positiivisesti. Nelonen ja vitonen olivat aikaisempiin kausiin verrattuna lähinnä surkeita, mutta tässä oli taas vähän enemmän yritystä. Ihan en kyllä ole varma, kuinka monelle tuotantokaudelle teema enää oikeasti kantaa, mutta nähdäkseni sieltä ainakin yksi on vielä tulossa.

Jostain kumman syystä jaksoin keskiviikkopäivän kohtalaisen hyvin, mutta jumpalle en sitten enää jaksanutkaan. Niin paljoa ei kuitenkaan väsyttänyt, etten olisi tuijottanut ruutua taas yli puolen yön. No, sain onneksi keskiviikkoiltana muutakin aikaan; ostettiin hiihtoreissu Norwegianin alesta. Ajatus yli puolen vuoden päässä olevasta reissusta tuntuu tässä kohtaa melko kaukaiselta, mutta ryssin homman viime vuonne siihen malliin, etten halunnut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan esim. Matkamessujen tarjouksia. Nyt on siis Salzburgin lennot varattu maaliskuun puoleen väliin ja kymmenen hiihtopäivää odottaa. Tämä on hyvä.

Torstaina sitten kostautui valvominen tai joku muu, mutta olo oli todella hölmö. Joka paikkaa särki, väsytti, palensi ja ruoka etoi (ja tämä on todella harvinaista minun kohdalla). Suoritin pakolliset duunit ja koitin vaan huilailla. Sanomattakin selvää, jotta jumpat jäi väliin. Lepo ilmeisesti sitten auttoi, koska perjantaina olo oli kohentunut, vaikka pelkäsin, jotta olen saanut jonkinmoisen flunssan, kun niitä tuntuu olevan liikkeellä. Mutta onneksi ei. Kävin padan loppumisen kunniaksi Jufussa sushilounaalla ja illalla vielä jumppaamassa. Ja homma olikin sitten aikalailla siinä.

Viikonloppuna puuhastelin vähän parveketta (juuri nyt on oikea aika, koska kesä on ohi), kävin Herttoniemi Blockpartyissä syömässä Treffipubin bursan ja siivoilin pintapuolisesti. Sunnuntaina sain vielä vanhan duunikaverin pikavisiitille. Joten oikein hyvä viikonloppu. 

qfawhv09qqeeqaghmn6i7a.jpg

Viikon treenit jäi taas vain tuohon kolmeen, mikä kyllä ärsyttää. Toinen asia myös joka ärsyttää on se, että viime syksynä melko pitkäänkin vaivannut palntaarifaskia alkoi perjantaina oireilla. Ei paljon, mutta sen verran jotta huomaa. Viime yön nukuinkin sitten tuen kanssa ja se tuntuisi auttavan. Mutta sen verran inhottava vaiva on, että en millään haluaisi ottaa taas ristikseni. 

Mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Itselläni tämä onkin sitten se paniikkiviikko, jolloin kaikki ne asiat, joiden olemassa olosta en ole edes ollut tietoinen alkaa hajoilla ympärillä, koska loma sitä seuraavalla viikolla.

 

Viikkokatsaus

Vaikka en ole ollut lomalla, meni heinäkuu muiden kuin duunihommien osalta vähän lööbailuksi. Treenaaminen jäi pariin kolmeen kertaan viikossa, eikä muutenkaan oikein huvittanut mikään, koska kuuma. Toissa viikolla sitten totesin, että nyt on pakko tehdä jotain. Merkit alkoivat nimittäin olla sellaiset, jotta sohvalla köllöttely kiinnosteli enemmän kuin jumpalle lähtö ja motivaation löytäminen oli joka kerta hankalampaa. Tällä viikolla oli tavoite käydä jumppaassa neljä kertaa, mutta kolmeen jäi. Koitan ensi viikolla suoriutua paremmin. 

Koska en tosiaan ole mikään paahtavan kuumuuden ystävä, tämä viikko oli säiden puolesta ihana, vaikka keskiviikkona taas hellelukemia hätyyteltiinkin. Tiistaina sai jopa laittaa farkut jalkaan, ilman että meinasi kuolla kuumuuteen. 

qkzzhdleqgcjf8x3nifekw.jpg

Töissä aletaan taas olla normikuvioissa kiinni,  kun viimeisetkin kesälomalaiset kömpivät koloistaa toimistolle. Tämä on oikein jees, kun kesällä seuraa oli lähinnä itsestään. Toki mielialaan saattaa vaikuttaa se, että omassa lomakammassa on sopivan vähän piikkejä; vielä ei olla viime hetken paniikissa, mutta melkein sormet riittää aamujen laskemiseen.

Maanantain olin kotitoimistolla, jonka kiistattomia etuja on autuaan hiljaisuuden ja kahden, melko laiskan assarin lisäksi erinomainen kahvi. Siinä missä aamulla suodatinkahvi on minulle ainoa oikea vaihtoehto, preferoin iltapäiväkahviksi näin kesäisin Nespresson jääkahvia, mieluiten tuplana. Ihan ei duunin kahvikoneilla tuohon kokemukseen päästä.

1svb3y9ytjw3nayvm2hlq.jpg

 

Illaksi suuntasin jumpalle, jossa oli tarjolla melko hapokas ”Kelly” (400m juoksua, 30 boxihyppyä ja 30 wallballia. Ja tämä viisi kertaa). Käytin asian hoitamiseen kunnioitettavat reilut puolituntia ja maksoin aika kovaa hintaa heinäkuun rötväilystä. Harvoin on tuntunut niin pahalta, kuin tuota tahkotessa. No en kuollut ja himaan zygäillessä vannoin, että nyt on ryhdistäydyttävä. 

fullsizeoutput_11d5.jpeg

Tiistai olikin sitten toimistopäivä ja illlalla ehdin vielä jumppaamaankin. Mitään muutapa sitten ei taas ehtinytkään. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka lapselliset oikein hoitavat tuon aikatauluksen, koska omassa päivässäni riittää juuri ja juuri tunnit perusruletin hanskaamiseen; aamulla duuniin, kotiin, koirat ulos, koirille ruokaa, jumppakamat päälle, treeneihin ja takas himaan, ruokaa itselle , koirat iltapissalle. Ja kas, kello on kymmenen. Missä hiton välissä jengi käy leffoissa ja dinnereillä, kun itsellä moiset vaatii viikkojen suunnittelun?

Keskiviikkona maksoin sitten hintaa kahdesta melko kovasta treenistä ja jouduin jättämään jumpan väliin. Sohvalla makaamisen sijaan sain onneksi rästihommia tehtyä ja harmitus ei ollut sitten niin paha. Lisäksi nautiskelin yllättävän lepopäivän kunniaksi lasillisen viikonlopulta jäänyttä punaviiniä. Sekin auttoi.

Torstai noudatteli aikalailla alkuviikon kuviota, tosin alkuillasta oli muistettava hakea satsi MunaEggspressiltä. Meillä menee kananmunia noin 90 kpl kuukaudessa. Se on kai aika hyvin kahdelle hengelle, kun leivontaan käytettyjen munien määrä on nolla. No, munat ei nyt onneksi ole ravintoarvoiltaan sieltä heikoimmasta päästä.  Munien lisäksi me ostetaan tuolta kauppa-autolta myös lihat. Molemmille voin antaa vahvan suostituksen. Munahommien jälkeen kävin vielä treeneissä ja se jäikin sitten viikon viimeiseksi.

 

myq92w4qsipeeadoerkg.jpg

Vanhempaa assaria kiinnostelee hommien kulku.

Miehellä alkoi perjantaina loma ja hän lähti sitten yöjunalla pariksi viikoksi Lappiin. Käytiin juhlistamssa loman alkua Treffi Pubin lounaalla. Yleensä me käydään tuolla vain legendaarisilla Burgeri-perjantaimätöillä (joka kuukauden viimeinen perjantai. Saa syödä jäätävän hyviä burgereita niin monta kuin jaksaa, vink, vink), mutta nyt de luxe -salaattilounas kuullosti niin houkuttelevalta, että päädyttiin kokeilemaan sitäkin. Ja oikein oli ok. Ja ihan niin övereitä ei tullut vedettyä, kuin mitä BP:sta vääjäämättä seuraa. Illalla kävin paikallisessa parilla Ipalla ja sen seurauksena nukuin aivan sairaan huonosti. Lauantaiaamuna tuntui kuin olisin ryypännyt viikon ja valvonut sitä ennen toisen. En tiedä mitä tuossa tapahtui. No, jotain sain sen sentään päivänmittaan aikaiseksi, kävin kaupassa ja laskeskelin vähän vaatteita, mutta siinä oikeastaan suurimmat. 

Viikonlopun kunniaksi avasin aamukahville jääkaapissa olleen Oatly iKaffen ja ensihämmennyksen jälkeen se osoittautui oikein toimivaksi. Olen aikaisemminkin kokeillut tätä kahvissa, mutta minusta se on ollut jotenkin, noh, vetistä. Nyt kuitenkin luulen, että siirrymme käyttämään tuota kahvimaitona, koska näinkin lyhyellä totuttelulla se oli varsin ok.

img_5338.jpg

 

Kauramaidon lisäksi ekoilin kaappien siivouksen jälkimainingeissa leikkaamalla roskiin menossa olleet paidan ja trikoot kengänkiillotusraäteiksi. Yleensä käytän siihen hommaan vanhoja sukkia, mutta nyt näitä on sitten valmiina, kun hätä tulee.

cly5sewswsnpyfrpantna.jpg

 

Sunnuntaina olikin sitten Ikea-päivä. Mikä oli kylllä niin epic fail -valinta, koska siellä oli kaikki muutkin. No, hoidin asiani, kun olin sinne asti päättänyt mennä ja nyt on jääkaappi mintissä (hain siis erinäisiä säilytysastioita jääkaappiin). Lisäksi hommasin parvekkeelle verhot, vähän ehkä myöhässä tämän kesän auringolle, mutta jospa se ensi kesänäkin paistaisi. 

Sellainen mitä Ikeassa pohdin, kun siellä oli ihan helkkarinmoiset jonot sekä lihapullille että hodareille, että mikä siinä on, ettei ne ei saa sitä safkapuolta toimimaan niin ketterästi kuin kaikki muu skulaa? Jotenkin sitä voisi kuvitella, että siinä talossa on kaikki toimitusprosessit hiottu niin tikkiin kuin mahdollista, mutta joku noissa raflahommissa menee kuitenkin pieleen. 

No sain kuitenkin hodarini ja pääsin kotiin järjestelemään jääkaappia ja meinasin ripustaa ne verhotkin, mutta olen näköjään konmaripäissäni hoitanut verhonkiinnikkeet jonnekin, mistä niitä en enää löydä, joten ne jäi sitten odottomaan. Täytyy toivoa, että näistä meidän lähikaupoista (eli Tokmannilta tai Etolasta) moiset löytyy, koska muuten jää verhot laittamatta aika pitkäksi aikaa. En meinaan tod. lähde ensi viikonloppuna samanlaiselle keikalle. 

Vaatekaappi numeroina

Vaatteiden määrä on kiinnostellut itseäni aina, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi laskettua omiani. Olen kyllä tiedostanut, että niitä on todella paljon, mutta laskennallista määrää en ole lähtenyt edes arvailemaan. Nyt tarvitsin kuitenkin Amerikan ostoslistaa varten tiedon farkkujen tilanteesta ja kun nyt sattui vähän joutilasta aikaa kerrankin olemaan, päätin listata kaappien sisältöä. 

bjdfmqarfalkxs2umpkjw.jpg

Mikään varsinainen Capsule Wardrope tulos ei tosiaan ollut, hyvin kaukana siitä. Tavaraa on paljon, mutta lohdullista ehkä se, jotta olen jossain kohtaa osannut tehdä selkeästi kestäviä valintoja. Suurin osa vaatteista on helposti +5 vuotta, vanhin mekko, mikä on edelleen käytössä, täytti tänä kesänä 20. Ja se on minusta jo aika hyvin.

No mitä kaapeista löytyi?

No jäätävä määrä tavaraa. Väriskaala musta, valkea, harmaa ja navy. 90 % sisällöstä menee luokkaan casual (jotain kertonee se, että minulla on 16 farkut, mutta vain yhdet siistimmät housut. Hyllyt siis notkuvat farkkuja, trikoopaitoja, pikeepaitoja, neulemekkoja, neuleita. You name it. Varsinkinkin kahta viimeksi mainittua artikkelia löytyy todella paljon. Vai miltä kuullostaa 19 neulemekkoa ja 40 neuletta?

fullsizeoutput_11bf.jpeg

Farkkujen kohdalla tilanne oli varsin ärsyttävä; määrällisesti paljon, mutta vain kahdet siistit. Joissa niissäkin ikävää kulumaa perskannikoiden alla. Eli näitä joudun joka tapauksessa hankkimaan reissusta. Tämä toki oli tiedossa, koska heitin viime talvena heitin pois varmaan neljät puhkikulutetut. Mutta ärsyttää silti. Luottofarkkukauppani on AEO ja asia joka on mennyt minulta täysin ohi, toimittavat nykyään myös Suomeen. Aikaisemmin heillä ei ole ollut Euroopaassa ollenkaan toimintaa, mutta tilanne on näköjään muuttunut. Annan vahvan suosituksen, jos farkkuongelma on liian ahdas reisi ja ylipitkä lahje. Tuolta löytyy taatusti sopivat.

fullsizeoutput_12e2.jpeg

Tuota neulemekkojen määrää en oikein ymmärrä. Omasta mielestäni en ole vuosiin ostanut mekon mekkoa. Päinvastoin, olen myynyt niitä pois. Mutta ne vaan tuntuvat lisääntyvän tuolla kaapissa. Toki mekot on minusta noin yleisestiottaen maailman kätevimpiä vaatekappaleita. Ei tarvitse tuskaille yhteensopivuuden kanssa ja pääsääntöisesti ovat myös mukavia päällä. 

fullsizeoutput_11c2_0.jpeg

fullsizeoutput_12df.jpeg

20 vuotta vanha mekko ja edelleen käytössä (mahtuu päälle wuhuu!!!)

Treenivaatteita on myös paljon, mutta määrälle on selitys; treenaan (tai no pyrin tällä hetkellä) viisi kertaa viikossa ja kamojen on riitettävä viikoksi, koska meillä ei ole pesukonetta ja pyykkituvalla käydään vasta viikonloppuna (no okei, 25 paitaa on silti paljon). Edes treenivaatteissa ei poiketa tyylistä; mulla on pelkästään noita 2XU:n trikoita ja Roguen paitoja 12/25.  

fullsizeoutput_12e6.jpeg

Yleisesti ottaen siis huomasin, jotta kaappini sisältöä leimaa aikamoinen homogeenisyys (jumppatrikoiden lisäksi); minulla useita, liki identtisiä vaatekappaleita. Sen sijaan, jotten garderopiini kuuluisi muutama erilainen, toisistaa poikkeava yksilö, minulla on 40 samanlaista neuletta ja 16 preppy-tyyppistä kauluspaitaa.  En tiedä kertooko tämä hyvin pitkälle vakioituneesta tyylistä vai täysin holtittomasta shoppailusta. No niin tai näin, jotain tuolle on tehtävä. Tällä kertaa en vaan ollut siinä moodissa, jotta olisin jaksanut alkaa tunnustelmaan vaate kerrallaan konmarityyppistä ilontuottosummaa, vaan lykkäsin tavarat takaisin kaappiin. Ehkä sitten syksymmällä. Mutta ostoslista ei tuon saadun informaation perusteella ole onneksi kovin pitkä. Tosin kengät on vielä laskematta ja niitä en taida ehtiäkään ennen lähtöä.

Lopuksi vielä listaus: 

  • Farkut 16 
  • Suorat housut 1
  • Farkkuhame 1
  • Leggarit 1
  • Pikeepaita 9
  • Trikoomekko 2
  • Trikoohame 4
  • Shortsit 8
  • Kesähousut 8
  • Trikoopaita 27
  • Rugbypaita 3
  • Treenitrikoot (2XU) 8
  • Treenipaidat 25
  • Treenishortsit 3
  • Kollegehousut 8
  • Huppari 8
  • Kollege 1
  • Bändi T-paita 11
  • Neuletakki 15
  • Neule 25
  • T-paita 50
  • Neulemekko 19
  • Hame 4
  • Kauluspaita 19
  • Toppi 13
  • Mekko 7
  • Bleiseri 5
  • Farkkupaita 1
  • Yöpuvun housut 4
  • Fleece 3
  • Tuulihousut 1
  • Kuorihousut 1
  • Tekninen alusasu 10
  • Golfhousut 3
  • Toppaliivi 3
  • Kevytuntsikka 3
  • Tikkitakki 2
  • Trenssi 1
  • Nahkatakki 1
  • Parka 1

Eli mitä tuosta nyt tulee, reilut 350 artikkelia. Noiden lisäksi on vielä varastossa talvitakit (6), hiihto- ja purjehduskamat (takit ja housut), yksi kuoritakki sekä toppahousut. Ja tietty asusteet (huivit), alusvaatteet ja sukat. Mutta niitä ei lasketa. 

Shop your style – Lidlistä

Olen nykyään vähän huono shoppailemaan ja en oikein jaksa hiippailla kaupoissa, ellei sitten ole joku hyvin yksilöity tarve. Tällöinkin yleensä teen niin, että selvitän mistä artikkelin saa edukkaimmin ja teen täsmäiskun kyseiseen putiikkiin. Mutta aika harvoin näitä tarpeita on. Koitin tuossa tiistaina motivoida itseäni Stockan aleissa, kun ennen kiropraktikkoa oli vähän joutoaikaa, mutta vaikka tavaraa oli todella hyvin ja aleprossatkin melko kelvolliset, niin nada. Ei sitten mitään, alkoi vaan kiukuttaa. 

Mutta onpa yksi paikka (Roguen verkkokaupan lisäksi) joka ostokiimani saa heräämään. Lidl. Kävin tuossa illansuussa hakemassa droppeja ikävästi äityneeseen penikkaan ja pistäydyin samalla naapuri Lidilissä, itseasiassa jäätelö mielessä, tai näin luulin. 

Ja siellähän ne, täydelliset shortsit, kiljuivat mun nimeä, kahdessa eri värissä. Olen siis ihan oikeasti etsinyt tuommoisia, kenttä -ja terassikelpoisia pöksyjä, koska edelliset alkavat olla niin auringonpolttamat, että kovin siisteiksi niitä ei voi enää kutsua. Aikaisemmat hovihankkijani Peak ja Henri Lloyd myivät molemmat ei oota haluamassani värissä tämän kauden, enkä ole oikein missään törmännyt etsimääni malliin. Kunnes nyt. Ja mihin hintaan: 7,90€! Vertailun vuoksi; Peakilla oli vastaavat hintaan 79€. Mutta thank God, vain lilana, koska muuten olisin ne kyllä varmaan shortsien tuskisssani tiistaina kuitannut. Ja nyt olisi sitten harmittanut.

fullsizeoutput_1265.jpeg

Näppituntumalta vaikuttavat ihan kelpo hankinnalta; 100% puuvillaa ja muutenkin hommat kohdillaan. Ja eipä nuo ensimmäiset hankinnat Lidlin mallistosta ole. Viime talvena Heidi Klumin innoittamana hankin parit pöksyt sekä biletopin (ehkä kaksi, en ole ihan varma), lisäksi uuden lentomekon, leggarit (voi kyllä) sekä aivan helmet kollarishortisit, koska niissä on taskut!!! Ne (taskut) ei meinaan ole itsestäänselvyys naisten kollegehousuissa. Abercombilta voi joskus onnistua saamaan, mutta noin pääsääntöisesti ei ole. Taskuja siis. Ja se on valtava puute, kun lähtee iltapissattamaan koiria ja avaimet pitäisi saada johonkin. Tai kädet.

fullsizeoutput_1261.jpeg

Mutta sitä mä mietin, että miksi se tuntuu inan nololta ostaa kledjuja tuolta? Vaikka ne oikeasti on hinta-laatusuhteeltaan hyvää tavaraa ja vieläpä ihan ok näköisiä, niin silti. Kyse ei nyt ole hinnasta, vaan jostain muusta, jota en nyt ihan suoraan pysty selittämään. Olenko mä ihan yksin tämän ongelmani kanssa?

fullsizeoutput_1266.jpeg

Päällä kuvia ei nyt ole, koska ostin tänään myös jäätävän hienon Fiskarsin puutarhaletkun ja olen riehunut sen kanssa ympäri taloyhtiön pihamaata, enkä halua ahtautua noihin niiden hikien jälkeen.