Kuuba libre part 2 Trinidad

Trinidad on noin 360 km Havannasta etelään sijaitseva pikkukaupunki. Internet ilmoittaa kaupungissa olevan liki 70 000 asukasta, mutta mukaan lienee laskettu myös ympäristön maaseudun popula. No, niin tai näin, paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Havannasta Trinidadiin pääsee helpoiten Viazul -busseilla. Siivu kustantaa 25 €/ hlö ja matkaan menee aika tarkkaan 7 tuntia, mutta ainakin itse koimme, jotta kaksi matkustuspäivää olivat kaiken väärti.

Trinidad on Unescon maailmanperintökohde ja auringonlaskun aikaan kaupungilla kävellessä, ei tarvitse miettiä miksi. Paikka on hämmentävän kaunis. Yksi kauneimpia paikkoja missä olen koskaan käynyt.

Paikka on turistien suosiossa ja tämä näkyy tietenkin sekä hyvässä, että pahassa. Majoitustarjontaa on todella paljon ja liki jokaisen talon kyljessä komeilee Casa Particular -kyltti. Bussin saapuessa asemalle onkin hetken olo kuin karjamarkkinoilla; paikalliset majoittajat yrittävät saada kukin osansa saapuvasta turistivirrasta, välillä jopa turhankin agressiivisesti. Meillä oli majoitus varattu etukäteen, joten koitimme luikkia mahdollismman nopeasti karkuun.  Kotimaijoituksen saa kahdelle hengelle reilulla 20 eurolla.

fullsizeoutput_e70Casa Lugarda -vahva suositus

 

Myös ravintolatarjontaa on paljon. Tässä kohtaa kannattaa uskoa suosituksia. Lonely Planetin, Tripadvisorin ja isäntien. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Viimeksi mainitutkun tahtovat vähän suosia kavereita laadun edellä. San Jose, El Dorado ja Adita Cafe tarjosivat ainakin ihan kelpo sapuskaa ja varsin kohtuulliseen hintaa (pääruuat 8-15 €). Juomapuolta saa halvimmilla katukojuista, joissa Mojitot ja Daiquiri maksavat 3 CUC, paikallinen bisse 1,5-2 CUC. Drinkit on pahoja, mutta varmasti tiukkoja, bisse peruslageria, ihan kelpo tavaraa.

jdKPzjykQB24G5qkivqAQw

Koska kaupungin infra alkaa olla paikka paikoin liki 500 vuotta vanhaa, on hyvät kengät varsinkin ilta-aikaan ehdoton edellytys. Turismi näkyy ikävä kyllä melkoisena lasinsirumerenä ja koska katuvaloja ei juurikaan ole, riski loukkaantumiseen kasvaa mitä pidemmälle iltaan mennään.

Mitä tehdä?

Paikan suurin anti on ehdottomasti itse kaupunki. Mutta rantaakin löytyy. Reilun 10 kilometrin päässä kaupungista on Ancon Beach, jos haluaa käydä välillä rantalomailemassa. Itse vuokrasimme isännältämme pyörät, mutta helpoiten varmastikin pääsee taksilla. Rannalla on ihan perusturistimeininki, aurinko paistaa ja tarjoilu pelaa. Hieno paikka, ei siinä mitä.

b2O+DdqdRfmOQt%mRtvp8Q

Rantailun lisäksi kävimme junaretkellä vanhassa sokeriruokotehtaassa. Tätä en oikeastaan voi suositella, homma on kallis (15 €) ja niin puhdas turistiretki kun vaan voi olla. Vaikka vanha juna sympaattinen onkin, ei sen viehätys jaksa kantaa puolen päivän retkeä. Eli tämä listalle Dot’s.

xnlNh0K8RZG8qYo5yx962A

Tarjolla olisi ollut myös vesipuotousretkiä ratsain, mutta nämä jäi meiltä väliin nimenomaisesti liikkumismuodon perusteella. Hevoset eivät olleet siinä kunnossa, että olisin suostunut niiden selkään kapuamaan. Muutenkin eläinten ystävän kannattaa varautua siihen, että nälkiintyneitä hevosia on todella paljon, samoin kuin huonokuntoisia kulkukoiria ja -kissoja. Omalla kohdallani nämä olivat ehkä vaikein asia kohdata tällä reissulla.

USA Road trip part 2 – Las Vegas

Los Angelesista suuntasimme Las Vegasiin. Matkaa on kilometreissä vajaa 450, joten ei mikään paha rasti ajella tuo päivä reissuna. Alkuunsa matka on vaikuttava; aavikkoa ja vuoristoa silmänkantamattomiin, mutta sitäpä sitten jatkuu koko matkan, joten vähän puuduttavaa hommaa tuon välin siirtyminen loppuviimeksi on. Lähtiessä kannattaa muistaa pakata riittävästi vettä ja auton tankkaamisessakaan ei kannata pihistellä viime metreille. Aavikolla on usein aika kuuma (meillä oli parhaillaan +42c), joten sinne ei paljon huvittele jäädä tienposkeen ainakaan ilman vettä seisoskelemaan. Tienvarressa näkeekin aika paljon autoja konepelti pystyssä.

IMG_1508

Itse Vegasiin ajaminen on helppoa; sen kun vaan ajaa HW15:sta niin kauan että saapuu perille. Eksymisen mahdollisuutta ei juurikaan ole. Tai no on tietysti, mutta todennäköisyys on aika pieni. En nyt ihan tarkalleen muista, paljonko meillä meni ajamiseen, veikkaisin nelisen tuntia, koska olimme valoisan aikaan perillä ja ehdimme vielä vetäistä päikkärit, ennen kuin siirryimme ihmettelemään Sin Cityn vaaroja.

Majoittuminen on Vegasissa halpaa. Stripiltä saa kelpo hotellin ihan muutamalla kympillä yö, toki liki kaikkiin tulee päälle huviveron tyyppinen lomakeskusmaksu, joka on noin 30 taalan luokkaa/vrk. Olin varannut meille etukäteen kolmen yön majoitukset Hotell Trump:ssa, joka osoittautui nimestään huolimatta erinomaiseksi valinnaksi. Lokaatio oli loistava, Stripille käveli viisi minuuttia ja hotellissa ei ollut kasinoa, joka tarkoitti sitä, että yöllä sai nukuttua eikä joka paikassa leijunut järkyttävä röökin dunkkis. Disclaimerina mainittakoon, että ketju kantaa ainoastaa Trumpin nimeä, omistuksen on nykyään jossain ihan muualla. Toki tuolloin kun oltiin, olimme vielä autuaan tietämättömiä tulevien vaalien tuloksista ja jopa hieman ylimielisesti hymähtelimme alakerran kaupan valikoimalle. No, myöhemmin sitten totuus opetti.

IMG_1512

IMG_1487

Itse Vegas on hämmentävä kokemus. Puhun nyt siis pelkästään Stripistä, sen pidemmällä emme käyneet, joten kokemukseni ovat ymmärrettävästi hieman rajoittuneita. Paikka on kuin ruotsinlaiva ikuisessa loopissa potenssiin tuhat . Kolme kilometriä anniskelualuetta, mitä absurdimpia hotellikomplekseja, humalaisia ihmisiä, Elviksiä, friikkejä ja kodittomia. Syrjäisiä kulmia kannattaa varsinkin illalla välttää, koska kodittomien lisäksi Stripillä pyöri jonkun verran narkkareita.

Meistä ei kumpikaan ole pätkän vertaa kiinnostunut pelaamisesta ja itse en pysty kasinoilla oleilemaan juuri ollenkaan, koska olen yliherkkä röökinsavulle ja varsinkin kun se yhdistetään kokolattiamattoon, on kymmenen minuuttia aika maksimiaika. Eli me emme päässet nauttimaan niistä ilmaisista drinkeistä ja muista urbaanilegondoissa kerrotuista etuuksista, mitä noissa paikoissa huhutaan tapahtuvan. Mutta jos pelailu kiinnostaa, niin kannattaa varautua toppatakilla; halleissa on aivan_sairaan_kylmä. Siihenkin lienee joku psykologinen selitys miksi näin, mutta en jäänyt ottamaan selvää.

Kun mikään ei ole liikaa

Mutta paikan nähtävyys on siis ehdottomasti hotellit. Ne on aivan käsittämättömiä komplekseja. Löytyy Venetsiaa, New Yorkia, Pariisia ja tietty Caesars Palace ja Bellagio. Ja mikään ei ole liian överiä, ei mikään.

IMG_1494 2

IMG_1486

Hotelleihin saa tutustua ihan vapaasti ja liki kaikissa onkin oma ostoskeskus ja huvipuisto ja mitä näitä nyt on. Oma suosikki oli ehkä Venetia Hotel. Hämmennys on melkoinen, kun pääset kolmanteen kerrokseen ja kaveri lykki gondolilla vastaan. Myös New York on näkemisen arvoinen, mutta itselle ehkä lievä pettymys. Tämä saattaa toki johtua siitä, että rakastan kyseistä kaupunkia yli kaiken IRL, mutta sanoisin että yritys hyvä, ainesta olisi parempaankin.

fullsizeoutput_f1b

New York New York

Valoisan aikaan kaupunki on kuin darrainen Tallinnan matkaaja; hidas, hapuilva ja haisee vanhalle viinalle (sekä pissalle), joten päivällä siellä ei oikein ole mitään nähtävää. Hotelleilla on toki hyvät allasalueet, joten omaa kohmeloa voi parannella sitten niissä.

Se mihin päivällä voi aikaansa käyttää on syöminen. Hotellit tarjoilevat muistaakseni kolmessa (tai sitten kahdessa) kattauksessa buffettia ja hinta on Stadilaisen brunssin luokkaa. Vapaan juomatarjoilun saa parilla kympillä till. Me kävimme yhtenä päivänä Hotel Wynn:ssä lounasbuffetissa (valikoitui arvostelujen perusteella) ja tarjooma oli varsin ok. Etenkin jälkkärit oli aikamoisia. Eli tätä voin kyllä suositella ja syömisestä tykkää. Jonottamaan kannattaa varautua, tosi lähinnä sisään. Itse safkapisteisiin ei jonoa ollut, tila oli niin valtava.

Buffettien ja pelaamisen lisäksi kannattaa tietty käydä jossain musikaalissa. Stripiltä voi ostaa lippuja, mutta ainakaan meidän kohdalle ei osunut mitään super-halpoja, mitä esimerkiksi Nykissä voi aika helpostikin saada. Maksoimme saman illan Rock the age -näytökseen muistaakseni 70-80 taalaa per naama. Esitystä ei saanut kuvata, joten ainoa mitä on on tämä.

IMG_1517

Meille kolme yötä oli riittävä setti ja en oikein usko että paluulle on tarvetta. Strippi on vähän once in a life time -tyyppinen nähtävyys täältä asti tultaessa. Ymmärrän toki, että lähempänä asustelevat käyvät siellä bilettämässä, koska paikka on suht edullinen sekä majoituksen että ryypiskelyn suhteen. Tietty jos tykkää pelata, niin homma on eri. Mutta ehdottomasti suosittelen käymään katsomassa, visiitti on vähän kuin plompsahtaisi leffaan, itsestä riippuen onko se sitten Kaamea kankkunen, Fear and Loathing in Las Vegas vai Ocean 11.

Vegasista jatkoimme Hoover Damin kautta Gran Canayonille. Mutta jatkan siitä sitten eri tarinan.

USA Road trip part 1 – Los Angeles

Toteutimme reilu vuosi sitten kauan bucket listilla olleen unelman; road trip USAn länsirannikolla. Matka-ajaksi valikoitui syyskuu.

Ajoimme reitin etelästä pohjoiseen (LA-SF), poiketen matkalla Las Vegasissa ja Grand Canyonilla. Reissu otti lentoineen 19 päivää, kilometrejä kertyi noin 2500. Reilut kaksi viikkoa riittää, kun hyväksyy, jotta kaikkea ei voi nähdä. Meillä reissun pääpaino oli kaupungeilla (LA, Vegas, SF) ja näihin olimme varanneet 3-5 yötä kuhunkin. Matkapäivinä kilometrejä kertyi 500-700. Kaupunkien majoitukset olin varannut etukäteen, matkayöpymiset otettiin lennossa mielenkiintoisen näköisistä tienvarsimotelleista.

Bucket listillani oli keikkunut pitkään myös HW1:n ajaminen avo-Mustangilla, joten autovalinta oli selvä. Ei mikään varsinainen perheauto tai tilaihme (paksiin mahtui yksi matkalaukku), mutta hei, avo-Mustang. Auton vuokraus tehtiin myös etukäteen Alamon kautta. Yhdeksän päivän vuokra oli vakuutuksineen 349€.

 

IMG_4444.jpg Onnistunut pose avo-Mustangin ja HW1:n kanssa oli myös bucket listilla, mutta se jäi seuraavaan kertaan.

Los Angeles

Aloitimme reissun Losista.

Jos pitäisi valita joku paikka ja aika, missä olisin halunnut edellisessä elämässäni elää, olisi se minulle ehdottomasti 80-90 -luvun SunSet Strip. Rainbow Bar, Viper Room ja Whiskey-a-go-go ovat suoranaisia pyhiinvaelluskohteita ja pyyhin salaa onnen kyyneleitä silmäkulmastani, kun saan hengittää samaa ilmaa, joissa suuret kulttuurivaikuttajat ja idolini G’NR, Mötley Crue, Led Zeppelin, Doors etc. ovat aikanaan viettäneet aikaansa.

Joten matkaan kuului siis ehdottomasti hengailua näillä hoodeilla; pizzaa Rainbowssa, keikka Whiskeyssa, kaljaa molemmissa.  Valitettavasti keikkatarjonnassa ei sattunut ihan yhtä hyvä munkki kuin edellisellä reissullani muutamaa vuotta aikaisemmin. Tällöin Michael Monroe oli Pohjois-Amerikan kiertueellaan ja sattui keikalle juuri tuolloin Whiskeyhin. Olin siellä. Ja Sebastian Bach oli. Ja Izzy Stratlin.

Viivyimme LA:ssa viisi yötä. Tulimme iltakoneella, joten ensimmäinen vuorokausi meni lähinnä siinä. Majoitus oli Airbnb kautta West Hollywoodissa, aivan loistavalla sijainnilla, josta oli LA:lle epätyypilliseen tapaan jopa kävelymatka edes jonnekin. Tämä jonnekin oli tässä tapauksessa Hollywood Walk of Fame ja Farmers Market. Hollywood on itsessään melko ränsistynyt ja epäsiisti alue, ja pätkä, jossa Kiinalainen teatteri, WOF ja muut nähtävyydet sijaitsevat, lähinnä surullinen turistirysä. Toki handut pitää käydä sovittelemassa Marilynin jälkiin ja muutama tähti kuvata, mutta sen jälkeen kannattaa suunnata muualle. Farmers Market on taasen kauppakeskus, hieno toki ja onhan siinä vieressä asiallinen Food Court, mutta ei sen enempää.

 

IMG_1455

IMG_1458 Yllättäen kuva ei ole Hollywood Blvd:lta (eikä siinä ole Marilynin kädenjäljet) vaan Guitar Centerin rappusilta.

 

Yksi päivä vietettiin Universalilla, joka on kyllä mielestäni hintansa väärti, myös aikuisille. Halvimmat liput oli 100 euron luokkaa, mutta niillä pärjäsi ihan hyvin, koska jonoja ei juurikaan ollut. Jonon ohi -lippu maksaa muistaakseni muutamana kymmenen taalaa enemmän. Toki lienee peak season -aikaan ihan kannattava hankinta. Puistossa ekaksi parasta oli ajelu leffojen kuvauspaikoilla, tokaksi Simpson Ride. Studioille on kaikkein kätevintä mennä metrolla, koska tällöin voi nauttia pari bisseä vaikkapa Moe’sissa.

IMG_1459

Auton eli sen avo-Mustangin otimme tokavikana LA päivänä, mikä oli vähän fifty-sixty, olisiko ollut järkevää jo aiemmin. Meidän tapauksessa ehkä ei. Auto piti hakea LAXilta ja ajoimmekin sieltä sitten rannalle. Auto parkkiin ja fillarit alle. Tähän muutekseen tipsi; tarkista zygien hinnat. Paikassa ei ole kartellia, niin kuin voisi äkkiseltään luulla, vaan kojujen hinnat vaihtelevat todella paljon. Halvimmillaan pyörän taisi saada alle kympillä pariksi tunniksi ja me maksettiin muistaakseni kolmekybää samasta ajasta (vitutti).  Ja samaa kamaa näytti olevan aikalailla kaikilla, vaikka hinnat vaihteli.

Pyöräilimme Venicelta Santa Monica Pierille ja takaisin. Hienoa mestaa ja luulenkin, että seuraavalla kerralla majoitumme rannalle, ja nimenomaan Venicen puolelle. Paikka vaikutti kaikin puolin aika chilliltä mestalta. Ei ehkä lapsiperhekamaa, mutta muuten.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme auton (Mustangin paksiin mahtui siis tasan yksi matkalaukku, loput piti köyttää takapenkille) ja läksimme ajelemaan kohti Las Vegasia. Mittari näytti lähtiessä vajaata 30 celsiusta ja taisi parhaimmillaan kivuta matkan aikana 42:n. Ja ei, katto ei ollut auki koko matkaa.

IMG_1563

Palaan Las Vegasiin myöhemmin.

Norwegian -viisi tähteä *****

Teksti ei ole tarkoitettu vastaiskuksi taannoin blogeissa velloneelle matkustelukeskustelulle, vaan haluan vilpittömästä jakaa tämän tiedon niille, joita se ei ole vielä tavoittanut; Norwegianin luottokortti on vähänkin matkustavalle aivan ylivertainen kortti.

Norwegian luottokortti

  1. Norwegian luottokortti on vuosimaksuton. Vertailun vuoksi; Dinersin Classic 50€/vuosi, Amex Gold 180€/vuosi. Oman pankin kautta otettujen korttien hinnat vaihtelevat käsittääkseni melkoisesti, riippuen asiakkuustasosta. Toki täytyy muistaa, että sekä Dinersiin että Amexiin kuuluvat loungeoptiot (sekä heidän omat bonariohjelmat), joten jos reissaa yhtään enempää, kannattaa tuon lounge-edun takia jompaa kumpaa pitää. Perusmalleissa lougen sisäänpääsystä joutuu toki vähän maksamaan (19-25 €), mutta lentokenttien hintatasolla kortti on silti varsin kustannustehokas.Norwegianin kortissa on matkavakuutus, kuten liki kaikissa korteissa taitaa nykyään olla. Ja samoille ehdoilla kuin yleensä; reissu tulee olla maksettu ko. kortilla, jotta vakuutus on voimassa.
     
  2. Norwegian on Visa, joten se käy maailmalla ja Suomessakin huomattavan sutjakammin, kuin esimerkiksi nuo yllä mainitut Diners ja Amex. Itse olen ainakin kokenut, jotta Visa ja MasterCard ovat samanvertaiset tässä suhteessa. Käyvät käytännössä joka paikassa.
     
  3. Erinomainen nettisivusto ja appsi käytön seurantaan. Asia, jonka luulisi olevan nykypäivänä itsestään selvyys, mutta eipä vaan ole. Dinersin sivusto on niin kryptinen, ettei edes heidän oma asiakaspalvelunsa pysty sitä selittämään, lisäksi tapahtumat päivittyvät sinne todella hitaasti. Enkä nyt varsinaisesti viittä tähteä pysty Nordeallekaan asiasta antamaan.
     
  4. Ilmaiset automaattinostot ulkomailla. Tällä on oikeasti merkitystä, kun olet reissussa maassa, jossa pelataan pelkällä käteisellä. Esimerkkinä voin mainita Kuuban, jossa olimme tuossa alkutalvesta; Stockmannin Mastercardilla 150 CUC:n (eli noin 150 taalaa) nostosta veloitettiin 5 taalaa. Norwegianilla sama nosto oli veloitukseton. Eli ei ihan merkityksetön, jos yhtään pidempään olet matkoilla.

    fullsizeoutput_1132_0.jpeg

  5. CashPoint pisteitä kaikista ostoista. Ei siis vain lennoista, vaan ihan kaikesta. Pisteitä kertyy 1% kaikista korttiostoista, 5% halvimmista lentolipuista, 20% kalliimman luokan lipuista. Lisäksi on joitakin yhteistyökumppaneita, joiden palveluista pisteitä myönnetään. Meillä noista käytössä on ollut lähinnä Flypark.Rewardsit esitetään tilillä pisteinä ja yksi piste = 1 NOK (ja NOK = 0,11€ noin suunnilleen). Lähinnähän tuohon valuuttakonversion tarpeeseen törmää lentoja ostaessa,  kuukausittaista hyötyä laskiessa pärjää melko yksinkertaisella prosenttilaskulla.
     
  6. Norwegian maksaa talletustilille tällä hetkellä 1,75% korkoa. Luottokorttiin kuuluu yksi talletustili. Tilillä ei ole nostorajoituksia, eli sinne voi tallettaa ja sieltä voi nostaa rahoja ilman kuluja vaikka joka päivä. Tili on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan talletustiliksi, joten sieltä ei voi esim. maksaa laskuja. Lisäksi tililtä nostaminen tapahtuu aina samalle, erikseen ilmoitetulle vastatilille. Mutta tämä nyt ei ole mitenkään monimutkaista, kun ei alunpitäenkään ajattele tiliä käyttelytilinä. Itse olen siirtänyt Norwegianista takaisin päin Nordean tilille ja siirto on näkynyt poikkeuksetta seuraavana arkipäivänä.
     
  7. Lopuksi mainittakoon vielä kortin korko, vaikken nyt mitenkään velvollinen ole sitä korostamaan, koska tämä postaus nyt perustuu ihan vaan omaan kokemukseen  ja mielipiteeseen (sekä julkisilta sivuilta löytyvään informaatioon). Kortin todellinen vuosikorko on melko suolainen; 21,92%. Korko alkaa juoksemaan, mikäli koko luottokorttilaskua ei maksa eräpäivään mennessä. Jos maksaa, korkoa ei tule. Itse käytämme korttia nimenomaan jälkimmäisellä tavalla eli kuittaamme laskut kokonaisuudessaan pois eräpäivään mennessä.

Annan vahvan suosituksen.

Kuuba libre part 1

Kuuba on keikkunut matkailun pucket listallamme jo pidemmän aikaa, joskin hieman uinuvana ja aina muiden tieltä väistyvänä kohteena.Nyt kuitenkin pamahti loppusyksystä 2017 Facebookin Lentodiilit -sivustolle tarjous johon tartuimme; menopaluu Air Canadan lennoilla Helsinki-Havanna 514 €/hlö. Siirtymät olivat tosin kahdella vaihdolla ja matka-aikakin kasvoi yli 20 tuntiin molempiin suuntiin, mutta säästö oli kuitenkin sitä luokkaa Finskiin verrattuna, että jaksoimme istua Amexin piikkiin loungessa muutaman tunnin.

fullsizeoutput_10d5

 
Ennen matkaa

Kuubaan tarvitaan ns. Matkustuskortti, joka on ikään kuin viisumi, mutta ei ihan. Mikäli lentoyhtiö/matkatoimisto ei sitä tarjoa, saa sen kipaisemalla paikan päälle Kuuban lähetystöön Fredalle. Lähetystön aukioloajat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset ja homma toimii niin, että ensin viedään hakemus, saadaan maksulappu ja sitten viikon parin päästä haetaan itse asiakirja. Homma kustantaa 22 €/hlö (tammikuu 2018). Kannattaa jättää vähän puskuria ennen matkaa, koska voi olla ruuhkaa tai sitten ei. Sellainen asia, mikä kannattaa myös huomioida on, että Kanadaan vaaditaan nykyään kind of viisumi eli ETA (vrt. ESTA). Ja se on oltava, vaikka vain vaihtaisit Kanadassa. Hintaa tällä taisi olla 7$. ETA:n saa tilattua interwebistä luottokortilla.

Kuubassa pärjää ihan normaaleilla reissaajan rokotuksilla, miltään Malarialta tai muilta trooppisten maiden vitsauksilta ei tarvitse erikseen suojautua. Hepatiittirokotteet on tietenkin hyvä olla, mutta ne nyt on hyvä olla jo Kalliossa käydessä.

Tipsi no 1. Liity Suomi-Kuuba Facebook-ryhmään. Aivan helmitietoutta siellä. No 2. Hanki Lonely Planet. Ehdottomasti.

 
Valuutta, Raha eli CUC

Valuutta on helppo; sitä saa vasta paikan päällä (ja ulos ei saa viedä). Euroja kannattaa ottaa mukaan jonkun verran, jotta saa vaihdettua paikallista valuuttaa heti kentällä, varsin jännittävillä valuutanvaihtokoneella, mutta muuten suosittelen kyllä nostamaan paikan päällä käteistä automaateista. Itse käytimme sekä Mastercardia että Bank Norwegianiaa ja molemmat toimivat oikein hyvin. Jälkimmäisellä nostot olivat ilmaisia, ensimmäinen veloitti reilun 5 €/ 150 CUC. Aina ei automaatissa välttämättä rahaa ollut, mutta sitten vaan seuraavaa kokeilemaan. Kortilla ei voi maksaa käytännössä missään.

Kuubassa on kaksi valuuttaa, turistit pelaa tuolla CUC:lla, jonka kurssi noudattelee ymmärtääkseni taalaa (tämä on myös mielestäni hyvin outoa, ottaen huomioon yleisen asenteen pohjoista naapuria kohtaan) ja paikalliset pelaa omilla pesoillaan. 1 CUC= 24 pesoa. Ainakin Havannassa ja Trinidadissa missä oleilimme, on kaikki hinnat esitetty ensisijaisesti CUCeina. Pesoina hintoja näki ainoastaan paikallisten kaupoissa ja joissakin pienissä ruokakioskeissa. Eli tästä ei tarvitse olla huolissaan. Itse meinasin alkuun vähän nimittäin olla.

 
Saapuminen

Havannan kenttä on pieni ja alkeellinen. Vessoissa ei ole paperia, ei saippuaa eikä ovissa lukkoja. Laukuille taitaa olla yksi hihna, joten jos on saapuminen primetime -aikaan, voi olla ruuhkaista. Meillä ei ollut, koska tultiin puolen yön maissa. Muuten maahantulo toimi ihan ok, ilman mitään sen kummempia niuhotuksia.

Rahaa pitää tosiaan vaihtaa heti kun on päässyt tullista. Rahanvaihtopisteitä ei tuloaulassa ole kovin montaa, joten niihin muodostuu tietty jonoa. Mutta varsinkin näillä, jo aikaisemmin mainituilla vaihtokoneilla homma toimii melko sutkjakasti, joten jono etenee. Kone on ikäänkuin käteisellä toimiva pankkiautomaatti (ja näyttääkin ihan siltä) eli lykkäät eurot sisään luukusta, kone kertoo paljonko annoit ja palauttaa vastaavan määrä CUCeja. Ja ainakin meille pullahti aivan uunituoreita yksilöitä, liki lämpimiä.

Sitten vaan taksiin ja kohti Havannaa. Viralliset taksit on keltaisia ja kyyti tällaisella Havannaan maksaa 25 CUC. Ymmärtääkseni tästä ei pysty tinkimään, vaikka virallisten taksien hinnoista muuten pystyikin neuvottelemaan. Paikalla on myös muita palveluntarjoajia ja näiden hinnat riippunee omista tinkimistaidoista. Kaiken kaikkiaan taksit (kaiken väriset siis) ovat Kuubassa melko luotettavia ja itse ajoimme reissun aikana näiden virallisten lisäksi myös vanhoilla jenkeillä, Mosseilla ja munan kuorta muistuttavalla riksalla. Elämyksiä kaikki. Meni Ladas in Cuba, they said.

fullsizeoutput_10d7 Paikallinen Tuk Tuk.

 

Majoittuminen

Olimme reissussa kaksi viikkoa ja kaikki majoituksemme olivat Casa Particular -tyyppisiä eli asuimme ihmisten kotona. Varasin liki kaikki majoitukset jo Suomessa Aibnb:n kautta, tämä oikeastaan siksi, että majoitukset sai maksettua luottokortilla ja toisekseen Airbnb arvostelusysteemi on aika luotettava. Kotimajoitukset ovat pääsääntöisesti todella hyvälaatuisia ja edullisia; 25 eurolla yö saa jo ihan kelpo majapaikan omalla kylpyhuoneella. Yövyimme itse neljässä eri kohteessa ja kaikki olivat todella siistejä. Kaikissa oli oma kylpyhuonone, jääkaappi, yhdessä jopa koko keittiö. Yhtä lukuunottamatta kaikista sai ostaa emännän tekemän aamiaisen, joka maksoi 5 CUC/hlö.

CSlmR2BoQG6BuV+iJWE4qA Parvekenäkymä Havannan majoituksestamme Ady’s House

Sellainen mikä kannattaa ottaa huomioon, jos majoituksia ei ole etukäteen ja ajattelee ne interwebistä paikan päällä hoitavansa; Airbnb:stä ei voi varata majoituksia Kuuban internetin kautta, se on estetty. En tiedä tarkalleen miksi. Itseni pelasti F-Securen Freedome VPN, mutta ilman sitä varauksien tekeminen ei olisi onnistunut.

Suosittelen lämpimästi Casa Particular -majoitusvaihtoehtoa, koska näkymä Kuubalaiseen elämäntapaan on ihan erilainen, kuin hotellimajoituksessa asuen.

fullsizeoutput_10d8 Tällainen figuuri ovenpielessä kertoo, jotta kyseinen residenssi tarjoaa majoitusta (kyltin yhteydessä ei siis välttämättä ole tekstiä). Ja näitä on paljon. Majoituksen saa siis helposti myös lennosta.

 

Internet

Intrenet toimii (tai ei toimi) hotspotien kautta. Näihin ostetaan paikalliselta teleoperaattorilta credittejä. Isoimmilla hoteilleilla on myös omia verkkoja ja näiden kortteja saa ostaa hotelleista.

Raaputettavia prepaid -kortteja saa siis (ja vain) ETECSA -nimisestä liikkeestä (näihin on aina jono). Raaputtamisen kanssa kannattaa olla hellä, ainakin minä sain raaputettua osan numeroistakin irti. Tunnin kortti (joka on ainoa vaihtoehto) maksoi 1,5 CUC. Hotspotteja on tietyissä puistoissa ja nämä paikat kyllä erottaa näyttöjä näpläävistä ihmisistä. Verkko toimii kohtalaisesti tai ei ollenkaan, joten ihan hyvää vieroitushoitoa reissu tarjosi somesta ja jatkuvasta uutisvirrasta.

fullsizeoutput_e16

 
Liikkuminen

Taksit on Kuubassa melko kohtuuhintaisia, ei nyt varsinaisesti ilmaisia, mutta edullisempia kuin Suomessa. Hinta kannattaa tietenkin sopia aina etukäteen, koska mittareita ei ole. Tinkavaraa on yleensä noin 30%. Poikkeuksena Havanna-lentokenttä väli, joka tuntui olevan kiinteästi hinnoiteltu.

Pidemmät välit taittuu bussilla tai kimppataksilla (taxi collectivo). Jälkimmäisestä meillä ei ole kokemuksia, mutta ensimmäisestä kyllä. Matkasimme Havannasta Trinidadiin Viazul -busseilla. Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, jopa viikkoja, bussit on nimittäin käytännössä aina täynnä. Liput voi ostaa netistä luottokortilla, mutta varsinainen matkustukseen oikeuttava littera pitää lunastaa tuntia ennen bussin lähtöä terminaalista. Ja nimenomaan tuntia ennen, ei esimerkiksi tuntia ja varttia tai puoltatoista ennen, vaan tuntia ennen.

Bussit on ilmastoituja ja ihan mukavia matkustaa. Matkantekoon tosin menee aikaa; Havanna-Trinidad väli on noin 360 km ja matka kestää rapiat 7 tuntia. Bussi toki poimii matkalta mukaan porukkaa, mutta suurin syy hitauteen on luonnollisesti teiden kunto. Bussi pysähtyy yhden pidemmän (30 min.) stopin tuolla välillä ja siinä on mahdollisuus ruokailuun. Muuten kannattaan ottaa evästä mukaan.

fullsizeoutput_10d9 Bussia odotellessa voi sipaista vaikka kahvin.