Tyhmä, laiska ja saamaton

Olen joutunut looppiin, jossa käyn itseni kanssa joka sunnuntai keskustelun, vakuuttelen aloittavani paremman ja omassa hallinnassa olevan elämän heti huomenna. Menen treenaamaan, syön paremmin (ja etenkin vähemmän), otan vitamiinit, menen ajoissa nukkumaan, luen kehittävää kirjallisuutta (Jodelin sijaan), hoidan ihoa,  juon vähemmän viiniä ja enemmän vettä,  ja mitä näitä nyt on. Tiedättehän, että olisin silleen semisti parempi versio itsestäni, pysyvästi. No, ilmeisesti en kuitenkaan ole kovin hyvin onnistunut, koska näitä kehityskeskusteluja on ollut tänä syksynä lähinnä viikoittain.

Jos nyt otetaan tarkastelujaksoksi vaikka kulunut viikko; onnistuimme saamaan viime viikon perjantaille liput Rivieraan Bohemia Rhapsodyn (oikein viihdyttävä muuten) ja jostain tuntemattomasta syystä tilanne eskaloitui niin, että lauantaina olikin sitten darra. No ei hyvä, koska koko päivä menikin sitten ihan hanuriin; kaikki pakolliset viikonlopun toimet, kuten pyykki, kauppa ja siivous siirtyikin sitten ihanasti sunnuntaille. Ja koska sunnuntaina fiilikset oli edellisestä päivästä johtuen kuin käpyjäisellä oravalla, enkä oikein kyennyt jälkidarran mainingeissa edes jumpalle, oli viikon alku taas oikein ylentävä. Aloitetaanpa nollasta. Sen verran valmistelin kuitenkin paremman ihmisen elämääni, jotta keittelin inkivääristä juoman, jota jopa muistin juoda joka aamu, tyhjään vatsaan, kuten ohjeessa neuvottiin. Liekö tämä oman aikansa kookosöljypurskuttelu, en tiedä, mutta hitokseen paljon mukavampi suutuntuma on tässä, kuin siinä hommassa. No juoma loppui tänään, joten siirryin luontevasti viiniin.

Viikkoon olin silloin sunnuntaina morkkispäissäni suunnitellut kuuluvan treenejä viisi kappaletta, kevyttä ja ravitsee safkaa, hyvin nukuttuja öitä ja mitä nyt sellaisen super-ihmisen elämään kuuluu. No miten on mennyt; maanantaina kävin lenkillä ja tiistaina treeneissä. Keskiviikkona läksin sitten Tallinnaan duuniporukan kanssa ja vastoin kaikkia suunnitelmia, vedettiin sitten, ei seitinohuet, vaan semmoiset paksun juuttikankaan mittaiset päkät. Illasta onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa, mutta kyllähän se näillä maileilla rankaisee, vaikka kuinka siirtyisi Pepsi Maxiin jo ennen pikkutunteja. Eli torstaina ei sit menty jumppaamaan, vaikka keskiviikkona vielä uhosin. Enkä mennyt tänäänkään, koska ei huvittanut. Kävin sen sijaan Alkossa ja korkkasin sen punkun. 

No, mut onneks ruokahommat on menneet ihan yhtä putkeen; sushi-övereitä, laivan buffaa ja eilen (ja tänään jämät) ehkä kunnon pohjakosketus; pastaa ja kalapuikkoja bearnaiskastikkeella. Ja illaksi kävin vielä hakemassa ranuja ja lammasnakkeja. Koska jos alkaa huikomaan kato.

Hei pliis, viekää mut johonkin josta saa ostettua itsekuria ja elämän hallintaa. Mä haluan olla ihminen, jonka päivittäinen 2300 kalorin ruokavalio koostuu lähinnä superfoodeista, treeni kulkee viisi kertaa viikossa, uni on palauttavaa ja alkoholia nautitaan vain tärkeimpinä juhlapäivinä (ja silloinkin vain sampanjaa, ei A le Coqia kuten vaikkapa keskiviikkona). 

Miten olis? Kalapugot ja over-night-pasta?

bwprpwctnm3evs5gyl3pa.jpg

 

 

Mainokset

Meikkipussin sisältö (aka nelikymppisen korjaussarja)

Vaikken todellakaan ole mikään kosmetiikkaintoilija tai edes harrastaja, alkavat kulutet vuodet näkyä sen verran naamassa, että vähän pitää ehostaa,  ennen kuin pidemmälle uskaltaa lähteä. Pystyn kyllä käymään kaupassa tai viemään roskat ihan naturel, mutta sen pidemmälle en mielellään lähde ilman pientä korjailua. Minua ei ole siunattu kovin tummilla piirteillä, joten tunnen oloni yksinkertaisesti epämukavaksi, jos meikkiä ole ja tilanne minusta sitä vaatisi. 

Mutta koska en ole kovin taitava tässä(kään) asiassa, meikkaan aina samalla tavalla; ohut, hyvin luonnollinen pohja, kevyt silmämeikki ja melko vahvat kulmat sekä ripset. Huulipunaa vasta opettelen käyttämään ja niitäkin minulla on tasan yksi. Nude sekin. Aikaa duunimeikin tekemiseen käytän max. vartin. Ja koska en osaa tehdä kuin sen yhdenlaisen, selviän periaatteessa samassa ajassa myös bilekuntoon. Jälkimmäiseen kuuluu tosin niin kiinteänä osana skumpan lipittely maalaamisen ohessa, joten aikaa palaa tästä syystä useimmiten kolminkertainen määrä (ja juomaa noin pullollinen).

fullsizeoutput_1290.jpeg

Mutta ne omat nelikymppisen luottotuotteet:

Pohja: Jos piirteet ei ole tummat, niin se missä olen voittanut geenilotossa, on ihon tasainen väri. Lisäksi rusketun todella helposti ja melko paljon. (Jopa sisällä ja sateella, sanovat). Joten tämän ansiosta pärjään vielä näillä vuosillakin pelkällä primerilla ja satunnaisella mineraalipuuteripaikkauksella. Toki en voi myöskään sietää paksua meikkipohjaa, joten sekin ehkä ohjaa ajatukseen, että tämä riittää. Silmänaluset vaatii tietty vähän järeämpää peitettä, mutta muuten ei. Paras löytämäni primer on Bare Mineralsin Prime Time Brightenin. Koostumus on ihanan samettinen ja kuultoa löytyy juuri sopivasti. Toki tässä pitää muistaa että vähemmän on enemmän. Muuten on kuultoa vähän liikaa. Mineraalipuuteri on niin ikään Bare Mineralsin Fairly Light tai Medium Beige, riippuen siitä onko minkä verran väri pinnassa auringon jäljiltä. Tavallista puuteria tai meikkipuuteria en edes omista.

Luomiväri: Urban Deacay Naked Basics tämän paletin kun kerran hankkii, ei paluuta ole. Erinomainen kesto, riittävä pigmentti ja todella hyvät sävyt. Tumminta sävyä käytän rajauksiin, loppuja vähän vaihtelevasti miltä tuntuu. Mutta ehdottomasti joka euron arvoinen paletti. Ja onneksi näitä saa nykyään ihan Stockmanniltakin.

6tq5litore7oqfkmp70bq.jpg

Poskipuna: Nars Orgasm. Kulttituote, joka ei varmaan sen enempää perusteluja kaipaa. Hintansa väärti. 

Ripsiväri: Clinique high Impact Curling ja nimenomaan se 38 versio. Tykkään että ripsissä saa ollu volyymia ja se olikin oikeastaan syy miksi aikanaan siirryin Senseista pois. Ja Clinique taitaa olla vähän edukkaampikin. Kestää hyvin normaalihommissa, mutta olen useamman kerran saanut kyllä tämän poskille kunnon jumpissa, jos ole suoraan töistä hökäissyt treeneihin.

Kulmaväri; Benefit Brown zings medium. Todella riittoisa ja kestävä kulmaväri. Omat kulmani ovat ilman värjäystä mallia ei ole ja vielä värjäyksenkin jälkeen sen verran harvat, jotta lisäväriä tarvitaan. Olen ostanut tämän jo vuosia sitten jostain, en edes muista mistä ja aina vaan siitä riittää. Itse pidän enemmän tuosta puuterimaisesta väristä, kuten kulutuksestakin huomaa. Tuo vahamainen on jäänyt vähän vähemmälle. Lisäksi käytän Lumenen kulmakarvageelia.

fullsizeoutput_1284.jpeg

Aurinkopuuteri; Bareminerals The Skinny Dip. Käytän aurinkopuuteria ympäri vuoden ihan vaan siksi, koska sillä saa mukavaa väriä kalman kalpeisiin kasvoihin. En osaa tehdä varjostuksia tai muutakaan omassa mittakaavassa hifistelyn puolelle menevää hommaa, joten ihan vaan sipaisen nenään ja ohimoille antamaan illuusiota, että olisin aurinkoa saanut tammikuussa.

Ja sitten ehdoton suosikkini kesämeikiksi; Urban Decay Naked Flushed sävy Streak. Aivan helmi tuote, sanon. Tällä ja ripsarilla pärjää koko kesän. Reissuun ei tarvitse pakata mitään muuta, tuolla saa ihan illalliskelpoisen meikin aikaan, kun iho on hieman ruskettunut. Tämä on hyvä. Oikeasti.

qyvh9gnlrlat74ct8i0vvq.jpg

Siinäpä ne, nelikymppisen luottopakkelit. Rajauskynää en ole ikinä oppinut käyttämään, samoin kuin tummassa silmämeikissä näytän omasta mielestäni lähinnä Pelle Hermannilta. Mutta nuo lienee makuasioita ja myös tottumiskysymyksiä. Mutta koska siveltimenkäyttöni on, noh, melko suurpiirteistä, kannattanee pysyä noissa melko nudeissa väreissä.