Vaateinventaarion karu totuus

Olen ihminen joka pakkaa vaatteet laatikoihin ja varastoi ne yläkaappeihin vuodenaikojen mukaan. Tai no kahden, kesän ja talven, mutta kuitenkin. Homman ajankohtaisuuden katson puhtaasti kelien mukaan, kalenterin olen tässä kohtaa hyljännyt jo vuosia sitten. Tänä vuonna asia eskaloitui ajankohtaiseksi tällä viikolla. Vihdoinkin.

Ykkössyy vaatteiden edestakaisin vatkaamiseen on tietenkin kaappitilan niukkuus, mutta olen vähän sitä mieltä, että vaikka niukkuus ei tässä kohtaa olisikaan eteen päin ajava voima, saattaisin tehdä tämän silti. Olen nimittäin huomannut, että kun noin puolet vaatevarastosta on kokonaan poissa silmistä puolisen vuotta on vaihto-operaatio vähän kuin joulu; vaatteet tuntuvat liki uusilta, kun ei muista moisia omistaneensakaan. Samalla tulee ehkä tarkasteltua vähän kriittisemmin, voisikohan jostain ehkä luopua ja huomattua, että todellakaan ainakaan mitään uutta ei tarvitse. Tai sitten ei. Tämän kertaisessa vaihtosessiossa päätin keskittyä erityisen kriittisesti siihen mitä minulla jo on ja oliskohan se mahdollista, että se riittäisi. Neuleet, huivit ja takit ovat ne artikelit, joilla hommaa enimmäkseen pyöritän. Kengät on jätän rauhaan ja pipoja sekä hanskoja käytän ympäri vuoden. Ensin mainittujen kanssa (etenkin huivien ja neuleiden) minulla näyttäisikin olevan jonkinlainen ongelma. 

Aloitin lajittelun huiveista ja hetken kuluttua minulle valkeni, että omistan pelkästään talvikäyttöön tarkoitettuja, paksuja villahuiveja 10 kpl.  Lisäksi tämän ulkopuolella on kaksi Balmuirin Helsinki -huivia joita käytän ympäri vuoden. Määrä saattaisi olla selitettävissä, jos kokoelmani olisi riemukkaita värejä ja jännittäviä kuoseja, mutta kun ihan niin ei mene. Kuva kertonee tässä kohtaa enemmän kuin tuhat sanaa. Ja arvannette varmaan minkä väriset ne Balmuirin huivit on.

No, seuraavaksi kävin neulelaatikon kimppuun. Sepä olikin sitten vähän kuin semmoista maatuskaa olisi purkanut, niitä vaan riitti ja riitti. Aina kun luulit, että no, nyt ne oli sitten siinä, niin ei, jostain kolosta löytyi lisää. V***u että mä en tajua, mitä olen miettinyt, kun olen ostanut nuo kaikki?!? Puolustuksekseni täytyy sanoa (heikko, mutta kuitenkin), että suurin osa neuleista on melko vanhoja, muutama lähentelee varmaan jo kohta täyttä kymppiä, mutta silti; eihän tuossa ole mitään järkeä. 10 kasmirneuletta, 13 merinovillaista ja 4 lampaanvillaista, ja kaikki liki saman värisiä. Kuvasta puuttuu vielä yksi (harmaa) lampaanvillaneule, jonka olin jostain syystä jemmannut eri paikkaan ja se löytyi vasta myöhemmin. Väriasiasta täytyy sen verran mainita, että tuota skaalaapa mun kaikki vaatteet on, joten varsinaisia huteja tuossa kasassa ei ole värin suhteen näytäisi olevan. 

Latasin löydökseni Ikean muoviboxeihin ja totesin, että neule- tahi huivikaupassa ei taida tarvita hetkeen käydä. Mulla vaan jotenkin karkaa homma ihan käsistä, kun pääsen Uniqlon neulehyllyille (suurin osa noista neuleista on siis sieltä). Ei sillä, hinta-laatushteeltaan erinomaista tavaraa ja ymmärtääkseni myös kestävät eettisen tarkastelun, mutta eiköhän nuo hetkeksi riitä näistä argumenteista huolimatta.

Kesävaatteiden osalta tilanne ei ollut ihan noin epätasapainossa, mutta on löytyipä sieltäkin kertymää; raitamekkoja olen saanut haalittua ihan jonkinmoisen kokoelman. Ei nyt määrällisesti lähellekään noiden neuleiden luokkaa, mutta ehkä vähän oudon paljon kuitenkin. Noita tosin oikeasti pidän kaikkia, ne on maailman kätevin vaate, kun menee zygällä duuniin ja vaihtovaatteet pitää mahtua mahdollisimman pieneen tilaan. 

Lisäksi olen ilmeisesti jossain kohtaa kuvitellut olevani kovakin golffari, koska pikeepaitoja oli myös aika liuta. Viime kesänä taisin pelata viitisen kierrosta, joten oikein hyvin ehti pestä välissä. Mut jospa tänä kesänä sitten vähän ahkerammin, jos ei vaikka koko ajan sataisi.

Mutta hyvä herätys taasen, että en tarvitse mitään. En kesälle enkä talvelle. Ja luulenkin, että ilman tätä läpikäyntiä kaikki nuo pöyristyttävät määrät hukkuisiva kohinaan ja kuvittelisin syksyllä Tukholman Uniqlon avatessa ovensa, että saatanpa tarvitakin vähintään mustan ja ehkäpä jopa harmaankin neuleen. Koska ainahan niitä tarvitsee.  Ne on klassikoita kato. 

Ai juu, ja kesähuiveja, niitäkin oli. Noista mä olen kyllä ihan varma, että ne lisääntyneet keskenään talven aikana. En todellakaan muista, että olisin syksyllä tuomoisen määrän pakannut. Ja saman värisiä kaikki nuokin. Mikä mua vaivaa?