Niukan budjetin WC -upgrade

Olen joskus aikaisemmin tainnut mainita, että meillä on melko mielenkiintoiset kaakelivalinnat joka paikassa, mihin kaakelia nyt on rakennusvaiheessa läimitty. Aikaisemman asukkaan motto ei ole varsinaisesti ollut vähemmän on enemmän tai mitä näitä nyt on. Toisen makuuhuoneen kaapit on esmes siniset. En edes tiennyt, että sen värisiä on mahdollista kiinteisiin kaappeihin saada.

No kestettävä oli ja suu pidettävä supussa, kun kämppä tarjoutui ostetavaksi. Sen verran haluttaja ovat nämä, jotta ei paljon kannattanut suuta alkaa soittamaan, kun värivalinnat näin.

Koska valittujen rahoitusvaihtoehtojen takia budjettimme oli tosi tiukka, ei mihinkään isoihin remppoihin ole edelleenkään varaa, oli pakko tyytyä mahdollisimman halpaan eli maalaamiseen. Sen verran olen kuitenkin kaakeleita sutinut, jotta kylppärin kohdalla väri-ilottelu saa jatkua, mutta vessa pistettiin uusiksi.

WC ei ole meillä märkätila, joten maalaus oli siinäkin mielessä helpohko toteutettava. Ja sinällään vaivan arvoinen, koska maalipinnan kestävyys on varmastikin siellä parempi, kuin esimerkiksi suihkunurkkauksessa. Kalusteita ei tilassa liiemmin ollut; pytty, lavuaari ja peilikaappi. Joten senkin puoleen päästiin helpolla.

Alla siis lähtötilanne. Kuin hieno tuo olikaan. Jopa pytyn kansi oli mintunvihreä. Ja kaakeleiden väriskaalassa on todellakin käytetty varmasti kaikki, mitä rakennuttajalla on ollut perushintaan tarjolla.

Ug-suunnitelma sisälsi siis seinien ja lattian maalauksen sekä kalusteiden vaihdon. Ei iso homma, mutta innostuksenpuuskaa (ja muutamaa lomapäivää) sekin vaati.

En tiedä, onko kaakelimaaleja olemassa enemmänkin erilaisia, mutta itse käytin tätä (tai siis näköjään on, huomaan nyt kun googlaan). No eniveis, käytin siis tuota ja minusta tuo on ihan kelpo tavaraa. Ei vaadi seiniin pohjustusta, maalipesun vain. Toki jos on kovin tarkka ja innostunut, voi saumat pestä höyrypesurilla. Minä en ollut ja hyvä tuli silti. Toki vaati kolme kerrosta (johtunee osaltaan noista alle jäävien värienkirjostakin) ja saumoja piti aika huolella tupsutella. Mutta veikkaan silti, jotta pienempi homma, kuin lähteä höyrypesurin kanssa riehumaan.

Lattialle on samalla merkillä oma maalinsa ja sille olisi pitänyt olla pohjustusaine. Mutta koska olin unohtanut sen ostaa ja oli flow päällä, vedin ilman. Järkeilin, että koska ei ole märkätila, kestää sen verran että ei tarvita. Ja hyvin on toistaiseksi ainakin kestänyt. Lattian maalaaminen oli aika berberistä ja koska seiniä ei voinut teipata (maali lähtee teipin mukaan) oli seinän ja lattian kulman maalaaminen aikamoista säätämistä. Toki epävakaan käden jäljen saa peitettyä silikonisaumalla, mutta silti. Suosittelen että ei ainakaan kovin montaa asennusbisseä nauti ennen tuota.

Paras työväline maalaushommaan on vaahtomuovitela. Maali on vesipestävää, eikä haise mitenkään erityisen paljon, vaikka siinä omat kovetteet onkin mukana.

43A904BA-4AFD-4EF0-93AF-6C8C4ECF184F_1_201_a

Maalin kannattaa antaa sitten oikeasti kuivua hyvin, ihan muutaman päivän ennen kuin lähtee kalusteita kiinnittämään. Sillä on nimittäin ikävä tapa liuskoittua ihan pienestä naarmustakin, jos ei ole riittävän kuiva.

Sitten vaan Ikeasta haetut kalusteet seinään, hana kiinni ja valmista tuli.

CE29011D-30DE-489C-85F6-43471F630F2D

Unless You Can Be  Batman

Mitä maksoi?

Eli mitä tuosta nyt tulee, 1128 €. Jotain sälää tietty päälle, mutta joka tapauksessa ihan ok hinta, koska itse pystyi kaiken tekemään. Kaakelointi ei olisi onnistunut. Aika tietty näyttää, kuinka kauan tuo maalipinta kestää. Mutta josko sitten olisi vähän enemmän rahaa ja tekisi sitten samalla, kun joutuu uusimaan kylppärin ja saunan.

Farkut persjalkaiselle (ja hieman pullukalle) painonnostajalle eli maailman paras farkkukauppa

Koska olen onnistunut vuosien varrella kerryttämään melko kohtalaisen reiden ja suurehkon takapuolen, on oikean mittasuhteen omaavien farkkujen löytäminen aina ollut hieman haastavaa. Tämä kun vielä yhdistetään lyhyisiin nivelten väleihin (kuten hierojani kohteliaasti ilmaisi säärieni pituudeen) aletaan olla mahdottoman äärellä. Kunnes eräällä Amerikan matkallani astelin sisään paikalliseen halpavaateketjuun, American Eageliin, ja voi taivas mikä persjalkaisen farkunostajan paratiisi tuo kauppa onkaan. Löytyy mittaa, mallia ja väriä hyllymetreittäin. Farkut on supermukavia jalassa heti alkumetreiltä, kiitos melko suuren elastaaniprosentin ja ainakin omassa käytössä säilyttänee kuosinsa ja värinsä hintaansa nähden oikein asiallisena. Myös mustat. Olen raahannutkin  näitä reissuilta useampia pareja (liikkeissä on käytännössä aina tarjous, jolla kaksien farkkujen ostaja saa toiset puoleen hintaan).

Aiemmin heidän verkkokauppansa ei toimittanut lainkaan Eurooppaan, mutta nyt on jo hetken saanut tännekin tilattua. Toimitus näkyy olevan ilmainen, mutta verot ja tullit tulee tietty päälle, joten se tietty vähän nostaa hintaa. Mutta vaikka nämä lankeaisivatkin maksettavaksi, on noiden lähtöhinta sen verran ok, jotta kannattaa kyllä laittaa tilaukseen. Ja halvemmaksi se tulee joka tapauksessa, kuin hakureissu New Yorkiin.

Omat suosikit ovat ehdottomasti ylemmän kuvan Skinnyt sekä alemman kuvan Jeggign-mallit.

0432_2045_939_ob

0431_2262_413_os

Ja mikä parasta (sen lisäksi että saatavilla on kaikista malleista myös short – versio) merkin koot on aivan normaalit. Eli ei tarvitse valita yhtä tai kahta kokoa isompaa, kuten joidenkin ketjuliikkeiden valikoimissa on tapana (ja silti ei mahdu hartiat sisään, vaikka on isoin koko mitä hyllyssä on).

Zalandollakin näyttää joitakin malleja olevan, mutta valikoima on tietty suppeampi. Eli suosittelen kyllä tilaamaan tuolta, jos on farkun vajetta. Tai sitten pyytämään tuliaisina, jos joku kaveri on Amerikkaan menossa.

Mitä voi tehdä Muoniossa?

Vaikka en mikään varsinainen city-näätä olekaan, en ole oikein koskaan syttynyt noille mökkihommille. Toki, jos tarjolla olisi beach house -tyyppinen ratkaisu Hangossa, saattaisi mieli olla toinen, mutta koska ei ole tullut vastaan, niin varmaksi en voi sanoa.

fullsizeoutput_56

No, nyt olen kuitenkin sitten ollut jo jokusen vuoden tilanteessa, jotta miehen kylkiäisenä tuli mökki. Mökki, joka ei todellakaan ole Hangon sykkeessä, vaan matkaa pihasta pihaan kertyy reilut 1000 kilometriä. Ja ilmansuunnista kun katsoo, niin tuo matka on aikalailla vertikaalia, eli mökki ei ole esimerkiksi etelä-Ruotsin rannikolla. Tavallaan välimatka on onni, koska se asettaa luonnollisen rajoitteen sille, kuinka usein tuolla on edes teoreettinen mahdollisuus visiteerata.

No, en ole aikaisemmin juuri visiteerannut, vaan todennut, että lomapäiviä on toimistorotalla sen verran niukasti, jotta ne poltetaan jossain kauempana. Mutta tilanteet muuttuu, ja niinpä tänä syksynä hyppäsinkin itä-rannikon koneen sijasta siihen Kolarin junaan. Koska miksipä ei.

fullsizeoutput_f2

Parin päivän Ylläksen hotellilööbailun jälkeen siirryttiin sitten sinne varsinaiseen kohteeseen eli mökille. Paikkaan jossa vesi haetaan lähteestä, kala järvestä ja telkkarista näkyy Sub vain hyvällä säällä (ja olettaen, että Oloksen lähetin ei ole alhaalla). Totuuden nimessä todettakoon, että tässä vaiheessa olin vielä siinä uskossa, jotta vietämme osan ajasta Levillä pallon perässä ja samalla hotellimukavuuksista nauttien. Mutta toisin kävi. Intouduin niin totaalisesti mtb-hommiin, jotta sieltä mihinkään joutanut.  Kolmantena päivänä julistin suureen ääneen tulevani ensi vuonna uudelleen. Kolmeksi viikoksi. Vähintään.

fullsizeoutput_154

Residenssi on siis Muoniossa, Pallaksen ja Oloksen hoodeilla. Kumpikaan kohteista ei nauti samanlaista elämyskeidasmainetta kuin vaikkapa Levi, mutta mikäli arvostaa enemmän tunturissa ja jänkhällä ryskämistä, kuin Hullu Poro Areenan artistikattausta, kannattaa suunnata tänne. On heittämällä Suomen parhaat mestat tunturiasioiden harrastamiseen niin pyörällä, jalan kuin hevosella.

Meillä ehdottomasti ykköshomma oli se pyöräily. Alun pitäen oltiin suunniteltu lähtevämme Hetta-Pallas -vaellukselle, mutta ikävähkö flunssanpoikanen romutti suunnitelmat. Päädyimme kuitenkin menemään pyörillä Hannukuruun, johon olin luvannut toimittaa Jallupullon työkaveria varten. Hän oli muutaman viikon päästä menossa samalle reitille. Vaikka vaelluksen väliin jääminen harmittikin, oli tuo pyöräretki yksi reissun parhaimpia, vaikka osan matkasta zygää saikin kantaa, jotta perille päästiin. Reitti lähtee Ketomellasta, johon Pallakselta on noin tunnin verran autolla. Reitin varrella on autiotupia, nuotiopaikkoja ja puroja vedenottoa varten, joten oikein oiva retkikohde tämä.

BpOrLn05SluBanShNnF78w

Toinen hyvä, Pallakselta todella helposti saavutettava pyöräilyreitti on Ratsupolku. Tänne lähtiessä kannattaa tosin vähän aprikoida viime aikoja säätä, reitti nimittäin kulkee osan matkaa jänkhällä, ja siellä voi olla paikkapaikkoin polulla todella märkää (eli tällaiselle lyhyt jalkaiselle savolaiselle haaruksiin). Mutta jos ei sitä säikähdä, niin matkaan vaan. Helppo ja mukava, mittaa vajaa 15 kilometriä, joten ei senkään puoleen paha.

753C42DD-951E-431A-BF63-DCEE2077FE8A

mmHkTFCIQAmkTa8bpesB%A

Pyöräilyn lisäksi suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös ratsastusta. Tästä toki saa enemmän irti, mikäli perusasiat on edes jollain lailla hallussa, mutta ihan aloittelijakin pärjää, sen verran leppoisia ovat Tunturiratsujen hobuset. Retkiä on eri pituisia, meillä oli varattu neljän tunnin setti,  mikä oli kyllä ehkä aika pitkä, koska maasto on suurelta osin sen verran vaikeakulkuista, että liikutaan lähinnä käyntiä. Mutta maisemat oli hienot ja nuotiomakkara hyvää. Joten sen puoleen kannatti.

S5DVpl%3RKmr9dg7qs3prw

No mitenkäs nyt, kun aikaa kulunut ja vettä Muonionjoessa virrannut, vieläkö olen kolmeksi viikkoa palaamassa? Luulenpa että kyllä joo. Maastopyöräily kiinnostelee edelleen (ja valitettavasti myös uusi pyörä, ainakin läski, sähköstä en ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen) ja junamatkailu rahoittaa ilmastotuskaa. Ja se kolme viikkoa olisi hyvä siinäkin mielessä, että voisi sitten käydä siellä Norjassa. Ja ehkä Levillä lyömässä palloa, jos oikein intoutuu. Ja vaeltaa sen väliin jääneen Hetta-Pallas siivun.

Koska miksipä ei.

 

Sunset at Torassieppi
Ehkä hienoin auringonlasku mitä olen hetkeen nähnyt #nofilter

Lopuksi joudun kyllä tunnustamaan, jotta ilmasto-omatuntoni oli kuitenkin sen verran venyvä, jotta ostin jouluksi lennot Vietnamiin. Mutta vasta toiset lennot tälle vuodelle ja kohteessa ollaan liki kolme viikkoa.

Mene Lappiin – Ylläs

Käytiin syyslomalla Lapissa. Tarkemmin sanottuna Ylläksellä ja Muoniossa, Oloksen ja Pallaksen hoodeilla. Aikaa meillä oli varattu lomailulle pari viikkoa, joka on tuossa kohtaa vuotta varsin passeli aika; ei tule kiire, mutta ei ehdi kyllästyäkään. Pidempään jos meinaisi olla pitäisi liikahtaa sitten hetkeksi vaikka Norjan suuntaan tai jotain vastaavaa.

fullsizeoutput_f4
Vähän vääristynyt panoramakuva Palkaskerolta

Mutta meillä oli siis suunnitelmissa semi-budjettiloma (joka sulkee yhtälöstä Norjan), joten paria Ylläksen hotelliyötä lukuunottamatta oltiin omalla mökillä ja tehtiin sieltä päiväretkiä lähiseudun tuntureihin.

Itse olen ollut tähän saakka vähän nihkeä polttamaan lomapäiviä mökillä lööbailuun, mutta näin ilmastonmuutoksen aikana tuumin,  että voisihan tuota kokeilla mennä lomalla jonnekin, mihin ei tarvitse lentää. Ja kuulkaas, en kadu, menen ensi vuonna uudestaan. Olen onneksi siitä onnekkaassa asemassa, jotta puoliskolla on mökki Muoniossa, joten senkin puoleen painetta käyttöasteen nostamisessa on (ja lomailun kokee harhaanjohtavasti olevan jotenkin puoli-ilmaista, mitä se ei tietenkään ole).

No mikä siellä oli sitten niin hienoa?

Ensinnäkin itse matka. Mikään ei ole siistimpää kuin makuuvaunussa matkustaminen. Jopa niin siistiä, jotta tuumin hetken meneväni seuraavan kerran Amerikkaan, en nyt junalla, mutta laivalla. Oma hytti, saa nukkua pitkällään ja ravintolavaunussa tarjoillaan juomaa pikkutunneille asti. Vaikka maksoimme auto-junapaikasta varmaan korkeimman taksan mukaan (koska ruska), en koe reilun 300€ sijoitusta silti kalliiksi. Kohteeseen tulee meiltä kilsoja vähän päälle 1000, joten pelkkään bensaan palaisi reilusti 150€. Siihen kun lisää ABC:llä nautitut kahvit, sämpylä, kokikset ja muut tarpeet, sekä mahdollisesti matkalla yöpymisen, jää helposti voiton puolelle. Ja vaikka tuonne periaatteessa ajaisikin  yhdellä siivulla (mitä olen nuorempana tehnyt), polttaa siinä säästetyssä ajassa yhden päivän palautumisessa. Ja lisäksi on sitten niillä todella vanhoilla silmillä väistelemässä poroja. Eli ääni VR:lle. Auto kyytiin Pasilassa, lähtöbisselle Nurkkaan ja alakerran Lidlin (ja Alkon) kautta matkaan. Ja aamulla heräät Kolarissa. Voiko iisimpää olla. No ei.

Meillä oli siis oma auto mukana. Ja zygät. Ja helvetikseen kaikkea muuta, kuten golf-kamat, joita ei kertaakaan käytetty, sekä retkeilykamat, jotka myöskin jäi ikävästi korkkaamatta. Mutta aivan täynnä oli Volkkari, kun kohti Yllästä lähdettiin menemään.

fullsizeoutput_ebb

Kaksi ensimmäistä yötä oltiin siis Ylläksellä, Hotelli Saagassa. Tarkoituksen oli käydä tutustumassa heidän maastopyörähommiin. Keli oli ensimmäisenä päivänä vähän märkä, joten se meni lähinnä elpyessä kylpylässä, mikä oli ihan hyvä, koska ravintolavaunusta oli hankittu seitin ohut darra. Mutta sunnuntaina sitten päästiinkin jo tosi toimiin Pyhäjärven lenkille. Mitään en ole näköjään oppinut, koska vähän silleen takki auki lähdettiin reilun 30 kilsan lenkille (tunturi ylitetään, ei kierretä), vaikka poluilla olen oikeasti polkenut varmaan joku viisi-kuusi vuotta sitten viimeksi. Ja sepä sitten rankaisi. Meinasin lähinnä kuolla, kun nitkutin Trekiä Kukastunturin laelle, voidakseni jatkaa varsinaiselle reitille Pyhäjärveä kiertämään. Mutta selvittiin ja illalla sitten täristiin Saagan porealtaassa.

Ylläs gondola
Aina oppii etelän hiihtäjä jotain uutta;Ylläksellä on gondola. Luulin että Levillä olisi Suomen ainoa. Tällä voi ajaa korvausta vastaan ylös zygän kanssa, jos alamäkihommista tykkäilee. Itsellä ei pää kestä moista rytkytystä.

fullsizeoutput_eb9

Kukastunturin huiputus
Huipulla. Eli periaatteessa lähtöpisteessä. Melkein kuolin.

Pyhäjärven kierto

Olen käynyt todella vähän Lapissa ja Ylläksellä en käytännössä koskaan aikaisemmin, paitsi Jounin kaupassa, ja paikka yllätti kyllä positiivisesti näin syksylläkin (ei siis Jounin marketti, vaan se kaikki muu). Hyvää hoodii mtb-asioihin, parhaimmillaan varmaan alamäkihommissa, ok palvelut Äkäslompolon puolella ja muutenkin jees meininki. Menen toistekin. Levillä olen ollut hiihtelemässä joskus kauan ennen kuin koko Helsinki löysi paikan, mutta näkisin että ei ole ehkä ponnistelun arvoinen. Mieluummin lennähdän kahdessa tunnissa Salzburgiin ja hoidan asian siellä. Eli itsellä Lapin parasta antia on ehdottomasti tuo sulan aikaan tunturissa ryskäminen.

Ylläkseltä jatkoimme varsinaiseen kohteeseen, eli mökille Muonioon. Mutta siellä oli sen verran tapahtumia, että ansaitsevan oman lukunsa.

Bar Kaappi ja TIS-51
Vaikka Pitkä Kuuma Kesä on ehdoton elämäni elokuva tässä skenessä, on Napapiirin Sankareilla myös tietty sympatia sydämessäni, koska Lavikainen <3.
Ylläs parking
Koska miksipä ei.

 

 

Meillä on (selfie)peili

Juttu on siksi merkittävä, koska olemme nyt olleet ilman kokovartalopeiliä muutosta asti eli yli puolivuotta. Vanhassa asunnossa peilihommat olit hoidettu liukuovilla ja ne jäivät ymmärrettävästikin sinne. Kapistus on ollut tarkoitus hankkia jo aikaisemmin, mutta tuntemattomattomasta syystä hovihankkijamme Ikea oli jatkuvasti out of stock tämän artikkelin osalta. Ja koska muualla tuollaiset melko kookkaat ja suht ok:n näköiset peilit on melko arvokkaita, oltiin sitten ilman.Lue lisää

Motivaatio nolla

Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.

4c8b7f28cb88efa34581a98f1ac3af8e

Lue lisää

The (Un)Happines Project

Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu siltä että Universumi v***uilee ihan huolella? En tarkoita nyt oikeita ongelmia ja suruja, vaan sellaista pientä kiusaa, joka harmittaa aivan helvetisti, mutta ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin vakavaa. Tämä viikko on ollut sellainen. Kaikki mihin kosken, tuntuu hajoavan palasiksi (ja tämä ei siis ole valitettavsti metafora tässä kohtaa) ja Deezerin flowkin soittaa pelkkää paskaa. Aika paljon mä kestän, mutta en Tommi Läntistä mun soittolistalla. Lisäksi tuo loppumaton kylmyys vituttaa. Anteeksi.Lue lisää