Note to self: Älä pidä taukoja

Äkkiseltään sitä saattaisi luulla, jotta huilitauko lisää treenimotivaatiota, mutta väärin luulin. Keskityin joulunpyhät (oikeasti täydet kaksi viikkoa) puhtaasti hedonistisiin nautintoihin, syöden ja juoden aamuvarhaisesta iltamyöhään niin antaumuksella, jotta eipä meinannut toppahousut mahtua jalkaan, kun eilen piti sitten arjen tultua lähteä jumppaklubille polkemaan. 

No, sain kuin sainkin sullottua itseni pöksyihin ja polkaisin treeneihin miellyttävässä 12 m/s vastaisessa hiki valuen. Inhotti, pelotti eikä oikeastaan huvittanutkaan. Inhotti siksi, että housut puristi ja tuuli niin perkeleesti, pelotti siksi, koska tiesin, että kohta koskee. Ensimmäinen ja vielä toinenkin treeni tauon jälkeen kun on yleensä aina liki käynti kuoleman rajalla. Jumppana oli onneksi pidemmän puoleinen jyystö, jota sai puksuttaa menemään lähes omaan tahtiin, treenilaiskuuttaan rauhassa katuen. Mutta hiki tuli ja kuten arvasinkin, kunto loppui. Piti ihan oikeasti välillä huilata, jotta jaksoi pyörittää narua loppuun asti.

Epäilen, jotta olen lihonut tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan viisi kiloa (en uskalla punnita, mutta housujen vyötärö kertoo tuon suuntaista tarinaa), joten jos on hypyt olleet aiemminkin vähän raskaita, niin nyt on sitten potenssiin, no, viisi. Lisäksi kun tähän lasketaan se, että olen kesästä lähtien ollut vähän silleen muodikkaan lempeä itselleni ja kuunnellut sisäistä ääntäni, joka pääsääntöisesti kehoittaa treenin sijaan  juomaan kaljaa ja syömään hyvin, ei olla kovin vahvoilla. Ja nyt harmittaa. Harmittaa se, että olen päästänyt aikanaan ihan ok kunnon alaspäin ja samalla kerryttänyt kiitettävästi kiloja poistettavaksi. Kilot kiusaa ensisijaisesti siksi, että jo ennestään hankalat jumppaliikeet (hypyt, leuat, punnerrukset yms.) muuttuvat lähinnä mahdottomiksi, kun painoa tulee vähänkin lisää. Katseilta löllykät saa peitettyä pitkällä paidalla, mutta rigillä se ei valitettavasti auta. 

Mutta ehkäpä koitan ottaa tämän opiksi ja motivaatioksi, lopettaa lempeilyn ja todeta sen tosiasian, että omalla kohdalla homma vaatii enemminkin kuria. Välillä on mentävä, vaikka sohva kiinnostelisi enemmän ja sitä ruokaa voi syödä vähän vähemmänkin. 

It’s fun they said.

 

91e9f59f4799d37287a7fe1d532511d2d1d95f4dfc03b20c4616dbbf1d0041bd.jpg

Mainokset

72 päivää lomaan

Näin kertoo Norwegianin aplikaatio. Ja sehän ei ole kovin paljon se, noin kaksi ja puoli kuukautta, joten sitähän voi tässä sitten alkaa aktiivisesti odotella. Lennähdämme siis maaliskuun puolen välin tietämissä vuoden tauon jälkeen alppimaisemiin hiihtommiin. Tulee tarpeeseen, koska viime talvena ei tullut päivän päivää mäessä ja vähän veikkaan, etten saa itsestäni irti lähteä etelä-Suomen vuorille tänäkään vuonna. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Meillä on varattuna vajaan kahden viikon reissu, joka tarkoittaa kymmentä hiihtopäivää. Ja se on juuri hyvä määrä. Riittävästi, mutta ei liikaa. Huilipäiviä ei tarvitse välttämättä pitää, mutta jos nyt yhdelle päivälle sattuu paska keli, niin maailma ei kaadu (toisin kuin viikon reissulla, jolloin hiihdetään vaikka sataisi vanhoja mummoja Esterin hanurista). Ja koska kohde on tuttu, minulla taitaa olla, hetkinen, seitsemäs kerta samoilla kukkuloilla, ei eksymiseenkään mene aikaa. Tietää tasan mihin kandee mennä ja mitä jättää väliin. Jopa majoitus on neljättä kertaa samassa Landhausissa. Vähän niinku mökille menis. Jos joku kaipaa edullista majoitusta loistosijainnilla, voin suositella tätä. Paikan plussana oma sauna, jota ainakin me on saatu lämmittää miten haluttu. Sisustus on hieman retrohko, mutta ei kannata antaa sen haitata.

IMG_0791.JPG

Olemme siis jumiutuneet hiihtolomailemaan tuonne Saalbachiin. Siihen on muutama syy, joista ei nyt merkityksettömin ole se, jotta kaveri asuu siellä. Mutta on niitä muitakin; hoodit on erinomaiset, rinteitä on paljon, offareiden saavutettavuus hyvä, hissikapasiteetti loistava (vai mitä sanotte 8 henkilön tuolihisseistä, joissa on lämmitetyt penkit?), hinnat naapurimaita edukkaammat ja etäisyys Salzburgin kentältä, jonne punavalkoiset siivet meidät kiidättävät, alle tunti. Ja koska paikalle mennään nimenomaan hiihtämään eikä hummaamaan, ovat tutun paikan edut kiistattomat, koska vuoret nyt on vuoria, eroavaisuudet tulee sitten sieltä kylästä (IMO).

Olen joskus aikanaan käynyt hiihtelemässä sekä Ranskan että Sveitsin puolelle (Chamonix, Verbier, Engelberg), mutta varsinkin tuon jälkimmäisen maan hintataso on aivan no go omalla rahalla. Hissiliput maksavat tuplat siihen mitä Itävallassa, samoin kuin ruoka ja juoma. Siinä missä missä me selviämme Itävallassa tuosta kymmenen päivän hiihtorupeamasta reilulla parilla tonnilla, palaisi Sveitsissä hommaan euroja yli tuplat. Ja siihen ei vielä kovin montaa apres ski -sessiota tarvitse viettää. Itävallassa rinneravintolassa syö ihan kelpo lounaan alle kympillä (gulassi taitaa olla n. 4 €) ja afteribisset on lähtökohtaisesti noin nelosen. Iltaruoka tehdäänkin sitten yleensä kämpillä, koska sen verran alppi-ilma toimistorottaa väsyttää, jotta ainakaan joka ilta ei kylille jaksa lähteä. Ja toki ollaan aina sen verran loppukaudesta mestoilla, jotta osa kylän anniskeluliikkeistä on laittanut kauden pussiin.

Toinen mihin ollaan jumiuduttu, on ajankohta eli keväthiihto aka semi-sohjo. Tähänkin on muutama perusteltu syy; hinnat, tyhjät mäet, aurinko ja lämpö. Hissijonoja ei käytännössä ole, hiihdellä saa lähinnä keskenään. Lumitilanne on tietty joka kerta jännitysmomentti, mutta kokemus on osoittanut, että ylhäällä on aina ja parina vuonna ollaan saatu kunnon dumpit liki vyötäröön asti. Joten laskettavaa riittää ainakin hoidetulla alueella. Lisäksi se, jotta kylässä alkaa olla meidän toukokuukelit, lopettaa talven jotenkin kuukautta aikaisemmin kuin täällä kotona.

IMG_0727.JPG

 

IMG_0743.JPG

 

IMG_2431.JPG

Kylään laskut nyt käytännössä on keväällä aina tätä. Mutta eipä tuo nyt niin haittaa, tuossakin on oma fiiliksensä, kun ympärillä tuoksuu märkä nurmi ja lehmän kakka.

Yllättäen rakasta myös itävaltalaista safkaa. Ehdoton suosikki on Käsnock; spätzleitä ja juustoa. Ja voita. Sanoisin jotta nuudeleiden ja juuston suuhde lienee fifty-sixty. Senkun vetäisee, niin ai että, kyllä taas jaksaa. Olen tosin joutunut luomaan tähän rajoitesäännön, vain kaksi kertaa resissun aikana, koska muuten, noh, menisi joka päivä. Toinen suosikki on Bauernsalad eli spydäri salaattipedillä, tämä niihin hetkiin kun ”mä voisin ottaa vaan jonkun salaatin”. Ja jälkkäriksi Kaiserscmarrn (ilman rusinioita) tai vesipulla eli Germknödel. Vesipulla nimityksen olen keksinyt ihan itse, koska kyseessä on tosiaan omituinen, vesihöyryssä kypsytetty nahkea pulla, jonka sisällä on kirsikkahilloa. Tarjoillaan ehdottomasti voisulan ja sokeri-kaakaoseoksen kanssa. Toinen vaihtoehto olisi vanijakastike, mutta voisula on ihan ehdottomasti parempi. 

fullsizeoutput_c7e.jpeg

Käsnock (n. 2000 kcal/annos)

fullsizeoutput_e65.jpeg

Germknödel.

Eikä toki pidä väheksyä Aperol Sprizin merkitystä; tämän kelpo juoman saa apres ski -tunnelmaa nostattamaan käytännössä kuudella eurolla. Himatarpeiksi voi hakea kaupasta Aperolia tarjouksesta kaksi (litran)pulloa yhden hinnalla (!!!) oikein sopivaan 15 euron hiihtopummihintaan.

IMG_0762.JPG

Mutta nuo ovat kyllä maisemia jossa ihmisen on malko hyvä olla. Tästä syystä tuonne kai sitten aina vuosi vuoden jälkeen palailee lomapäiviä (ja rahoja) polttelemaan.

IMG_2288.JPG

 

fullsizeoutput_ed1.jpeg

Lopuksi pari pro-tipsua:

Koska tuon hiihtoroippeen raahaaminen on jokseenkin työlästä, kannattaa ottaa siihen pistetystä effortista kaikki irti. Jos on tällainen vanha ja raihnainen, joka tarvitsee polvilämppärit, toimii ne paluumatkalla erinomaisena suojana niille tuliaisviinelle, jotka ei mahtuneet monoihin. 

img_0739.jpg

img_0779.jpg

img_1433.jpg

 

Tuo polvilämpärisamppanja on muuten Lidilistä. Sekin vielä tuon maan etuja.

Paras säästövinkki ikinä – älä osta

Olen vähentänyt kaikenlaista turhan kuluttamista jo vuoden tai pari ja tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä sekä omassa ajattelutavassa, että tilin saldossa. Toki toissa kesänä tehty asuntokauppa asetti talouden aikalailla uuteen uskoon, kun siinä missä aikaisemmin maksoimme asumisesta 900€/kk (laina + vastike), ovat kulut nykyään noin 50% isommat, joten kulutustottumuksia on ollut vähän pakkokin tarkastella.

Aikaisemmin ostin melko paljon. Kuukausittain paketteja erinäisistä verkkokaupoista ja siihen päälle vielä ysmyt, mid season alet ja mitä näitä nyt on. Reissussa saatoin helposti polttaa 3k ihan vaan vaateostoksiin ja normikuukausina meni sellaista 400 – 600€. Ei niin mitään järkeä. Jotenkin vaan en keksinyt kulmaa, joka olisi ollut itselle riittävän motivoiva ylittämään shoppailun tuoman nautinnon. Kunnes yhtenä päivä valkeni (tai varmaan pikkuhiljaa ymmärtäen), mutta kuitenkin; ekologisuus. Ja etenkin ruuan tuotannossa myös eettisyys. Nykyään, pohdiskellessani ostopäätöstä, annan mieleni viivähtää hetken kyseisen artikkelin tuotantokuormituksessa ja kas, aika helposti jää ostamatta. Ruuan suhteen voin suositella samaa; kun alkaa tehdä mieli Parmesan-juustoa, niin annapa ajatuksesi viivahtaa hetki tässä artikkelissa. Aivan. Aika vähän tekee enää mieli normaalilla empatiakyvyllä varustetun ihmisen rapsuttaa juustoa pastan päälle. Meillä ei ole ollut ko. alueen juustoja tuon artikkelin julkaisun jälkeen. 

Mutta siihen varsinaiseen aiheeseen eli mitä aion tehdä tämän asian eli ostamisen vähentämisen ja sitä kautta säästämisen kanssa vuonna 2019? Alan lakkoon. Pistän vaatteiden, kenkien, laukkujen, korujen ja kodin esineiden hankkimisen katkolle nyt alkuunsa ainakin puoleksi vuodeksi ja tarkastelen tilannetta tämän jälkeen uudelleen juhannuksen tienoilla. Sen verran joudun lakostani joustamaan, jotta hankin uuden kypärän mäenlaskuhommiin. Sitä en ehtinyt tänä vuonna tehdä ja vanha on oikeasti uusittava, koska sen turvallisuusaspekti on nolla. Toivon löytäväni sen nyt joulun alesta. Mutta muuten en aio ostaa ennen kesäkuun loppua yhtään mitään. En edes alusvaatteita tai sukkia, koska niitäkin minulla on valehtelematta varmaan liki sata. Molempia, ei yhteensä.

Ja lakkoilu ei siis koske pelkästään uusien tavaroiden hankintaa, vaan yhtälailla pannassa on myös käytetty roina . Olen jo useamman vuoden koittanut ostaa kaiken mahdollisen Facebookin kirppiksiltä ja aika hyviä hankitoja sieltä tehnytkin, mutta fakta on se, jotta jos rahaa haluaa säästyvän, pitää ne 600 euron veskat jättää sinne kirppiksille, vaikka alle puoleen hintaan kaupan taksasta saisikin.

Mutta jotta motivaatio kestää, tarvitaan lukuja. Menojen seuranta on sinällään helppoa, koska maksan aivan kaiken yhdellä kortilla, koska pisteet. Ruokakulut meillä on melkolailla vakioituneet; Lidl kuittaa aika tarkkaan 500€/kk meidän taloudelta. Ja siinä on sitten kaikki. Paitsi kauramaidot, ne joudutaan hakemaan Ässästä, koska Lild ei niitä ainakaan vielä toistaiseksi tarjoile. Tämän lisäksi menee koirien safkoihin, bussilippuun, satunnaisiin apteekkikäynteihin, Alkoon, joskun baariin ja sen semmoisiin, yhteensä sen verran, että kuukauden korttilasku ei ole käytännössä ikinä alle 1000€, vaan ennemminkin aika paljon yli. Ja tämä on nyt se osa-alue mihin ajattelin puuttua; tammikuusta lähtien luottokorttilaskuni ei saa ylittää tuota tuhatta euroa kuukaudessa. Poikkeuksen asettaa tietty se, että jos hankitaan jotain isompaa kuten lentoja tai muuta pakollista, joka ei ole lakkoilulistallani, mutta noin niin kuin isossa kuvassa. 

Joten tällä, joskin hieman löysällä matematiikalla ja jonkinlaisella turvapuskurilla, pitäisi kuukausittaisen kulutuksen ulkopuolelle jäävän summan olla omalta osaltani noin 800 euron luokkaa. Tähän summaan olen huomioinut pienen joustovaran tuon tonnin päälle, sekä vuokratulojen verot, jotka joudun maksamaan ”omasta pussista” kun tuon sijoitusasnunnon tulot ei riitä lainan ja vastikkeen jälkeen niitä kattamaan. Eli tuon pitäisi jäädä silleen helposti. Vähän kyllä hämmästelen, että jos helposti pitäisi jäädä, niin mihin hittoon olen hassannut rahojani, koska mitenkään vimmatusti en ole mitään omasta mielestäni hankkinut. Joten vaikka kaikki ostot kortilla näkyykin, on jatkossa ratsattava myös kuitit, koska johonkin tuota massia vaan hukkuu.

No mitä tuolla ylimääräisellä hillolla sitten tehdään? No maksetaan esimerkiksi lainoja pois vähän tiukempaan tahtiin kuin on alunpitäen suunniteltu (ja niitähän sitten riittääkin), ostetaan vähän osakkeita, laitetaan rahastoihin tai vaikkapa lentoyhtiön kassaan, kun alkaa tuntumaan siltä. Myös kylpärillä alkaa olla ikää aika paljon, eikä keittöremppakaan ole kaukana. Eli kohteita riittää, koska valitettavasti olemme taloutemme kanssa kaukana siitä tilanteesta, jotta kaikki olisi maksettu ja nyt vaan sitten kerrytellään sitä pottia, jotta parin vuoden päästä voi jäädä duunista veke. Juu ei, kyllä ihan liki eläkevuosiin riittää Nordealle piikkiä, jos haluaa tämän asunnon saada palkkatuloilla kuitattua. 

Jännityksellä odotan, mitä tarkennetusta kirjanpidosta paljastuu.

money-1428587_1920.jpg

Ensi vuonna tähän aikaan

Vuosikatsauksesta innostuneena ajattelin listata, mitä ensi vuonna tähän aikaan toisin. Omassa elämässä siis, muuhun en uskalla ottaa kantaa. Niin kuin jo aiemmin totesin, olen kova lupaamaan ja aloittamaankin asioita, mutta varsinkin ne työläimmät muutokset tuppaa aina jäämään vaiheeseen. Mutta ehkäpä tulevana vuonna kaikki muuttuu.

Ensi vuonna tähän aikaan:

  • Painan 8 kg vähemmän kuin nyt
  • Saan tehtyä 10 leukaa. Putkeen siis
  • Saan tehtyä sujuvia t2b:ja ja enemmän kuin yhden
  • Osaa seisoa käsilläni ilman tukea
  • Puhun huomattavasti sujuvampaa englantia
  • Olen vähentänyt maitotuotteiden kulutuksen liki nollaan (pl. raejuusto)
  • Olen ostanut alle kymmenen artikkelia. Koskee siis vaatteita, kenkiä, laukkuja ja mitä näitä nyt on. Tästä ulkona ovat hygieniatuotteet ja safka tietty. Toki auttaisi kyllä tuohon ensimmäiseen bullettiin tuo rajoite ihan mukavasti
  • Olen vähentänyt viinin litkimistä
  • Olen saanut säästettyä 5000€ valittuihin kohteisiin

 

Vuosikatsaus 2018

Vuosikatsaus lienee kiinnostavampaa tarinaa itselle kuin muille. Lisäksi ihan jonniin verran joutui pinnistelemään, jotta asiat palautuivat mieleen. Huomaan myös, että ihan ei kestä enää hanskassa, että oliko se nyt viime vaiko toissa kesä, kun niitä asioita tapahtui, mutta parhaani mukaan koitin kestää totuudessa aikajanan suhteen. Mutta Andya lainatakseni; parempi nasta tarina, kuin tylsä totuus. Toki disclaimerina todettakoon, jotta alla oleva on enimmäkseen jälkimmäistä. Joten mitenkään erityisen päräyttävä ei vuoteni näin jälkikäteenkään tarkasteltuna ole ollut.

  1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
    No jaa-a, nyt pitää kyllä ihan hetki miettiä. N​o ainakin kävin Kuubassa, sitä en ole aikaisemmin tehnyt. Ja Riviera Kalliossa. Ja todennäköisesti treeneissä olen saattunut tehdä jotain ensimmäistä kertaa, mutta ei vaan tule nyt mieleen. 

     

    fullsizeoutput_e16.jpeg

  2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
    Todennäköisesti en, koska en muista mitä olen luvannut. Jotain ihan varmasti, koska olen hyvin hanakka lupaamaan asioita (aloitan esimerkiksi tipattoman lähes poikkeuksetta jokaisena darrapäivänä). Epäilen, jotta lupaukseni ovat liittyneet jotenkin painon pudotukseen ja jumppatulosten parantamiseen. Kummassakaan ei ole valitettavasti tapahtunut haluttuun suuntaan muutosta. Vastakkaiseen kylläkin.
     
  3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
    Ainakin yksi uusi duunikaveri tuli. Ja treenikavereita myös. Mitään syvempiä tuttavuuksia en tainnut tänäkään vuonna solmia.
     
  4. Menetitkö ketään läheistäsi?
    En onneksi. Lähellä oli, jottei vanhempi koirista lähtenyt sateenkaarisilloille, mutta hänkin sitten piristyi ja sutii siis edelleen menemään. 
     
  5. Missä maissa vierailit?
    No siellä Kuubassa alkuvuodesta, Köpiksessä vappua viettämässä, Tukholmassa minilomalla heinkuussa, Tallinnassa Gunnareiden keikalla ja Jenkeissä varsinaiselle kesiksellä syyskuussa. Ai niin, ja marraskuussa kävin vielä kerran Tallinnassa.
    qYPbRb5eRKyqjURpjKbm3Q.jpg
    fullsizeoutput_15b1.jpeg
     
  6. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
    Varmaan se, kun peruin koiramummolle tilatun lopetusajan. Tosin en ihan tarkasti muista päivää, mutta toukokuussa se oli.
    NEWkFIhlS4C%8Oe6ZJGD%A.jpg
     
  7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
    Öö, ei varmaan mikään. En tainnut juurikaan saavuttaa millään rintamalla mitään merkittävää. Tässä olisi siistiä, jos voisin laittaa vaikkapa että opin muscle upin tai kävelemään käsillä, mutta valitettavasti ihan perusleuatkin ovat vielä vaiheessa, eikä vähiten tuon nousujohteisen elopainon takia.
     
  8. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
    Asuntoon ja reissaamiseen. Muuten elellään aika siivosti.
    fullsizeoutput_119b.jpeg
     
  9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
    No eipä noitakaan mitään suurempia ollut. Ehkä semmoinen yleinen ihmisten perseily ja sen hyväksyminen vähän välillä ihmetyttää, mutta koitan parhaani mukaan ignoorata moiset. 
     
  10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
    Itse asiassa en muista sairastaneeni edes kunnon flunssaa. Sen sijaan sen muistan, että liki puolivuotta kestänyt plantaarifaskiitti hellitti tammikuun lopussa. Ja se oli juhlaa se, kun jalka alkoi taas kestää hyppäämistä.
     
  11. Mikä oli paras ostoksesi?
    Ostelen yleisesti ottaen aika vähän, mutta yksi viime vuonna tehty hankinta on ylitse muiden; laukku. Hankin toissa kesänä Neverfullin GM:n Azur -kuosissa ja tykästyin laukkuun niin, että ostin samanlaisen Ebene -kuosilla, koska ihan paras laukku koskaan. Läppäri ja eväät mahtuu ilman sompailuja, eikä haittaa vaikka kastuu. Molemmat on second hand -kamaa,onnistuin saamaan ne todella hyvään hintaan.
    fullsizeoutput_1536.jpeg
     
  12. Viime kauteen verrattuna, oletko
    I onnellisempi vai onnettomampi:
     Sanoisin että hitusen onnellisempi. Olen koittanut opetella olla välittämättä asioista, joille en mahda mitään (esmes siitä muiden perseilystä) ja se on kyllä auttanut.
    II laihempi vai lihavampi: Lihavampi, helposti.
    III rikkaampi vai köyhempi: Netto-omaisuuden määrässä rikkaampi. Vaikka on toki velkaakin on ihan omiksi tarpeiksi. Mutta sitä sentään vähemmän kuin edellisenä vuonna.
     
  13. Mistä ihan todella, todella innostuit?
    Talvipyöräilystä, voikkatreeneistä ja äänikirjoista nyt ainakin. Ja Nordic Noirista. Ai niin, ja The Ordinarysta.
    q7elkelgsccqydpskpnyg.jpg
     
  14. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
    No vaikka tämä .  Ja kaikki muutkin kyseisen artististin tuotannot.
    a4huez4s12xvskciucaq.jpg
     
  15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
    Vaikka mitä, mitä en en tehnyt; treenata, lukea, opiskella, opetella jotain uusia juttuja. Mutta lupaan tehdä kaikkea tuota ensi vuonna.
     
  16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
    No notkua interwebisssä ja syödäkin olisin voinut määrällisesti hieman niukemmin.
     
  17. Rakastuitko kauden aikana?
    En varsinaisesti. Tilanne on aika stabiloitunut.
     
  18. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
    Koska löysin suoratoistopalvelut viime vuonna ihan uudella tavalla, pystyn jopa vastaamaan tähän. Mutta toki näitä on sitten useampi, kaikki toki sarjoja, mutta kai nekin on ohjelmia? Eli Sorjonen, The Handmade’s Tale, Nousuvesi, Ennen kuolemaa etc. Oleellista on, että koko homma on katsottavissa yhdeltä istumalta. 
     
  19. Mikä oli paras lukemasi kirja?
    Luin kiusallisen vähän, toki tahti on parantunut loppu vuotta kohden. Mutta jos nyt joku mieleen jäänyt mainitaan, niin Sisko Savonlahden Ehkä kaikki muuttuu tänä kesänä oli kyllä ihana, liki omaelämäkerrallinen tarina. Myös Paranoidi optimismi oli erinomainen, ja ennakkoluuloistani huolimatta myös Andyn elämänkerta, Andy Rock’n’roll Star oli viihdyttävä.
     
  20. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
    Juhannus oltiin ihan himassa (ja tästä minulla on näkyy olevan ihan tarinakin, joka on jäänyt julkaisematta, joten siitä aasin siltaa pitkin klik!), jouluna meidän porukoilla pari päivää ja muuten himahommissa. Kesällä oli vielä toiveissa lähteä jouluksi reissuun, lähinnä Vietnam kiinnosteli, mutta jotenkin siinä sitten kävi niin, että ei huvittanut maksaa tonnia lennoista, jotka vähän vähemmän peak seasonina saa alle viiteen sataan, joten jäätiin tänne. Ensi vuonna täytynee kyllä voittaa piheytensä ja häipyä, koska aika kivuliasta oli joulupyhät näin vietellä.
     
  21. Mitä halusit ja sait?
    No varmaan sen laukun. Ja Kuuban reissun. Niin joo, ja Barbourin öljykangastakin. Sitä olin halunnut jo varmaan viisi vuotta. 
     
  22. Mitä halusit, mutta et saanut?
    Uutta pyörää, cyclocrossia.  En raaskinnut sitten kuitenkaan ostaa. 
     
  23. Mikä oli vuoden paras elokuva?
    Jaahas, leffassa käytiin vissiin kaksi kertaa, ja jos niistä pitää valita, sanon Bohemia Rhapsody (toinen oli Tuntematon). Eli ei kovin hyvin mene tuonkaan osa-alueen kanssa.
     
  24. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
    Synttärit on vappuna ja niitä vietettiin Köpiksessä. Juhlistin asiaa mm. vetämällä kunnon lipat Donkey Bikella Tivolin sisäänkäynnin edessä. Täytin 43.
    fullsizeoutput_11a6.jpeg
     
  25. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
    Sanoisin, että jos olisin jaksanut treenata vähän systemaattisemmin, olisi se varmaan tuonut muitakin positiivisia lieveilmiöitä mukanaan. 
     
  26. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
    Kuten aina; sporty preppy tai jotain sinne päin.
    IMG_4072.JPG
     
  27. Mikä piti sinut järjissäsi?
    Treenaaminen.
    Sxd9QpyERPyRS40iAVZDDg.jpg
     
  28. Ketä/mitä kaipasit?
    Keväällä kaipasin Alpeille ja mäkeen niin paljon, jotta aloin olla vaarallinen ympäristölleni. Syksymmällä sitten jostain syystä halusin Aasiaan.
    fullsizeoutput_104c.jpeg
     
  29. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
    Ehdottomasti meidän Casa Particularin isäntäväki Kuuban Trinidadissa. Helposti sydämellisimmät ja ihanimmat tyypit mitä olen koskaan kohdannut <3.
     
  30. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
    En oikein jaksa yllättyä yksittäisten ihmisten muuveista, joten vastaa tähän vaikka, että se kuinka nopeasti treenitauko näkyy tuloksissa (ja vaa’assa), miten pitkä ja kuuma kesä voi Suomessakin olla ja miten paljon saa rahaa palamaan yhden baari-illan aikana, kun oikein lähtee hakemaan tuloksia.
     
  31. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita
  • Treenaan viisi kertaa viikossa
  • Pudotan painoa 7-10 kg
  • En osta mitään vaatteita/kenkiä/laukkuja etc. seuraavaan puoleen vuoteen
  • Vähennän ennestään lihan ja maitotuotteiden kulutusta
  • Parannan kielitaitoa

Ja voi että, näitä on vaikka kuinka paljon vielä lisää. Niin paljon, jotta ei vuosi riitä.

 

Kaupunkijuhannus

EDIT: ajankohtainen postaus, joka plompsahti julkaisemattomissa vastaan näin vuotta läpikäydessäni.

Tai no, oikeastaan lähiöjuhannus. Ei meinaan poistuttu himahoodeilta kaupungin suuntaan koko aikana. Mutta oli kuulkaas aika hyvä näin. Itsellä on viimeiset kolme-neljä viikkoa olleet duunissa aikamoisia ja muutama iso juttu saatiin päätökseen juurikin ennen juhannusta, joten oli takki aikas tyhjä, kun torstai-iltapäivästä nakkkasin läppärin kannen kannen kiinni.

Suunitelmissa oli toki kaikenlaista. Oli Hampton Baysin lonkerolaiteturia, Skifferiä ja ehkä jopa Lonnaa. No, jumalan kiitos perjantaina tuli vettä kuin  Esterin pyllystä, joten ah, mikä ihana syy levyttää himassa. Ja koska oltiin torstaina käyty jumppaamassa ihan rapsakasti, oli oikeastikin lepopäivä, joten ei huono sekään. Perjantai kului siis lähinnä syödessä ja juodessa. Keiteltiin perunoita, grillattiin parevekkeella vähän makkaraa ja juotiin pari iltapäivä Gt:tä. Oikein hyvä. Niin joo, leivoinhan mä raparperipiirakkaakin. Nukkumassa olinkin sitten jo kympin pintaan.

umukk39cqpu7fhvym0txwg_0.jpg

vuvr9qmwragghjccgtji5w.jpg

Lauantai meni sitten aika samalla kaavalla, paitsi ei juotu päivällä GT:tä, koska piti mennä illalla vielä pelaamaan. Keli oli kiva, mutta aivan sairaan kylmä sen jälkeen, kun aurinko ei enää paistanut. Yhdeksää asetetta taisi näyttää auton mittari, kun vähän ennen puoltayötä lähdettiin Nevaksesta ajelemaan himaan päin. Koska rundin jälkeen ei tietekään nukuttanut, päädyttiin meikäläisen suosikki yöajanvietteeseen; juotiin loput juhannukseksi hankituisita viineistä ja katsottiin aiemmin mainostamani Ennen kuolemaa Areenasta loppuun. Luulin itseasiassa, että sarjasta ei olisi tehty kuin tuo yksi tuotantokausi, mutta näköjään on toinenkin. Google tietää kertoa, jotta 2019 on tulossa. Loppuratkaisu ei nyt minusta varsinaisesti jättänyt ihan hirvittävän isoja eväitä jatkoon, mutta kaipa ne on sitten jotain käänteitä sinnekin keksineet. Koska tämä ensimmäinen oli kyllä aivan kultaa. No, ylihuomenna tulee kolme jaksoa Handmade’s Talea Areenaan. Saa nähdä malttaako sitä odottaa viikonloppuun ennen kuin korkkaa ne. Kyllä nuo suoratoistopalvelut on vaan yksi maailman hienoimpia keksintöjä.

rtffepdwsxgwjitskojxyw.jpg

 

fullsizeoutput_11e2.jpeg

Noiden Hampton Baysien ja Lonnien lisäksi mulla oli tietty hirvittävän paljon suunnitelmia, mitä saan aikaiseksi täällä himassa, kun on kolme päivää vapaata. Tarkoitus oli esimerkiksi pestä parvekelasit ja loput ikkuinoista, mutta jäi seuraavaan kertaan. Sen verran onneksi sain aikaiseksi, että aloitin vuokralaisen etsiskelyn tuohon meidän toiseen vuokrakämppään ja toivon että ensi viikon loppuun mennessä tämäkin asia on poissa to-do -listalta. Ainakin melko lupaavalta näyttää. 

fullsizeoutput_1210.jpeg

No, ensi viikon saa sitten kuunnella, miten duunikaverit hehkuttaa lomalle jäämistään. Siinä voi sitten itse pohtia, että oma loma se näyttäisi olevan näillä näkymin syyskuussa, ellei jostain sitten plompsahda halpoja itä-rannikon lentoja elokuulle. Vahvasti kyllä epäilen tätä tapahtuvaksi.

Inkiväärishotti parempien ihmisten aamuihin

Keittelin tuossa viikonloppuna paremman ihmisyyden tunnoissani uuden satsin inkiväärishotteja. Edellinen kokeilu juotiin loppuun ja koska siitä ei nyt varsinaisesti mitään haittaakaan ollut, olin aikaansaapa ja toimelias, ja valmistin lisää tuota aamujen eliksiiriä. Intoani lisäsi vielä se, jotta Lidliin oli tullut inkiväärejä irtomyyntiin, aikeisempien yksittäispakattujen sijaan. Eikä hintakaan ollut kova; reilun viisi euroa kilo.

Inkivääri on muuten heittämällä yksi perkeleellisimmistä käyttöliittymistä mitä maa päällään kantaa. Niiden kuoriminen on vaikeampaa kuin virkkaaminen. Lisäksi v***ttaa se, jotta kaikissa ohjeissa todetaan ylimalkaisen leppoisasti ”kuori kilo inkiväärejä”. Oh well, ja mitä sen jälkeen? Käy solmimassa maailmanrauha inkiväärien kiehuessa?

No mutta, koska olen melko suurpiirteinen, enkä ole koskaan kuullut kenenkään kuolleen inkiväärin kuoriin, vedin niin sanotusti isolla pensellillä, vähän sinne päin. Ihan hyvä riittää, sinä riität. Niinhän sitä hoetaan. Ja mitä väliä, kun litku kuitenkin siivilöidään ennen käyttöönottoa.

fullsizeoutput_16a0.jpeg

BIfkenZNThyXrivGlzTN0Q.jpg

3lGsRAwZQfuadv0fRtokFA.jpg

No, ihan kiloa mulla ei onneksi tavaraa ollut, puolikas vain. Mutta ihan riittävä sekin. Lisäksi tarvittiin pari litraa vettä. Otin tämän ihan hanasta. Todellinen superfoodie hakisi varmaan jostain salaisesta lähteestä, täyden kuun aikaan, mutta oikaisin siis tässäkin.

Inkiväärit palasisiksi, kattilaan, vesi perään ja hiljaista keittelyä semmoiset kolme varttia. Sitten virrat pois ja soppa jäähtymään. Itse annoin tuotoksen seistä seuraavaan aamuun. Tämän jälkeen siivilän läpi (lasi)pulloihin ja maun mukaan sitruunaa/limeä perään. Toisissa ohjeissa kehoitetaan laittamaan mehut jo keitettäessä, mutta epäilen, jotta aika vähän on C-vitamiina jäljellä, jos tunnin verran keittelee. Kuorta voisi tietty rapsuttaa joukkoon jos jaksaisi. Hunajaa tai sokeria voi lisätä myös, jos tykkää. Itse en käyttänyt kumpaakaan. Sokeri nyt on lähtökohtaisesti ihan turhaa ja hunajasta en oikein tykkää (ja lisäksi olen sille vähän allerginen). 

BCErkfE6SM6IIimGTIuxSQ.jpg

Homma kannattaa laittaa semmoiseen pulloon jota pystyy huoletta ravistamaan, sakka meinaan painuu todella tehokkaasti pohjalle. Meillä ei semmoisia ollut, eikä löytynyt lähiömarketeista, joten noilla nyt mennään. 

oeCbKqXdQnCY0QQnyWXFRQ.jpg

Eli ainesosat  lyhykäisyydessään litraan valmista juomaa:

  • n. 250 g tuoretta inkivääriä
  • n.1 litra vettä

Keitellään siis kolme varttia ja lisätään valmiiseen juomaan maun mukaan limeä tai sitruunaa. Saa myös jättää pois. Säilytetään jääkaapissa ja uskoisin säilyvän parisen viikkoa, kunhan pullot on olleet puhtaat ja juomaa ei hörppäile suoraan pullonsuulta. Tehokkaimmillaan internet kertoo juoman olevan aamulla, tyhjään vatsaan nautittuna, joten tällä olen mennyt. Juoma on aika tujua, joten semmoinen puoli desiä on ollut itselle aika hyvä annos.

Note to self: Esteettisyyden nimissä kannattaa säilyttämiseen valita joku muu kuin lasipurkin. Muistuttaa ikävästi aamuvirtsanäytettä tuo purnukka jääkaapin hyllyllä.

Tyhmä, laiska ja saamaton

Olen joutunut looppiin, jossa käyn itseni kanssa joka sunnuntai keskustelun, vakuuttelen aloittavani paremman ja omassa hallinnassa olevan elämän heti huomenna. Menen treenaamaan, syön paremmin (ja etenkin vähemmän), otan vitamiinit, menen ajoissa nukkumaan, luen kehittävää kirjallisuutta (Jodelin sijaan), hoidan ihoa,  juon vähemmän viiniä ja enemmän vettä,  ja mitä näitä nyt on. Tiedättehän, että olisin silleen semisti parempi versio itsestäni, pysyvästi. No, ilmeisesti en kuitenkaan ole kovin hyvin onnistunut, koska näitä kehityskeskusteluja on ollut tänä syksynä lähinnä viikoittain.

Jos nyt otetaan tarkastelujaksoksi vaikka kulunut viikko; onnistuimme saamaan viime viikon perjantaille liput Rivieraan Bohemia Rhapsodyn (oikein viihdyttävä muuten) ja jostain tuntemattomasta syystä tilanne eskaloitui niin, että lauantaina olikin sitten darra. No ei hyvä, koska koko päivä menikin sitten ihan hanuriin; kaikki pakolliset viikonlopun toimet, kuten pyykki, kauppa ja siivous siirtyikin sitten ihanasti sunnuntaille. Ja koska sunnuntaina fiilikset oli edellisestä päivästä johtuen kuin käpyjäisellä oravalla, enkä oikein kyennyt jälkidarran mainingeissa edes jumpalle, oli viikon alku taas oikein ylentävä. Aloitetaanpa nollasta. Sen verran valmistelin kuitenkin paremman ihmisen elämääni, jotta keittelin inkivääristä juoman, jota jopa muistin juoda joka aamu, tyhjään vatsaan, kuten ohjeessa neuvottiin. Liekö tämä oman aikansa kookosöljypurskuttelu, en tiedä, mutta hitokseen paljon mukavampi suutuntuma on tässä, kuin siinä hommassa. No juoma loppui tänään, joten siirryin luontevasti viiniin.

Viikkoon olin silloin sunnuntaina morkkispäissäni suunnitellut kuuluvan treenejä viisi kappaletta, kevyttä ja ravitsee safkaa, hyvin nukuttuja öitä ja mitä nyt sellaisen super-ihmisen elämään kuuluu. No miten on mennyt; maanantaina kävin lenkillä ja tiistaina treeneissä. Keskiviikkona läksin sitten Tallinnaan duuniporukan kanssa ja vastoin kaikkia suunnitelmia, vedettiin sitten, ei seitinohuet, vaan semmoiset paksun juuttikankaan mittaiset päkät. Illasta onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa, mutta kyllähän se näillä maileilla rankaisee, vaikka kuinka siirtyisi Pepsi Maxiin jo ennen pikkutunteja. Eli torstaina ei sit menty jumppaamaan, vaikka keskiviikkona vielä uhosin. Enkä mennyt tänäänkään, koska ei huvittanut. Kävin sen sijaan Alkossa ja korkkasin sen punkun. 

No, mut onneks ruokahommat on menneet ihan yhtä putkeen; sushi-övereitä, laivan buffaa ja eilen (ja tänään jämät) ehkä kunnon pohjakosketus; pastaa ja kalapuikkoja bearnaiskastikkeella. Ja illaksi kävin vielä hakemassa ranuja ja lammasnakkeja. Koska jos alkaa huikomaan kato.

Hei pliis, viekää mut johonkin josta saa ostettua itsekuria ja elämän hallintaa. Mä haluan olla ihminen, jonka päivittäinen 2300 kalorin ruokavalio koostuu lähinnä superfoodeista, treeni kulkee viisi kertaa viikossa, uni on palauttavaa ja alkoholia nautitaan vain tärkeimpinä juhlapäivinä (ja silloinkin vain sampanjaa, ei A le Coqia kuten vaikkapa keskiviikkona). 

Miten olis? Kalapugot ja over-night-pasta?

bwprpwctnm3evs5gyl3pa.jpg

 

 

Motivaatio nolla

Sattuipa tuossa männäviikolla duunishommis vähän vittumaisehko käänne ja nyt ei sitten huvita mikään. Paitsi syöminen (ja juominenkin huvittaisi, mutta sen onneksi saan hallittua). Asia ei nyt ole varsinaisesti isossa mittakaavassa mitenkään merkittävä, enemmänkin henkilökohtainen tappio, mutta sen verran ahdistaa vieläkin, että en ole saanut mentyä jumpalle viiteen päivään (perjantaina kävin jonkun mielenhäiriön vallassa juoksemassa, mutta hyvin laiskasti) ja syöminen on aikalailla ulkona kontrollista.
 

4c8b7f28cb88efa34581a98f1ac3af8e

Olen saanut olla viime aikoina melkolailla kermaperseenä ja isojen harmitusten ulottumattomissa, joten nyt kun sitten kosahti suoraan omaan tekemiseen vastoinkäyminen, en meinaa päästä asiasta yli sitten millään. Viime viikolla olin niin rikki, jotta koko kroppa oli jatkuvasti sen oloinen, kuin olisin saanut tunnin turpaan ja kunnon selkäsaunan päälle. Viikonloppuna vähän onneksi hellitti ja olinkin tänään vielä aamupäivästä tohkeissani menossa treenaamaan, mutta iltapäivästä iski sitten (taas) selittelyvaihde päälle; ”kello on noin paljon ja koirat on olleet koko päivän yksin, ahistaa vieläkin ja en pysty keskittymään, kroppa käy niin ylikierroksilla, että treeni vaan pahentaa stressiä”. Onhan noita.

Mutta pelottava kokemus kuulkaas huomata, miten sitä reagoi, kun ihan oikeasti räjähtää stressi käsiin. Ei niin kuin mitään toivoa, jotta olisin viime viikolla suoriutunut minkäänlaisista jumpallisista tehtävistä (tai no, mistään tehtävistä), saati pystynyt keskittymään mihinkään. Olo oli lamaantunut, leposyke varmaan reilusti sadan paremmalla puolella ja varsinkin yläkropan lihakset liki kosketusarat. Hassua miten sitä on pitänyt itseään niin rationaalisena ihmisenä, ettei moiset duunihommat paljon vaikuta. Nehän on vaan duunii, kato. Mutta eipä se sitten ihan niin ollut. Tai sit mä alan tulla vanhaksi.

No, nyt on kuitenkin koottava itsensä, nieltävä tappio ja palattava normaaliin elämään. Vastoinkäyminen ei nyt kuitenkaan ollut oikeasti kovin merkittävä, joten sitä en voi enää käyttää verukkeena. Kokemuksesta tiedän että sekä treenien, että safkaamisen kanssa on sama homma; mitä pidempään lööbailet, sitä hankalampaa on palata ruotuun. Treenien kanssa menee tauon jälkeen tovi, ennen kuin uskaltaa (aka viitsii) vetää täysiä (tai edes kovaa) ja no, syömisestä on varmaan turha sanoa mitään. Siinä otan hyvin mielelläni siimaa mitä helpoimmilla syillä, ikävä kyllä.
 

489698217626385923301162d4eecdf7

Sairaan hyvä seitan

Koska hyvin suunnitteltu on vielä kokonaan tekemättä, on kesästä asti puheissa pyörinyt seitan paisti antanut odottaa itseään meidän taloudessa. Tänä sunnuntaina päätin sitten kuitenkin ryhdistäytyä ja laittaa homman tulille. Interwebsistä löytyy ziljoonittain ohjeita ja omani valitsin lähinnä arvalla eli Googlella, ja hitti osui Linssi-insinööri blogissakin julkaistuun, alunpitäen ruotsalaisen Awesome vegan dad -bolggaajan reseptiin . 

Linkkien takaa löytyy alkuperäiset reseptit, itse sovelsin vähän.

Seitan paisti

  • 2 kpl keitettyjä maisseja (jyvät irrotellaan siis, ei kokonaisena)
  • 3/4 dl soijakastiketta
  • 1 kasvisliemi fondi
  • 2 rkl maapähkinävoita
  • 1 rkl ruokosokeria
  • 1 tuore chili
  • 5 valkosipulin kynttä
  • Sitten mausteita maun mukaan; Chipotle, savupaprikajauhe, jauhettu korianteri, jauhettu inkivääri, nestemäinen savuaromi, Sriracha, tomaattipyre, sinappi, Piri piri (you name it). Itse laitoin mentaliteetillä enemmän on enemmän, mutta alkuperäisessä reseptissä lähtömitat on 1-2 tl per laatu. Ja osa noista on tosiaan ohi alkuperäisen (esim. Sriracha ja Piri Piri).
  • 5 dl vettä
  • 4 dl gluteenijauhoja
  • 3 dl gram -jauhoja (alkuperäisessä käytetään vain gluteenijauhoja, mutta olen antanut intrwebin kertoa, jotta lisäämällä noita kikherne eli gram -jauhoja, lopputulos on mureampi. Ja koska olin niitä innoissani Ruohonjuuresta hankkinut, pitihän niitä käyttää).

Heitin ainekset kippoon jauhoja lukuun ottamatta ja hujautin sauvasekoittimella tasaiseksi. Tämän jälkeen jauhot toiseen kippoon ja neste sekaisin puuhaarukalla pienissä erissä. Ei ollut vaikeaa tai hankalaa, eikä jauhot mitenkään takertuneet minnekään, vaikka jossain toisissa ohjeissa näin uhkailtiin noiden gluteenijauhojen käyttäytyvän..

Vaivailin massaa hetken (3-5 minuuttia), kättä ei tarvitse hommaan upottaa, massa on sen verta löysää, jotta kapustalla pärjää hyvin. Tietty jos omistaa semmoisen ylellisyyden kuin yleiskoneen, kannattaa varmaan käyttää sitä. Yritän miettiä, mikä taikina vastaisi noin suunnillee massan jäykkyyttä, mutta sen verran laiska leipuri olen, että en kyllä uskalla sanoa. Ehkä joku tiikerikakku (huomaatte varmaan, jotta ihan ei tämän hetken trendilaivonnaiset tässä taloudessa pyöri, joten pienellä varauksella tämä, koska tuotakin olen suorittanut joskus yläasteelle viimeksi).

No eniveis, hulautin taikinan tuommoiseen uunivuokaan ja se asettui siihen kuin itsestään (joten sen verran löysää tavara siis on). Tuolle määrälle pitää olla vähintään tuon kokoinen vuoka, koska muuten tekele jää liian paksuksi. Ja mitä se vaikuttaa, sitä en varsinaisesti tiedä, mutta alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan tekemään 4 cm paksu paisti. Vuoka on siis 23*30 cm.

Tämän jälkeen paisti hetkeksi vetäytymään ja keitinliemi tulille (eli alla olevat aineet kattilaan ja kiehutellaan hetki)

  • 5,5 dl vettä
  • 0,3 dl soijaa
  • 3 rkl tomaattimurskaa
  • 2 rkl öljyä
  • 1 kasvisfondi
  • 1 rkl ruokosokeria
  • pippuria
  • Rosmariinin oksia

Sitten tuo keitinlieni paistin päälle ja paisti uuniin 160 asteeseen. Paistoaika on noin puolitoista tuntia. Neste imeytyy paistiin käytännössä kokonaan tuossa ajassa. 

No tuliko hyvää? No voi että, ihan sairaan hyvää. Olen aikaisemmin syönyt seitania lähinnä kebun muodossa ja tämä on vähintään yhtä hyvää. Ostin varmuuden vuoksi tuolle vielä Siipiweikkojen marinointisoosin, mutta todellakaan tuo ei kaipaa enää mitään. Maun lisäksi rakenne on aivan täydellinen, joten sen puoleen voin suositella noiden gram-jauhojen käyttöä. 

5wmcl5kbqlikptlljtn7ba.jpg

 

v9dwtyti6fidezgfmgnq.jpg

Eli kyllä, ihan ehdottomasti jatkoon tämä.