And it was New York New York

On kaksi asiaa, jotka aiheuttavat minussa jäätävän matkakateuden. Toinen on vuoret ja toinen New Yorkin skyline. Tämä tapahtuu jopa silloin, kun olen itse vielä kohteessa. Liki näin kävi viime viime viikolla; olimme palanneet kotiin neljä päivää aiemmin ja kaverin postatessa kuvan Staten Islandin lautalta, viiltävä matkakateus valtasi mieleni. 

Itä-rannikkon road tripimme viimeinen kohteemme oli siis New York, josta lensimme sitten myös takaisin kotiin. Olimme varanneet New Yorkiin viisi yötä, jonka arvelimme riittävän, semminkin kun olemme käyneet tuolla useamman kerran aikaisemmin ja kolunneet kaikki must see -paikat New York -passilla läpi. Lisäksi majoittuminen on sen verran tyyrista, jotta vuorokausia on pakko vähän rajoittaa. Aikaisemmilla reissuila olemme olleet selkeästi pidempään, yhtenä jouluna taidettiin olla jopa yli kaksi viikkoa, joten tällä kertaa oli pakko suunnitella vähän tarkemmin, mitä tehdään vai mennäänkö vähän sen mukaan, miltä tuntuu, ja hyväksytään se, että paljon jää taas näkemättä ja tekemättä. Ja jälkimmäiset kävi, enimmäkseen hengailtiin.

fullsizeoutput_13d2.jpeg

zgskoff6s1ixm0f6cz6w.jpg

Niin kuin tuossa jo aiemmin mainitsin, majoitus on kallista. Huone Manhattanilla maksaa halvimmillaankin 120 taalasta ylöspäin. Hotellit, ne kälyisimmätkin, ovat yli 200 $/yö. Meidän majoitus oli tietty Airbnb kautta; huone pienestä kaksiosta. Halusin kämpän ehdottomasti enemmän alhaalta kuin ylhäältä, ja saatiinkin sellainen todella helmisijainnilta East Villagesta, aivan Stuyvesan Townin vierestä, vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä Union Squarelta. Talo oli rauhallinen, todella tyypillinen noilta hoodeilta löytyvä rakennus. Eli aivan ihan siis. Hinta oli piirun päälle 130 $/ yö.

fullsizeoutput_139e.jpeg

Saapuminen meni erinäisistä säädöistä johtuen alkuiltaan ja koska tämän lisäksi satoi vielä vettä, oli tuon illan ohjelmassa ainoastaan ruokapaikan löytäminen. Käytämme aika paljon Lonely Planetin tipsejä ja ne ei pettäneet tälläkään kertaa. Mieli teki vähän meksikolaista ja paikaksi valikoitui liki naapurikorttelista Tacos Cuautla Morelos. Pieni paikka, joka selkeästi oli profiloitunut enemämmän home deliveryyn, mutta erinomaiset burritot oli ja halvat. 

Seuraava päivä valkenikin sitten aurikoisena ja lähdimme haahuilemaan vailla sen kummempia suunnitelmia ja päädyimme High Linelle. Puisto on Central Parkin ja Staten Islandin lautan lisäksi ehdottomasti top 3:ssa NYC:n ilmaisista nähtävyyksistä. Vanha junaradan pohja, joka on rakennettu puistoksi. Hienoja muraaleja, näkymiä kaupungille sekä puistomaista ympäristöä. Suosittelen ehdottomasti käymään. Kokonaispituus taitaa olla inan alle puolitoista mailia, joten kovin mittavastakaan lenkistä ei ole kyse. 

img_3675.jpg

fullsizeoutput_13c6.jpeg

Puiston jälkeen päätettiin vielä ajaa etelään ja käväistä nopea shoppailukierros Centery 21:ssa. Käynti oli tuloksekas, koska sain yliviivata ostoslistaltani kaksi artikkelia; Uggit ja villakangastakin.  Zero pointin alueelle on rakennettu ja ja rakennetaan hurjasti. Sinne oli sitten viime käynnin noussut sekä uusi ostoskeskus että metroasema. Shoppailun jälkeen käytiin vielä ansaituilla after workeilla, joita muuten kannattaa tuolla oikeasti hyödyntää. Alennukset on hyviä ja usein tarjous kattaa koko hanaolut valikoiman. 

img_3790_0.jpg

fullsizeoutput_13f1.jpeg

 

Illalla kävimme syömässä Katz Delissä, joka on aikaisemmilla reissuilla jäänyt väliin, kulttimaineestaan huolimatta. Pastramileipä oli maineensa veroinen ja lihaa siinä oli varmaan lähemmäs kiloa. Meininki tuossa ravintolassa on aavistuksen kaoottinen ja hetki menee, ennen kuin avautuu, kuinka homma toimii. Mutta yksinkertaisuudessaan; saat ovelta menun sekä kortin, johon tilaukset tullaan merkkaamaan. Tämän jälkeen menet johonkin tiskin edessä olevista jonoista ja tilaat tiskiltä haluamasi artikkelin. Saat tilauksen tiskiltä ja tilattu tuote merkataan tähän korttiin. Tämän jälkeen menet juomatiskille (jos siis juomaa haluat), tilaat juomat ja taas homma merkataan siihen korttiin. Sitten haet vapaan pöydän, nautit aterian ja syötyäsi menet kassan kautta ulos. Kuullostaa varsin iisiltä, mutta paikassa on koko ajan todella härdelli ja homman hahmottaminen otti tosiaan hetken. No mutta päästiin ulos ja ymmärrettiin myös maksaa. 

 

fullsizeoutput_159c.jpeg

Seuraavat päivätkin kuluivat aikalailla puistohommissa; käytiin sekä Keskuspuistossa että East River Parkissa. Jälkimmäinen oli ihan uusi tuttavuus,  mutta mukava rauhallinen puisto, josta oli hienot näkymät sekä Manhattan että Brooklyn Bridgelle. Keskuspuistokierroksen jälkeen kuuluu tietty käydä Bryant Parkissa bissellä ja näin tehtiin nytkin. 

 

fullsizeoutput_15b1.jpeg

fullsizeoutput_15b9.jpeg

img_4216.jpg

Koska olimme jonkinasteisella budjettimatkalla, olivat illallispaikat sen mukaiset; kävimme Shake Shackissa (tietty) ja parissa legendaarisessa pizzeriassa. Toinen oli John’s of Bleecker Street (nimensä mukaisesti Bleeckerillä) ja toinen Joe’s Pizza, joka oli aivan meidän hoodeilla, E14 streetilla. Jälkimmäinen on pystybaari-slice -tyyppinen mesta, ensimmäinen pieni, melko raffi ravintola, seinäkirjoituksineen ja julkkiskuvineen, jonne kannattaa varautua jonottamaan. Koitimme ensin urpo-turisteina päästä lauantai-iltana syömään, mutta jo seiskan-kasin pintaan jono oli vähintää kaksi tuntia, joten jätimme homman suosiolla viimeisen päivän lounaalle.

fullsizeoutput_15bf.jpeg

Shoppailuhommissa olen ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteen, koska jopa tuolla, shoppailijan taivaassa, jossa olen aikaisemmin pitänyt toimintaa jonkinlaisena normina, ei homma oikein kiinnostellut. Kävimme toki tekemässä hankintoja 21:n lisäksi Uniqlolla, A&F:lla sekä TJMaxxilla, mutta listan ohi en ostanut kuin yhdet kengät (Ralph Laurenin avokkaat 34$, niitä ei voi jättää kauppaan), mutta semmoinen yltiöpäinen rättien haaliminen tai edes hiplailu ei vaan huvittanut. Toki, eipä kyllä olisi ollut laukuissa enää tilaakaan; ruumaan menevä laukku näytti 18,8 kg, kabiini 8,8 kg. Eli jotain siellä sitten kuitenkin oli, koska lähtiessä painoa ei kovin paljon yli 10 kiloa ollut. Mutta sen verran laiskasti tosiaan Uniqlollakin suoritin, jotta joudun turvautumaan heidän nettikauppaan, kunhan liksapäivä koittaa. 

img_4231.jpg

Tämä siis edellisiltä reissuilta, joten olen minä joskus tuonkin homman osannut.

 

Mutta ihanaa oli ja matkahaikeus on taas vallannut mieleni. Koen joka kerta, kun palaan kotiin, omituista haikeutta siitä, mitä jäi tekemättä ja näkemättä. Esimerkiksi nyt minua surettaa se, että skippasimme Brooklyn Bridgen (olen käynyt siellä varmaan kolme kertaa aikaisemmin), en nähnyt Vapauden patsasta, emmekä ehtineet syömään Mulberry Streetille. Mutta ensi kerralla sitten. 

img_4225.jpg

 

 

Lomia odotellessa – eli itärannikon road trip budjettimatkalla

Vaikka käsittämättömän kuuma ja pitkä kesä meni duunissa muiden lomaillessa, harmittaa tässä kohtaa yllättävän vähän, kun on vajaa kuukausi oman loman alkuun. Ja mahdollista postyymia harmistusta vähentää vielä se, että aikaisemmin haaveilun tasolla ollut lomasuunnitelma realisoitui joku aika sitten lentolipuiksi ja sittemmin varatuiksi majoituksiksi. Vähän tuli muutoksia, se kuuluu tietysti asiaan; Cape Codin sijaan suuntaamme hieman pohjoisemmaksi, Rock Portin alueelle. Mutta perusraamit piti kutinsa; mini-roadtrip itärannikolla odottaa. 

Matka-ajaksi valikoitui syyskuun alku. Lennämme 5.9. Bostoniin, nappaamme auton, ajelemme kymmenisen mailia kentältä pois päin ja jäämme tähän ensimmäiseksi yöksi. Lento perillä vasta seiskalta illalla, joten päädyimme sen takia tähän ratkaisuun, koska voi olla, jotta matkakiukku nostaa hieman päätään tuossa kohtaa. Aamulla jatkamme sitten uusin voimin kohti Rock Portia. 

Matkaa Bostonista Rock Portiin on vain reilut nelisenkymmentä mailia ja ajatus on ajaa rantaa pitkin. Tästäkin syystä siirtyminen kannattaa ajoittaa päiväsaikaan pimeän sijaan. On maisemien anti huomattavan paljon isompi kuin pimeässa. Minulla ei ole mitään aavistusta, mitä tuohon matkan varrelle sijoittuu. Enimmäkseen odotan näkeväni jäätävän hienoa New England atmösfääriä ja muuta semmoista Gantin kuvastotunnelmaa. Mutta koska matka tosiaan on lyhyt, on siinä mahdollisuus sitten ottaa pit stoppeja sen mukaan, kun joku kiinnostava kohde löytyy.

img_4196.jpg

 

Rock Port itsessään on vanha, jo 1600-luvulla perustettu, piskuinen kalasatajakylä (vajaa 7000 asukasta), joka nykyään on käsittääkseni melkoinen turistirysä, mutta kuvien perusteella hyvinkin vierailun arvoinen paikka. Lähistöllä on lisäksi muitakin saman tyyppisiä pitäjiä ja tuonne olemmekin varanneet majoituksen kahdeksi yöksi. Lähinnä ajatus on istuskella rantakojuissa syömässä hummerihodareita, Clam Showderia, nauttia lasi tai pari kylmää valkoviiniä ja sen semmoista. Googlen avulla olen tulkinnut välimatkat semmoisiksi, jotta pyörällä pitäisi pärjätä. Eli sitä valkoviiniä voi ottaa vähän reilumminkin. 

Rock Porti jälkeen tulee todellinen live like a local -osuus; kolme yötä Bostonin esikaupunkialueelle sijoittuvassa pikkukaupungissa, Wilmingtonissa. Lapsuuden ystäväni asuu siellä, joten siksi tämä valinta. Enkä valita, kaupunki vaikuttaa kuvien perusteella todella sympaattiselta ja ystäviä on aina kiva nähdä. Ja heillä on uima-allas. Ja koira.

img_3574.jpg

Loppulomaksi siirrytäänkin sitten varsinaiseen asiaan eli NYC:n. Auton päädyimme jättämään Bostoniin, koska bussimatka BOS-NYC on liki ilmainen (11$/hlö) ja olemme tuon välin pari kertaa jo aiemmin ajelleet. Mutta annan vahvan suosituksen tuolle pätkälle, jos roadtripille joskus päätyy. Ja ehdottomasti stoppi New Havenissa, jos New England- ja IVY -meininkin yhtään kiinnostelee. Yalen kampusalue on minusta jopa kivempi kuin Harvardin, ja se on aika paljon se.

Bostonin majoituksesta meinasi tulla matkan issue. Halusimme olla siellä kuitekin yhden päivän (ja yön), mutta voi hyvää päivää, kuinka kallista siellä(kin) on majoittua. Käytännössä keskustan alueelta ei saa hotellia alle 300$ yö. Ensin olin siis ajatellut, että voisimme olla tässä kohtaa yhden yön (porvareina) hotellissa, mutta pienen hintaselvittelyn jälkeen klikkasin Airbnb auki. Kolmesataa on nyt vaan too much. Sillä tässä kohtaa säästetyllä kahdellasadalla taalalla saa jo aika paljon. Esimerkiksi kahdet UGG:t.

New Yorkiin kurvaamme siis paikallisella Onnibussilla Bolt Busilla. Liput hankin kätevästi interwebsistä. Aikaisemmin olen matkannut tuon välin sekä GreyHoundilla, että kiinalaisomisteisella WungWah -linjalla. Näistä tuo jälkimmäinen joutuikin sitten liikennöintikieltöön aika pian sen jälkeen, kun olin reissun heittänyt. Jarruongelmia tai jotain. Mutta väli on todella kilpailtu ja käytännössä kympillä pääsee aina, liikennöitsijästä riippumatta. Junien hintaa en tiedä, mutta ymmärtääkseni ne ovat ihan jonkun verran kalliimpia.

img_4225.jpg

img_3708.jpg

Matka kestää reilun neljä tuntia, perillä ollaan iltapäivästä. Majoitus meillä on East Villagessa, alle mailin päässä Katz’s Delistä, joten kelpo brekuja on tiedossa, luulen. NYC:n meillä ei ole mitään kummempia suunnitelmia. Tarkoitus olisi ehkä vuokrata pyörät, zygäillä sekä CentralParkissa että Brooklynin puolella, syödä pizzaa, käydä Shake Shackissa, juoda kaljaa, hengailla päämäärättömästi kaduilla ja mitä siellä nyt yleensäkin tehdään. Ostoslista toki on, mutta ei mahdoton (joskus on ollut näinkin), mutta palaan siihen viikonloppuna, kun olen inventoinut vaatekaapin ja kartoittanut siellä ammottavat tarpeet. 

Ja koska luvut kiinnostaa (ainakin itseäni), niin tässäpä: Matkapäiviä meillä tulee yhteensä 13 (paluulento lähtee 17.9. illalla). Pakolliset kustannukset on tähän mennessä kahdelta hengeltä reilut 2200€. Näistä majoitus nielee 1200€, lentoihin meni noin 800€ ja auto viikoksi sen parisaataa. Eli kun on valmis ”vähän” tinkimään majoituksesta, pystyy noillakin hoodeilla reissaamaan ihan kohtuu budulla. Jos valitsee hotelliyöpymisen NYC:ssa,  se vähintään kolminkertaistaa majoituksen hinnan. Siihenkään ei vielä todellakaan pääse valitsemaan paikkaa high end – päästä, vaan ennemminkin sieltä low:n puolelta. Mutta valintojahan nämä. Ja rahakysymyksiäkin tietysti.

Ostoslista New Yorkiin (Part 1)

Vaikka viikonloppuinen vaateinventaario osoitti aika selkeästi, että varsinaisille shoppailuorgioille ei reissussa ole tarvetta, olen muutaman hankinnan kuitenkin päättänyt tehdä. Vaikka olen ostoskeluani vähentänyt todella radikaalisti, kuuluu tietynlainen kaupoissa luuhailu aina kiinteänä osana New Yorkin reissuihini. Ja onhan se todella tyydyttävää, kun bongaa jonkun helmen Centery21 rekistä liki 90% alessa. 

Mutta listalla on siis hankintoja, jotka olivat siellä jo ennen kuin reissuun lähtö realisoitui. Joten asian voi nyt sitten hoitaa samalla. Näiden alla mainittujen lisäksi ostolistalla on aina sukkia (TH:n ja UnderAmourin sukat maksaa tuolla alle puolet meidän hinnoista) sekä Calvin Kleinin rintsikoita. Joten niitä tuodaan siis nytkin.

Villakangastakki. Haluan klassisesti leikatun, mielellään kapeamman kuin leveämmän ja maksimissaan polven yläpuolelle ulottuvan takin. En ole ihan varma, olisiko takki parempi yksi -vai kaksirivisenä, täytyy vähän sovitella. Lisäksi häilyn väreissä musta, navyn ja kamelin välillä. Musta tuntuu tällä hetkellä vahvimmalta ehdokkaalta, mikä on ehkä villakangastakin värivalintana kahden valkoisen koiran talouteen kaikkien järjettömin. Mutta katsotaan, katsotaan.

Alla olevat kuvat on napattu Macy’s:n sivuilta ja antavat osviittaa mallista, mitä haen. En valitettavasti pääse katsomaan lempimerkkieni eli Ralph Laurenin ja Tommy Hilfigerin vaatteita, koska ne on jostain syystä blokattu Eurooppaan (enkä jaksa laittaa VPN:ää päälle huijatakseni asiaa). Joten, vaikka en lähtökohtaisesti ole kovin innoissani tuonne Macy’s:n ostoksille lähtemään (minulla menee aivan välittömästi hermo sen paikan kokoon), joudun varmaan kuitenkin käymään katsastamassa tarjonnan paikan päällä. Täytyy toivoa, jotta siellä olisi joku infernaalinen ale tuolloin, rauhoittaisi kummasti hermoa.

9914713_fpx.tif?op_sharpen=1&wid=1230&hei=1500&fit=fit,1&$filterxlrg$

9826039_fpx.tif?op_sharpen=1&wid=1230&hei=1500&fit=fit,1&$filterxlrg$

 

Duck Boots. Nämä on pakko saada ja jos en muualta löydä, menen sitten hakemaan ne tuolta. Maailman kätevimmät kengät Helsingin talveen ja kätevyyden lisäksi tykkään myös ulkonäöstä. En ymmärrä miksei näitä saa Suomesta käytännössä mistään. Onko vähän sopivampi kenkä meidän puolivuotta kestävään syksyyn kuin mokkasaapas.

8143502_fpx.tif?op_sharpen=1&wid=1230&hei=1500&fit=fit,1&$filterxlrg$

Ja sitten mun luottokauppa Uniqlo. Ne kaikki kymmenet kashmir -ja merinovillaneuleeni ovat käytännössä tuolta ja neuleiden hintalaatusuhde on lyömätön. Merinovillaiset neuleet maksaa alle 30 euroa ja vastaavat kashmir alle 100 €. Lisäksi he ovat ainakin ilmoittaneet käyttävänsä vain mulesing -vapaata villaa. Sattuneesta syystä pitkähihaisille neuleille ei nyt ole sitten tarvetta, mutta lyhythihaisille sen sijaa olisi. Ajattelin laittaa listalle tämän (alla). Hinta on varsin kohtuullinen 24,90 €, joten ehkäpä myös musta? Toki Uniqlota saa tilattua Suomeen ja nythän heidän liike on avautunut myös Tukholmaan, mutta niin kuin tuossa aikaisemmin mainitsin, shoppailu kuuluu minusta kiinteänä osana NYC:n matkaan.

 

WOMEN EXTRA FINE MERINO HALF SLEEVE SWEATER

 

Lisäksi tekisi mieli myös tätä. Mutta katsotaan nyt, koska tuo on juuri sitä mitä en todellakaan tarvitse.

WOMEN COTTON CASHMERE CABLE BOAT NECK SWEATER

 

Noiden Duck Bootsien lisäksi mä olen ihminen joka pitää UGGeja. Ja on oikeasti sitä mieltä, että ne on myös kivan näköiset. Ja koska nyt Amerikaan päästään, aion ostaa entisten puhkikäveltyjen tilalle uudet (tai itse asiassa kahdet).

Nämä, short mittaiset 

 

kengät Naiset Bootsit UGG CLASSIC SHORT II Camel

ja sitten näm minit. Värit on nuo Chestnut ja Chocolate, mutta kummin päin, se on vielä auki. Itseasiassa suosin noissa kengissä ennemmin EMUja, koska niissä on minusta kestävämpi ja ei-ihan-niin-raivoliukas pohja, kuin UGGeissa. Emuja on aika hyvin ainakin aikaisemmin ollut 21:ssa saatavilla. Maksoivat muistaakseni nuo minit jotain 80 taalan luokkaa ja shortit kympin verran enemmän. EDIT: kävin interwebsissä vakoilemssa ja nyt siellä näyttää olevan sitten UGGeja muttei Emuja. No hinta on aika sama, minit saa alle satkulla ja Bottom UGGit irtoaisi vajaalla 120 taalalla. Ehkäpä sitten ne.

 

 

UGG - Classic Mini Chocolate

 

Ai juu, ja ne farkut. Tuolla AE:n sivuilla on jotakuinkin kolmesataa mallia, joten vähän haulikolla menee, mutta luulen että nuo mun aikaisemmat on tätä mallia. Eli noita sitten n-määrä, x-väreissä. Vähän kyllä mietin, jotta pitäiskö rohkeasti kokeilla jotain vähän korkeampivyötäröisiäkin, kun niitä tuntuu nyt olevan tarjolla (high, extra-high, extra-extra-high…), mutta jotekin mulle tulee niin pahat kasarivibat, jotta voi jäädä väliin. Toisekseen mä en tiedä, kuinka hitossa mä saisin mun röllömahan tungettua niihin, liki kainoloihin asti ulottuviin pöksyihin? No mutta katellaan tätäkin. Jos sattuis hyvä mahapäivä matkalle, niin voisi koittaa ;).

Product Image

Mutta siinäpä niitä, listalla olevia. Varmasti muitakin ohittamattomia löytöjä tarttuu mukaan, mutta minulla on kyllä sillä tavalla vahva usko omaan harkintakykyyn, jotta ihan hallitsemattomasti ei pitäisi shoppailumopon karata. Ehkä.